lifestyle Archives - Sivu 49 97:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 25. maaliskuun 2015

Aamusta iltaan kanssani

HELLUREISSAN,

siitä viimeisestä (ja ainoasta) päivä kanssani –postauksesta on jo tuhottoman kauan aikaa, joten tänään kokosin teille sellaisin. Päivä kanssani poikkeaa normipäivästä, sillä vietin kotiäitipäivää. Kullankallista aikaa sekä lapsille että allekirjoittaneelle. Muistin, kuinka kiire kotiäideillä onkaan. Näinkin isojen lasten kotiäidillä. Saatikka sitten silloin, kun kotona on pikkuisempia lapsia. Myös sen, että sitähän pitää olla sata rautaa tulessa samaan aikaan, jos meinaa saada pyykit pestyä, kuivattua ja viikattua, pidettyä kodin siistinä, laittaa siinä sivussa ruokaa, huolehtiä itsensä jotenkuten kauppakelpoiseksi, käydä kaupassa, hakea lapset, leikkiä, pelata ja ottaa työn raskaan uurtaja iloisin mielin vastaan kotiovella 😉 Näin meillä tänään…

06.50 Herätyskello soi tuntia myöhemmin kuin normi työpäivänä. Olipas ihana tunne nukkua tunti pidempään! Keittiöön, kahvinkeitin päälle, hammaspesu ja sitten lapsille aamupalaa. Aamupalan teon jälkeen herättelemään lapsukaiset. Molemmat ovat aaaivan sikeässä unessa ja unihiekkoja pyyhitään silmistä pitkään. Aamupalalla tulee mieleeni, että unohdettiin eilen katsoa tämän päiväiset vaatteet. Big mistake. A huge one. Siitähän soppa saadaan, kun ei ole mitään päälle pantavaa. Kaikki farkut on pesukasassa. Lie sitten missä, mutta virallisessa pesukasassa niitä ei näy 😀 Juon toisen kupin kahvia ja ensi hätään nautin luonnonjugurttia mustikoilla ja cashew-pähkinöillä. Osaisikohan sitä meditoita itsensä niin, ettei kuulisi mitä ympärillä tapahtuu ? 😉

08.00 Huh, mies kurvaa pihasta lapset mukanaan kohti koulua ja työpaikkaa. Autuaallinen rauha. Puen sykevyön ja lenkkivaatteet päälle. Aamulle suunnittelemani juoksulenkki vaihtuu sauvakävelylenkkiin, sillä jalat ovat niin turrat eilisestä juoksulenkistä. 45 minuuttia keskisykkeellä 139. Pari soitettua työpuhelua (huohottaen ;). Ihana aurinkoinen pakkasaamu tekee kutaa! Silmäilen lenkin ohella pajupuskia ”sillä silmällä”. Iltapäivästä pitää mennä lasten kanssa keräämään pajunoksia virpomissunnuntaita varten.

09.00 45 minuutin sauvakävelylenkin jälkeen teen reippaanpuoleisen kahvakuulatreenin. 15 minuuttia kasikiloisella sai sykkeen nousemaan ja kädet tärräämään. Suihku, hiustenkuivaus, meikkaus ja pyykkikone pyörimään. Päälle vetäisen sen ”vähän nolon kotiasun” 🙂 Huomaan, että aika paljon aikaa menee aamuisin kodin järjestelyyn. Tavaroiden vientiin oikeille paikoille (miksei tätä tehdä heti, kun ko.tavaraa ei tarvita), tyynyjen oikomiseen, lattioiden lakaisuun, vaatteiden keräämiseen lattialta yms. Pyykkikoneen hurina täyttää kodin.

10.00 Miten voi olla jo näin karsea nälkä, justhan mä vasta söin aamupalaa? No, pieni määrä luonnonjugurttia lisukkeineen ei ollut runsaasti, joten paahdan kaksi ruisleipää ja keitän tuoretta kahvia. Muistan, että mulla jäi toissapäivänä postiluukusta tipahtanut Fit-lehti lukematta. Joten luen sitä samalla kuin syön ja bongaan tutut kasvot 🙂 Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten pläräisi puhelinta syödessä. Rauhoittuisi syömään ja lukemaan. Tai jopa ihan vain syömään. Helpommin sanottu kuin tehty!

10.30-12.00 Tietokone auki ja työjuttuja. Pariin sähköpostiin vastaamista sekä ihanan blogikollegan auttamista. Samassa veneessä ollaan; Macin käyttöjärjestelmä tuntuu hieman vaikealta verrattuna Windowsiin. Lataan koneelle Photoscapen, jotta pystyn auttamaan Satua paremmin. Ja saadaanhan me selville, miten ne kuvat menee sinne Photoscapeen 😀 Pikkuhiljaa tämä ompun sielunmaisema alkaa selkenemään ja itse asiassa olen jo näin muutaman päivän käyttökokemuksella huomannut, että tämä käyttis on jotenkin simppelimpi. Kone toimii kuin junan vessa. Ainakin siihen vanhaan koneeseeni verrattuna.Vastailen eilisen postauksen kommentteihin ja pariin lukijalta tulleeseen sähköpostiin. Alan käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan tähän postaukseen aamun tapahtumia. Ihastelen uusia käyntikorttejani ja päätän vaihtaa tuon atmarias@indiedays.com sähköpostin blogin sivupalkkiin. Mutta sitä ennen pähkäilen, että mikäköhän tuo salasanani ko.tiliin on. Kysyvä ei eksy, pitää kysyä tietävämmiltä iltapäivästä. Mies soittaa reissun päältä ja tajuan, että se puhelin soi tässä tietokoneessa. Siis mitähäh, tällä pystyy puhumaan puheluitakin 😉 Videosellaisetkin toimii. Aivan mahtavaa 😀

12.12 Annan periksi ja lähden hakemaan pikkusta ekaluokkalaista koulusta. Eihän tuo koulumatka nyt pitkä ole, mutta kerrankos sitä vaan kotiäitipäivää vietetään. Tullaan kaupan kautta kotiin ja laitetaan lättytaikina tekeytymään. Tänään välipalakin on astetta herkullisempi 🙂 Pienempi tekee läksyt ja tarvitsee hieman apua. Niin hellyyttävää. Itse teen parit työmailit ja selaan pitkästä aikaa facebook-feedini. Huomaan, että se on se, joka kiireessä kärsii. Ja hyvä niin, ei sitä tarvitse olla koko ajan ajan hermolla siitä, mitä kaverit ovat syöneet ja kenen lapsi on kipeä 😉 Muistan yhtäkkiä, että piti lisäämän illan kauppakassiin pari tuotetta, mutta tilaukseni olikin jo kerätty valmiiksi, eikä lisääminen onnistu. Pitääkin muistaa hakea ne kaupasta ennen tilattujen ruokien noutoa! Pikkuisemmalle välipalaa ja itse nautin lounaaksi eiliset kanasalaatin loput.

13.21 Eskoinen soittaa…ja jälleen sydän heltyy. Parin minuutin ajomatka koululle ja sitten kotiin esikoisen kanssa tekemään läksyt. Sillä aikaa, kun esikoinen viimeistelee läksyjään alan paistamaan lättyjä. Pikkuisille syöjille pikkuisia lättyjä. 80 lättyä, jos laskin oikein. Siitä riittää vielä iltapalaksikin. Lapset nauttivat lättynsä mansikkavaniljahillolla, itse laitan lättyjen päälle turkkilaista jugurttia ja vaahterasiirappia. Nam! Vaikka keltaiset kotikaupasta ostoskoriin päässeet kukat vähän piristävätkin, niin nyt tuntuu siltä, että keittiön siivoamisen sijaan pienet päikkärit tekisivät terää 🙂 Pakko juoda taas kahvia. Kahvin juontia pitäisi vähän rajoittaa…

14.30 Keittiö on putsplankko ja puetaan ulkovaatteet päälle. Hetken vielä mietin, että mistäköhän päin niitä pajuja menisimme metsästämään. Hyppäämme pyörän selkään ja lähdemme matkaan. Löytyyhän niitä pajuja, tosin vähän kitukasvuisia. Pajuja ei sovi tuoda sisälle, sillä esikoinen on niille allerginen. Tosin voishan sitä kokeilla, onko allergia vuoden aikana hellittänyt 🙂 Kotona päätämme istuttaa rairuohot tai ohraa tuo oikeastaan on. Toivotaan, että ehtii kasvamaan ajoissa. Jälleen ihmettelen, että mihin tämä päivä on mennyt. Mieskin on pian tulossa kotiin enkä ole ehtinyt tehdä juuri mitään.

16.00 Olen saanut päähäni leipoa mehevän keltaisen raakakakun. Etsin hieman netistä tietoa mitä tuohon voisi laittaa. Mango ja banaaneja löytyisi, mutta millä saisi kuohkeutta. Kuohukerma houkuttelee, mutta se sitten kakun terveellisyydestä 😉 Kerranhan sitä herkutellaan. Jos toisenkin. Taidan kuitenkin päättyä kookoskermaan ja -öljyyn. Kirjaan ainekset ylös, sillä muuten saatan unohtaa ne. Mutta nyt ei ole aikaa aloittaa leipomista, sillä iltaruoka-aika kolkuttelee oven takana. Tänä iltana valmistankin ruokaa vain kolmelle; tämä kotiäiti pääsee illaksi tuulettumaan ja syömään ystävänsä kera 🙂 Otettiin pajunkissat sisään vielä hetkeksi kasvamaan. Silläkin uhalla, että esikoinen on joinain vuosina niiskutellut noille. Siedätyshoitoa, sanotaan. Katsotaan. Jos tulee kovat allergiset oireet, niin sitten nuo joutavat ulos.

17.17 Jaiks! Puoli tuntia aikaa ennen kuin kyyti saapuu. Kohentelen hieman kampausta, lisään ripsaria ja aurinkopuuteria. Menemme Valleryn kanssa ihan vain salaatti-illalliselle. Vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan näitä kotiäitien juttuja. Lisäksi pitää noutaa postista yksi paketti ja ruokakassit maitokaupasta. Voih, kun joka kaupassa olisi tuollainen keräilypalvelu. Käytän sitä melkein viikottain, niihin suurimpiin ostoksiin. Vähän alle neljä euroa ei ole mielestäni paha hinta siitä, että joku muu kerää mun puolesta viiden kassin edestä ruokaa. Huh, nyt tulee muuten kiire. Taidankin lopettaa tämän postauksen tähän täällä blogin puolella, ettei tule maratonpostausta. Jatketaan sitten Instagramissa kuvien kera, nähdään siellä 🙂

Sellainen päivä; mitäs tykkäsitte tällaisesta päivä kanssani postauksesta? Omasta mielestäni ihanan tavallinen päivä takana! Nyt on vielä ihana ilta edessä, mutta miten musta jotenkin tuntuu, että äiti on astetta väsyneempi tällaisen kotiäitipäivän jälkeen kuin työpäivän jälkeen? 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,

tiistai 24. maaliskuun 2015

Jokainen kukka kaipaa valoa…

ILTAA IHANAISET!

Se mistä me bloggaajat saamme jutun juurta vaihtelee varmasti suuresti; itse mietin usein juoksulenkeillä blogijuttuja. Aiheita pulpahtelee mieleeni ja teen tekstejä valmiiksi mielessäni. Tuon kautta tulee myös pohdittua aikas paljon syvällisiä. Niin kuin tänään. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Soittolistalla tuli musiikkia laidasta laitaan. Alamäkeä alaspäin rullatessani rauhotuin kuuntelemaan Mitran ”Kukka kaipaa valoa” -biisin sanoja. Niin totta. Aivan älyttömän kaunis kappale. Tälle illalle suunnittelemani pinnallinen hömppäpostaus sai jäädä taas tuonnemmaksi.

”Mun täytyy saada kuulla aina välillä
sulta, että mä oon kaunis, kiehtova ja ihana.
Vaikka mua nolottaa tää ääneen sanoa,
mutta jokainen kukka kaipaa kaipaa valoa.”

Aloin miettimään sitä, että kuinka harvoin sitä tulee itse annettua positiivista palautetta tai sanottua toiselle jotain nättiä. Kuinka harvoin sitä tulee oikeasti kiitettyä niitä lähimpiä ihmisiä siitä, kuinka paljon he tekevät eteeni. Tai edes siitä, että vain ovat olemassa. Miten ajattelen usein itsekseni, että ”Wautsi, kuinka hottis mies mulla on” tai ”Miten mulla on käynyt niin hyvä mäihä, että olen saanut lasteni isäksi noin kunnollisen, rakastavan ja luotettavan miehen”. Sanomatta näitä kuitenkaan ääneen. Se, että rakastun ehkä tsiljoona kertaa päivässä uudelleen tuohon aviomieheeni ja lasteni isään on tähän asti jäänyt kokolailla sanomatta. Mutta ehkä tästä lähtien voisin sen sanoa ääneen. Kuten senkin, että ne yhdet kuluneet farkut näyttävät hänen päällään ihan älyttömän hyvältä 🙂 Nalkutus ei ole mulle ominaista, mutta tiedän, että monille naisille on. Jos jättäisi sen nalkutuksen vähemmälle ja keskittyisi niihin positiivisiin puoliin. Vahvistaisi sen oman kullan itsetuntoa sillä rakkaudella eikä romuttaisi sitä huomauttamalla jok’ikisestä pienestä asiasta.

Sama juttu lasten suhteen; useinhan me äidit olemme ruuhkavuosien temmellyksessä hieman nuttura kireällä ja siitä johtuen helpommin huomautamme niistä tekemättömistä töistä tai torumme jostain, mitä ei saa tehdä. Kuinka monta kertaa päivässä olisikaan aihetta kehumiseen. Ihan pikkujutuista. Esimerkiksi siitä, että takki löytääkin tiensä eteisen naulakkoon. Tai sen ansiosta, että maitopurkki ei jää happanemaan keittiön tasolle vaan on laitettu takaisin jääkaappiin. Miten saada lasten itsetuntoa vahvistettua? Miten viestittää heille, että heidät hyväksytään juuri sellaisina ihanina omina itsenään? Mun mielestä just sillä, että kehuu, kun on kehumisen aihetta. Kiittää, kun on aihetta kiittämiseen. Sanomalla lapsille jotain nättiä. Yhtälailla olen miettinyt sitä, että nyt kun lapset tulevat ikään, ettei sylittely enää ole niin luontaista, niin miten korvata se läheisyys ja hellyys. Pienempi meillä kyllä vielä punkeaa syliin halittelemaan, mutta olen huomannut, että tuo isompi kullannuppu ei sitä enää niin usein tee. Toki kaipaa läheisyyttä ja istuu sohvalla kylki kyljessä. Välillä sylitelläänkin. Mutta ehkä ne kauniit sanat ovat ne, joilla voisi antaa lisäksi sitä hellyyttä ja läheisyyttä. Kosketuksen voimaa ei voita mikään, joten niin kauan kuin meidän lapset suostuvat halittavaksi, niin saavat monta kertaa päivässä rutistuksia.

Muistakaahan sanoa myös niitä kauniita sanoja. Keskittyä siihen positiiviseen ulosantiin sen negatiivisen sijaan. Teille ihanaisille lukijoille ajattelin sanoa nyt nätisti, että olette ihania. Mun blogi ei eläisi ilman teitä. Se ei olisi, mikä se on ilman teitä ♥ Mutta nämä kaikkihan te tiedättekin. Ajattelin vain muistuttaa 🙂

Taidan tästä lähteä halittelemaan nyt noita pikkuisia. Ja miestäkin, kunhan lopettaa kuntopyöräilyn. Kertoa, kuinka mukavia nämä arki-illat ovat, kun ollaan koko perhe kotosalla. Kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen, että saan elää tätä elämääni heidän kanssaan ♥

TIISTAI-ILTATERKUIN,

lauantai 14. maaliskuun 2015

Home away from home

MOIKKAMOI!

Eilinen valvominen ei ihan onnistunut, mutta silti aamu alkoi vasta kuudelta. Jihuu! Olipas muuten kerrassaan ihana herätä linnunlauluun 🙂 Kyselitte ja toivoitte lisätietoa tuosta meidän hotellista. Josta onkin muodostunut näiden vuosien aikaan toinen kotimme. Hotelli on Merlin Beach Resort Karonin ja Patongin välissä rauhallisella niemekkeellä, kahden kukkulan välissä. Omalla pienellä rannalla, joka on nousuveden aikaan snorklaajien suosiossa. Tripadvisorissa on moitittu hotellin sijaintia, mutta meille se merkitsee paljon. Tarpeeksi kaukana kaikesta hustlesta ja bustlesta, mutta reilussa viidessä minuutissa pääsee tuktukilla Patongin vilinään. Hotellilla on myös free shuttle bus Patongille, joten sitä kannattaa käyttää myös, jos aikataulu natsaa. Pitkähäntäveneellä (nro 36) hotellin edestä pääsee Freedom Beachin paratiisirannalle vajaassa parissa minuutissa.

Olemme majoittuneet tuolla hotellissa nyt viisi kertaa. Osa kerroista on matkatoimiston kautta, osa omatoimimatkalla. Joskus siellä on tullut oltua pari viikkoa, joskus taas se on toiminut majoituksena osana Thaimaan reissua. Hotelli on verrattain suuri, mutta ehkä juuri siksi sieltä löytyy aina rauhallinen paikka, jossa ottaa aurinkoa. Meidän perheen mielestä parasta ovat nuo uima-altaat. Hotellilla on kolme uima-allasaluetta. Ensimmäinen niistä on enemmän lapsiperheille suunnattu. Siitä löytyy iso allas 140 cm syvänä (toisesta päästä 200 cm syvä), reilun kokoinen lasten allas liukumäkineen sekä sitten vielä niille ihan perheen pienimmille suunnattu allas. Toinen uima-allasalue sisältää allasbaarin ja tämä on allasalue, jossa me olemme tottuneet viettämään aikaa (ei sen allasbaarin takia ;). Sieltä löytyy rauhaa ja lapsillekin uima-allaspuoli sellaisella syvyydellä, että pystyvät hyvin telmimään. Kolmas uima-allasalue vaikuttaa sellaiselta, että sinne meidän pommilla altaaseen hyppivien lasten kanssa ei kannata mennä; rauhallinen keidas, jossa on vesiputous. Alimman kerroksen huoneista on suoraan yhteys uima-altaaseen.

Hotellissa on monta ravintolaa sekä iltaisin nurmikolle katettu buffet-illallinen. Me syömme pääasiassa hotellin ulkopuolella, mutta tällä pienellä kokemuksella voin suositella myös tuota buffettia. Pienten lasten kanssa kätevä, sillä tuolla on liki joka ilta lapsille jos jonkinmoista ohjelmaa Bamse-showsta Coco-pelleen. Meillä on aina kuulunut aamiainen huoneen hintaan ja useissa kohteissa olen aamiaiseen pettynyt. Täällä se ei ole kertaakaan pettänyt; valikoima vaihtelee just sopivasti. Verrattuna pariin aiempaan kertaan, tänä vuonna aamiaisella oli erittäin rauhallista. Ja mitä aiemmin sinne meni, niin sitä ylhäisessä yksinäisyydessään sai syödä. Lounaat söimme yleensä hotellin pool barista, mutta illalliset nautimme milloin missäkin. Jos pysyimme hotellilla, niin suuntasimme vieresellä mäen kukkulalla sijaitsevaan Little Tigeriin. Ehkä maailman parasta ruokaa ja hymyilevimpiä ihmisiä. Todellinen paratiisiisi auringonlaskunäkymin. Yhtenä iltana kapusimme portaat ylös kymmenen hengen voimin ja huomasimme tuon pienen ravintolan olevan ihan täynnä. Ei hätää, jostain kaivettiin esiin muovituolit ja -pöydät betoniterassille. Voih, kunpa Suomessakin olisi näin hyvä palvelu!

Aktiviteetteja hotellilta löytyy myös, jos sellaisiin haluaa osallistua; lapset kävivät viitenä päivänä viikossa ilmaisessa Fun break -kerhossa, tanssiharjoituksissa ja lisäksi pienemmille lapsille löytyy oma leikkihuone. Joogaa, cxworksia, vesijumppaa, kuntosalia. Thairuokakurssille saimme lahjakortit, mutta niitä emme ehtineet käyttää. Hotellin oma spa on todellinen rauhan tyyssija hiljaisine musiikkeineen ja rentouttavine hoitoineen. Hotellin rannalla on pari hierontapaikkaa, josta me olemme käyttäneet Family massagen palveluja. Vuodesta toiseen, niin että tädit muistavat jo lasten nimetkin 🙂

Huoneet ovat siistejä ja valoisia. Harmikseni huoneestamme ei nyt tullut kuvia tuota yhtä parvekekuvaa lukuunottamatta. Siisteys on aina priimaluokkaa ja plussaa erittäin vaahtoavasta kylpyvaahdosta 😀 Heavenly hideaway -sanonta pitää paikkansa tämän hotellin kohdalla. Ja voih, juuri kun aloin miettimään, että ensi vuonna suunnataan Indonesiaan, niin näiden kuvien myötä tuli hirmuinen ikävä takaisin Thaimaahan. Saas nyt nähdä. Lomallahan on tällä hetkellä pääasia se, että lapset viihtyvät. Ja tuolla hotellissa lapset todellakin viihtyvät. En sitä sano, etteivätkö viihtyisi jossain muuallakin. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että aina niiden kertojen jälkeen, kun ollaan vietetty lomaa jossain muualla, tuntuu paluu tähän hotelliin kuin kotiinpaluulta. Tutut kasvot ja lämmin tunnelma. Tietää saavansa rahalle vastinetta.

***********************************************************

Home away from home. Our 5th stay at the beautiful Merlin Beach Resort didn’t disappoint us this time either. The whole package including everything from the airport pick-up to checking out is just outstandingly best in the whole world. Nothing to complain about. Heavenly hideaway, from where you get to the hustle & bustle of Patong beach in just five minutes with hotel’s free shuttle bus or by taxi. Smiling and polite staff, with whom you can communicate in English. Lots of restaurants to choose from and a spa, where you can get pampered. Three gorgeous swimming pools; something for everyone from kids to grandmas. Bright beautiful rooms and the cleaning ladies who really do their best for your pleasant stay. Thank you again Mr Surin Laipaksee and the whole staff, we will definately come back!

***********************************************************

Nyt päivävaatteet päälle ja pyykkirumballe jatkoa. Mistä ihmeestä tuota reissuvaatetta on noin paljon kertynyt? Myöhemmin hemmottelua kampaajan tuolissa. Ja mikälisikäli tuloksesta tulee onnistunut, niin ehkä kuvia tännekin 😉

LEPPOISAA LAUANTAITA,

perjantai 19. joulukuun 2014

Jouluisissa juhlissa ♥

HEI HUOMENTA!

Pikaiset terkut eilisestä joulujuhlasta. Viikon viimeinen työaamu ja sen myötä viimeinen työpäivä ennen viikon joululomaa on täällä. Viikon viimeinen herätys näin aikaisin tämä ei ollut, sillä lapsilla on vielä huomenna muutama tunti koulua. Eilen illalla saimme viettää koulun joulujuhlaa kuin satumaassa. Lunta tuprutti ja tuo kaunis puukoulukokonaisuus oli kauniisti koristeltu ja valaistu. Oli jouluisia tanssiesityksiä, glögitarjoilua, lyhtykulkuetta ja evankeliumi. Juhla päättyi Enkeli taivaan -virteen ja ainakin allekirjoittaneella tuli se lämmin, joulun tunne tuonne vasemmalle puolelle rintaan. Ihanaa, että joulujuhla järjestettiin ja että se pidettiin ulkona! Parempaa ja jouluisempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa. Tuollainen tunnin rauhoittuminen kesken joulukiireiden teki kyllä itse kullekin hyvää. Järjestettiinkö teidän kouluissa tänä vuonna joulujuhlaa? Mun puolesta kuntien budjeteista saisi leikata osan jostain muusta kuluista, jotta saataisiin jokajouluiset juhlat. Niin ihana tunnelma noissa on!

Juuri herätessäni katsoin ulos sälekaihtimien raosta todetakseni, että siellä taitaa sataa vettä. No onhan tässä vielä päiviä ennen joulua 🙂 Nyt suihkun kautta herättelemään lapset.

IHANAA PERJANTAITA ♥

PS. mulla olis taas yksi raakakakun resepti, säästetäänkö se joulun tuonne puolen ja keskitytään nyt joulujuttuihin vai antaako palaa vaan? 😀

torstai 18. joulukuun 2014

Kayla Itsines BBG

HELLUREI,

ettei nyt ihan mene marenkiseksi sokerimössöksi nämä jutut, niin puhutaan välillä liikunnasta! Vaikka olenkin hurjan koukuttunut leipomiseen, niin silti olen vielä enemmän koukuttunut hikiliikuntaan kuin noiden leipomuksien syömiseen 🙂 Onneksi! Juoksuharrastus on ollut kuluvan vuoden aikana vain muisto entisestään; aiempien piiitkien juoksulenkkien sijaan on tullut juostua ehkä yksi tai kaksi lyhyenlaista lenkkiä viikossa. Ei ole vain ollut inspiraatiota. Ehkä juoksin tuossa pari kolme vuotta liian intensiivisesti. Eilen juoksulenkki tuntui pitkästä aikaa taas mukavalta. Lumi narskui juoksukengän alla ja tuolla juoksuvauhdilla olisi pystynyt juoksemaan vaikka kuinka. Juoksukunto oli taas hiipinyt sieltä takavasemmalta takaisin, eikä touhu ollut enää läheskään niin raskasta kuin kuukausi sitten. Uskon, että osasyy tähän on jalkalihasten vahvistuminen tuon Kaylan ohjelman ansiosta.

Latasin silloin kesällä ilmaisviikon Kayla Itsinesin Bikini Body Guidesta, mutta loka-marraskuun vaihteessa ehdin sen vasta tehdä. Jäinkin tuon viikon jälkeen niin koukkuun ohjelmaan, että tilasin tuon 12 viikon paketin. Aloitin sen ja reilun viikon jälkeen kroppa laittoi hanttiin. Voi olla, että liian huono peruskunto teki tepposet, sillä ohjelmaa ei suositella ihan aloittelijoille. Flunssa kesti pari viikkoa, jonka jälkeen aloitin ohjelman uudelleen. Nyt on viikko 3 pian takanapäin ja tällä hetkellä on tilanne, että odotan aina tuota uutta jumppasessiota.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tykkään tuosta ohjelmasta aivan sikana! Kolme kertaa viikossa circuit-tyyppinen treeni, joka kestää kerrallaan sen vähän reilun puoli tuntia. Yhtenä päivänä tehdään kahdeksaa eri liikettä (esim. kyykkyjä, punnerruksia tms) kahdessa eri erässä. Eli ekaa neljää liikettä tehdään seitsemän minuuttia putkeen ennen taukoa. Ohjeissa on annettu toistot kullekin liikkeelle. Alkuun pystyin tekemään tuon neljän harjoitteen setin 1,5 kertaisesti seitsemään minuuttiin, kun nyt teen ne kaksi kertaa läpi seitsemässä minuutissa. Seitsemän minuutin jälkeen pidetään 1,5 minuutin tauko ja sitten jatketaan toisen neljän harjoitteen setin parissa seitsemän minuuttia. Sitten taas 1,5 minuutin tauko ja taas seitsemän minuuttia tuota ekaa settiä. Ja sitten tauon jälkeen taas tuo toka setti. Eli molemmat neljän liikkeen setit tulee tehtyä kahdesti. Oliko liian monimutkaisesti selitetty? 🙂 Monimutkaisuus on kyllä näistä treeneistä kaukana. Täältä voi ladata tuon ilmaisen viikko-ohjelman, joka havainnollistaa tuota mun sepustusta.

Viikko-ohjelmasta yksi keskittyy jalkoihin ja sykkeen nostattamiseen, toinen käsiin ja vatsoihin ja kolmas on koko vartalon muokkausta. Liikkeet ovat yksinkertaisia, mutta raskaita. Tai kai niissäkin pystyy rotjailemaan, mutta en näe syytä miksi näin tekisi. Välipäivinä näin alussa tehdään 35-45 minuutin matalasykkeinen kävelylenkki tai esim. kuntopyörällä lenkki. Itse olen kyllä juossutkin välillä tuon reilun puolentunnin lenkin matalalla sykkeellä. Tuon kävely/juoksu/pyörälenkin voi kyllä tehdä jumppapäivinäkin, mutta suositellaan tehtävän sitten esimerkiksi aamulla ja kiertoharjoittelu illalla. Kerran viikossa venytellään. Sopii minulle, sillä inhoan venyttelyä 😀

Mitään ihmeellisiä välineitä en ole tätä ohjelmaa varten hankkinut vaan vanhoilla kuntoilulaitteilla on menty; kaksi 8 kg:n kahvakuulaa ja yksi 4 kg:n kahvakuula, hyppynaru ja erilaiset tuolit ja penkit (sekä rappuset) ovat toimineet loistavasti. Ajanottoon olen käyttänyt puhelinta. Joten kotona pystyy tekemään ihan hyvin, ei tarvitse lähteä salille, ellei halua. Tosin itse olen vakavasti harkinnut salille lähtemistä, sillä aika usein kaksi silmäparia tuijottaa mua sohvalla 😉 Kamalinta on ehkä se, että kun lapset kysyy jotain niin en pysty vastaamaan. Ei yksinkertaisesti pysty puhumaan kesken treenausta. Siitä saatte jonkinlaista kuvaa, kuinka raskaita nuo liikkeet ovat. Ennen jokaista kiertoharjoittelua lämmittelen (jos jaksan) hieman kuntopyörällä. Nuo jalkaharjoitteet menevät jo oikein loistavasti, mutta käsitreenit ovat ihan hirveitä. Mulla ei ole yhtään jerkkua käsissä, toisin kuin jaloissa. Kannattaa varautua pyyhkeen ja vesipullon kera. Hiki virtaa solkenaan ja tauolla menisi heittämällä litra vettä. Ei kuitenkaan kannata juoda liikaa, sillä mulla se ainakin kostautuu oksiolona.

Ostin mukaan myös tuon ruokavaliovihkosen, mutta sitä olen noudattanut vain osittain. Se perustuu yksinkertaisesti siihen, että tietyistä ryhmistä (esim. viljat) saa syödä tietyn määrän annoksia per päivä. Ne pari päivää, kun olen tuota orjallisesti noudattanut, olen ollut ihan ähkyssä. Joten ruokaa saa kyllä syödä reilusti. Joulun jälkeen ajattelin ottaa tueksi arkipäiville myös tuon ruokaohjelman. Luulen kyllä, että oma ruokavalionikin on sen verran terveellinen viikolla, että ei tuota ruokaohjelmaa ihan täysin tarvitse noudattaa. Toki se voi koitua ongelmaksi, että joinain päivinä en saa tarpeeksi syötyä. Kumminkin aika kuluttavia nuo treenit on!

Mutta, nyt olisi vuorossa tuo käsi/vatsatreeni. Sillä asenteella mennään, että mähän pystyn tekemään sen! Tosin viime viikolla puolivälissä harjoitusta kädet tärisi siihen malliin, että meinasin lopettaa kesken 🙂 Sepä se, pieni ääni tuolla takaraivossa pitää vaimentaa itsekurilla. Onko teillä kokemusta Kaylan treeneistä?

TORSTAITERKUIN,

PS. suonette anteeksi vanhat kuvat, en edes yritä ottaa kuvia kesken Kaylan treenien…kameran linssi vain huurustuisi turhaan 😉 Postauksen kuvat on otettu joskus jonkun juoksulenkin jälkeen; Kaylan treenejä ei todellakaan vedetä tuollaisissa vaatteissa vaan sanonta less is more auttaa tuossa hikijumpassa!
PPS. jes, ne joulukortit ehti kuin ehtikin postiin ja toivottavasti vastaanottajillekin ennen joulua!
PPPS. niin vain unohdin laittaa boksille viime lauantaina sen suosittelemanne Love Actually -joululeffan ja harmitti ihan tosi paljon. Töissä kahvitunnilla tätä ääneen harmittelin yksi päivä ja arvatkaas mitä…tänään ihana työkaverini toi mulle lainaksi ko.leffan. Joten illalla koululaisten joulujuhlan jälkeen passitan miehen kavereidensa kanssa leffaan (Nuija ja tosinuija 2 katsomaan :D), laitan lapset unille, takkaan tulen ja pidän leffaillan ihan omassa rauhassani!