keskiviikko 16. maaliskuun 2022

Kasviskeskiviikko: Raikas tabbouleh-salaatti

HEIPPAHEI

ja ihanaa keskiviikkoiltaa! Se on jännä juttu, miten taas tänään tuntui siltä, että kun maailma myllertää, niin universumi hellii. On hellinyt jo pitkään näillä huikeilla kevätkeleillä. Kesää kohti vahvasti mennään.

Viikonloppuna tabboulehia tehdessäni tuli väistämättä mieleeni, kuinka tuo käy ihan mielettömän hyvin kesällä grillatun lampaan tai muun lihan kanssa. Sen raikkaus tasapainottaa ja toisaalta bulgur tuo siihen täyteläisyyttä.

Dubaissa mun ruokavalinnat osuvat tabboulehin lisäksi usein fattoush-salaattiin, mutta sitä en ole ikinä koittanut tehdä itse. Tabboulehia on tullut tehtyä aina vuoden 2018 Dubain reissun jälkeen toisinaan. Dubaissa olen saanut tabboulehia, jossa persilja on pääosissa ja toisaalta tällaista nyt tekemääni versiota, jossa bulgur on pääosissa. Molemmat ovat hyviä ja itse asiassa sen täyttävän pihvin kanssa laittaisin version, jossa persilja on pääosissa.

Jossain versiossa olen saanut tabboulehia punasipulisilpulla höystettynä. Usein siinä on ollut myös ihana valkosipulin maku. Tällä kertaa mä en laittanut punasipulia enkä liiemmin valkosipuliakaan, vaan menin versiolla, jossa maistui reilusti sitruuna ja jossa bulgurin määrä teki sen, että täytti perheen miesväenkin…siis sen yhden miehen 😀

Tabbouleh menee sellaisenaan, mutta mä paistoin sen lisäksi hieman pannulla valmiita pitaleipiä, joita dipattiin hummukseen. Pitaleivät ovat muuten parhaita itse tehtyinä. Mä teen ne tällä vanhalla reseptilläni.

Tabbouleh-salaatti

2 dl bulguria
2 nippua persiljaa
1 nippu minttua
3 tomaattia
0,5 kurkku
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
ripaus suolaa

1. Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pienistele tomaatit ja kurkut pieniksi kuutioiksi, sekoita jäähtyneen bulgurin kanssa
3. Sekoita joukkoon pienistelty persilja- ja minttuhake
4. Sekoita keskenään sitruunan mehu, oliiviöljy, mustapippuri ja suola
5. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 30 minuutiksi (tai jopa seuraavaan päivään, jolloin on parasta!)

Huom! Tarjolle ei tarvitse laittaa mitään höysteitä, mutta mä laitoin valkosipulista minttujugurttia.

Nyt kone kiinni ja äänikirjaa kuuntelemaan. Huomasin, että Lucinda Rileyltä oli tullut taas uusi äänikirja. Ne on vaan takuuvarmoja. Vinkkinä myös Lisa Jewellin kirjat, joista nyt viimeisimpänä kuuntelin Näkymättömän tytön.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 08. maaliskuun 2022

Tässä hetkessä kaikki on hyvin ♥

Negatiiviset uutiset koukuttavat. Ne stimuloivat hermostoamme. Hermostomme jää helposti kiinni stimulantteihin. Myös negatiivisten uutisten aiheuttamiin aistiärsykkeisiin. Ellemme tietoisesti tasapainota ja hae stimulaatiota myös positiivisista asioista.

Meidän on pakko jatkaa lukemista, vielä yksi uutinen, kerätä tietoa ja suojella itseämme. Mitä tapahtui? Miten se tapahtui? Mitä jos meillekin käy niin? Mitä sitten tekisin?

Ilman tätä negatiivisten asioiden tuomaa hermoärsykettä emme olisi täällä maapallolla. Sen on tarkoitus suojella meitä. Viedä meidät taistele tai pakene -tilaan. Tilaan, jossa sydämen syke kiihtyy. Jossa lihasten verisuonet laajenevat ja lisämunuaiset pumppaavat lisää kortisolia. Tuo ominaisuus on auttanut esi-isiämme savanneilla, kun he kohtasivat villieläimen. Tuo ominaisuus auttaa meitä pimeillä kujilla, mikäli koemme vaaraa.

Negatiivisten lehdistä luettujen uutisten aiheuttama sympaattisen hermoston aktivoituminen ei kuitenkaan vie meitä välttämättä eteenpäin. Meidän ei tarvitse paeta mitään. Mitä enemmän uutisia luemme, sitä enemmän luomme mielikuvia. Pelottaviakin sellaisia. Ajatuksia, jotka eivät ole totta. Vaan ajatuksia, jotka luomme meidän päämme sisällä. Jotka aiheuttavat tunnereaktion. Joka usein on ahdistus. Tunne taas saa meidät toimimaan.

Ja tässä ei ole mitään vikaa ♥

Mutta pitkään jatkuessaan menemme tilaan, joka ei ole terveyttämme tukevaa. Miten mä hallitsen ajatuksiani ja sitä myötä tunteitani?

Kun huomaan tuntevani ahdistusta tai muuta epämiellyttävää tunnetta, hyväksyn sen. Elämme poikkeuksellisia ja ennalta arvaamattomia aikoja. Uskon, että ihan joka ikinen meistä on tuntenut pelkoa, ahdistusta, surua, epätietoisuutta tms. tunnetta. Tunnen tunteen kehossani. Annan sille hetken aikaa. Pikkuhiljaa alan hengittelemään sitä pois. Sisäänhengitys, tauko. 1,5 kertainen uloshengitys, tauko.

Muutaman hengityskierroksen jälkeen huomaan, että hartiani rentoutuvat, sydämen syke laskeutuu ja maailma näyttää taas kirkkaammalta. Mantelitumake on aktivoinut parasympaattisen hermoston käyttöön.

Tässä hetkessä kaikki on hyvin ♥

Siinä missä epämiellyttävien tunteiden hyväksyminen on tärkeää, on myös tärkeää tiedostaa se, että meillä ihmisillä on huikea kyky luoda miellyttäviä tunteita. Tee just niitä asioita, jotka saavat sut miettimään kivoja ajatuksia. Jotka saavat tuntemaan miellyttäviä tunteita. Tanssi, laula, katso komedioita, silitä koiraa, meditoi, joogaa, näe ystäviä. Pidä huolta itsestäsi. Luo yhteys itseesi ja tee siitä vahvempi kuin yhteydestä ulkomaailmaan.

Ellemme varmuudella tiedäkuinka tulee käymäänolettakaammeettä kaikki käy hyvin ♥

Näiden ajatusten kanssa tulin kertomaan, että en ole suinkaan unohtanut teitä ja blogia, vaikka päivitystahti onkin radikaalisti hidastunut. Toivottavasti aikaa blogillekin taas löytyy enemmän lähitulevaisuudessa.

IHANAA NAISTENPÄIVÄN ILTAA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 13. helmikuun 2022

Minilomalla

HEI IHANAT!

Täällä sitä on nautittu minilomasta tunturin juurella. Ollakin, että vielä viikko sitten makasin kovassa kuumeessa sohvan pohjalla. Ollakin, että töissä toimistosta k-pandemia oli korjannut muutaman myös sohvan pohjalle tai ainakin kotiin eristyksiin. Hetken aikaa jo ajattelin, että suunnittelemamme miniloma ei tule ikinä onnistumaan. Mutta niin vain se onnistui. Huomasin, että asioilla on taipumus järjestyä. Jos on vain halua ja motivaatiota ne järjestää.

Mies oli valmiiksi jo pohjoisessa työreissussa. Itse hyppäsin torstaina junaan ja Oulusta auton kyytiin. Pari päivää mökillä ilman lapsia ja karvakorvaa ovat olleet hieman ikäväntäyteiset, mutta jälleen kerran huomattiin, että pärjätään vallan mainiosti ilman kolmansiakin pyöriä. Tytöt ja koirakin ovat pärjänneet kotona myös mainiosti ilman meitä.

Näin pääsesongin ulkopuolella rinteet ovat olleet uskomattoman hyvässä kunnossa. Hisseihin ei ole tarvinnut jonotella ja laskettelu on tuntunut pitkästä aikaa taas kivalta. Jossain vaiheessa olin jo valmis siirtymään pelkästään murtsikkaan.

Eilen kävin pienesti kokeilemassa flunssan jäljiltä hiihtoa ja hyvältähän se tuntui matalalla sykkeellä. Josko tänään uskaltaisi mennä jo pikkuisen pidemmän lenkin. Maltilla toki vieläkin.

Illalla ajetaan auto yöjunaan ja huomenna kuuden maissa ollaan kotona. Siinähän jää just mukavasti aikaa suihkuun ja aamupalaan. Niin, että on kasiksi töissä.

Akut on ladattu, eikä siihen taas ihmeitä tarvittu. Seuraavaksi jännitetään onnistuuko talvilomalle suunnittelemamme loma. Josko pitkästä aikaa pääsisi lentokoneeseen ♥ Ja jos ei, niin plan B otetaan myös ilolla vastaan. Elämästä kun ei koskaan tiedä!

SULOISTA SUNNUNTAITA,


torstai 20. tammikuun 2022

Aikavarkaita ja muutama vinkki ajanhallintaan

Ajatukset harhailee, mielen valtaa se, onkohan uutiset päivittyneet. Excel-taulukko vaihtuu helposti iltapäivälehden sivuun, joka sattumoisin on välilehdellä auki. Kuinka kätevää, pääsee tsekkaan nopsaa uutiset työn teon lomassa.

Jälleen yritän keskittyä työhön, mutta puhelin piippaa. Merkkiääni kertoo viestin tulleen just siihen ryhmään, joille haluan vastata samantien. Excel-taulukko saa unohtua hetkeksi. Kunnes taas paneudun numeroiden maailmaan. Mihinkäs mä jäinkään.

Jep, nyt hommat rullaa hyvin, mutta yhtäkkiä mieleeni tuli tsekata, että mihin hintaan syyslomalle saisi lentoja New Yorkiin. Jos mä äkkiä sen vielä katson, kun se Momondokin on auki välilehdellä. Uijui, aika tyyriit on. Ei kantsi tänään enää katsoa.

Jaa, mutta se onkin lounasaika. Mutta siitä tulikin mieleeni, että onkohan kotona mitään iltaruokaa…

Tuttua?

Nykypäivän ihana ja auvoinen elomme on täynnä ärsykkeitä. Hermostomme on usein ylivireystilassa, mikä saa aikaan sen, että emme jaksa välttämättä keskittyä tekemisiimme samalla tavalla kuin ennen. Jatkuvat ulkoiset ärsykkeet ovat aikavarkaita (esim. keskeytykset) ja tekevät sen, että keskeytettyyn tehtävään palaaminen mielen tasolla saattaa viedä jopa 20 minuuttia. Sisäisiä aikavarkaitakin meiltä löytyy enenevässä määrin. Tuntuu, että välillä suurin aikavaras on meidän oma toimintamme (esim. someen / uutisvirtaan koukuttuminen, perfektionismi tai epämiellyttävien tehtävien lykkääminen).

Välillä keskeytyksiä ei voi välttää, varsinkaan ulkoisia. Mutta sisäisiin keskeytyksiin voimme itse vaikuttaa. Kyky keskittyä on yksi edellytys, jonka merkitystä en voi korostaa. Jos ajatus harhailee jatkuvasti pois työtehtävistä, niin parin minuutin hengittely hengityksen ilmavirtaan keskittyen yleensä auttaa. Muutenkin suosittelen lämpimästi kaikille nykyajan ärsykepyörteissä pyöriville säännöllisiä läsnäoloharjoituksia.

Jos mulla on joku pidempi työprojekti, niin teen usein niin, että työskentelen 50 minuuttia ja pidän 10 minuutin tauon, jolloin vastaan kiireellisiin sähköposteihin ja niihin ei niin kiireellisiin viesteihin. Tuon 50 minuutin aikana laitan puhelimen ja sähköpostipiippauksen äänettömälle. En avaa sitä iltapäivälehteä enkä momondoa. Tämä vaatii toistoa, jotta siihen tottuu. Se on vähän sama kuin kännykän kanssa. Alkuun, kun rajoitin kännykän käyttöä vapaa-ajallakin, tuntui että käsi hamusi kännykkää koko ajan. Vaikka hiirikäsi hamuaisi jotain muuta kuin sitä exceliä tai mikä ikinä sulla onkaan työn alla, niin anna sen hamuta, mutta älä toteuta ”hamuamista”.

”Ihan jäätävä kiire, en saanut juuri mitään aikaan.” -päivien jälkeen tuppaan miettimään, että mihin mun aika sitten meni. No aika usein listaamalla asiat, joita sai aikaan vie maton sen uskomuksen alta, ettei ole saanut mitään aikaan. Mutta aika usein noina päivinä on tullut vastattua whatsappeihin ja sähköposteihin heti kun niitä tulee. Tuossa 50 / 10 -mallissa käytän koko 50 minuuttia keskeytyksettä siihen hommaan, johon olen sen varannut.

Yksi asia, joka helpottaa mulla ajanhallintaa on se, että en enää kovin mielelläni ajattele kiirettä. Sillä mitä enemmän vellomme ajatuksiemme tasolle kiirettä, sitä kiireempi meillä on. Mitä enemmän nuo ajatukset sanoitamme, niin kiireen manifestointi vain vahvistaa kiirettä.

Fokusoi ja priorisoi.

Mikä on tässä päivässä kaikista tärkeintä?

  1. Kirjoittamalla ylös paperille päivän kolme tärkeintä tehtävää heti aamulla vapauttaa aivokapasiteettiamme, kun ei olla oman muistimme varassa. Ja toisaalta auttaa fokusoinnissa. Nämä kolme tehtävää voisi kirjoittaa vaikka post it -lapulle ja ne olisi hyvä olla sellaisia ”ei aikaan sidottuja”. Itse aloitan kaikista epämiellyttävimmästä tehtävästä. Kun kaikki kolme tehtävää on ruksattu tehdyksi, niin on voittajafiilis – kokeilkaa vaikka 🙂
  2. Toinen toimiva työkalu mun työviikkoihin on Eisenhowerin matriisi (googletahan tämä), jossa tehtävät ovat jaoteltu kiireellisyys- ja tärkeysnäkökulmien mukaan ja jota voi käyttää selkeyttämään sitä, mikä on sinulle tärkeää ja kiireellistä. Taulukkoa voi täyttää joko joka aamu tai sitten kerran viikossa, esimerkiksi sunnuntaisin tulevaa viikkoa suunnitellessa. Tästä usein siirrän tehtäviä päivän kolmeen tärkeimpään post it-lappuun.

En tiedä oliko näistä vinkeistä teille hyötyä, mutta aika usein valmennettavieni kanssa lähdetään selkeyttämään elämää ja keskittymään hyvinvointiin juurikin fokusoimalla ja priorisoimmalla aikaa. Selkeyttämisen jälkeen on helppo keskittyä niihin asioihin, jotka elämässä tuovat elinvoimaisuutta ja hyvinvointia. Sillä jos ei me koskaan pysähdytä sen äärelle, että a) miten me voidaan b) milloin me ollaan parhaimmillamme tai c) miten sinne tavoitetilaan päästään, niin elämästä voi jäädä helposti se oman hyvinvoinnin näkökulma uupumaan. Kenties ajaudutaan elämään elämää jonkun ulkopuolisen hyvinvointitavoitteiden mukaan.

Oman näköinen elämä, oman itsensä johtaminen, ajanhallinta, elämänhallinta, oman potentiaalin löytäminen ja sen käyttäminen. Ne on kuulkaa kaikki meidän omissa käsissä. Meidän valinnoista pitkälti kiinni.

LUMISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Jos tuntuu, että se arkikaaos is still going strong, vaikka vuoden alussa otit ryhtiliikkeen, niin vuosi takaperin Selkeyttä arkeen äideille -valmennusta varten tekemäni työkirja on myynnissä myös ilman valmennusta verkkokaupassani hintaan 12,90 euroa. Verkkokauppaan pääset täältä.


    sunnuntai 16. tammikuun 2022

    Vain elämää, ei sen enempää

    HEIPPAHEI!

    Töissä on ollut ihanaa alkuvuoden säpinää, hiihtokausi on vallan vienyt mennessään, muutamat viimeiset joululahjakirjat ovat koukuttaneet tarinoillaan. Blogin päivittäminen on ollut vain kaihoisana kaiverruksena mielen sopukoissa

    Perjantaina, kun puhelin soi iltapäivästä ja kuopuksen matikan opettaja soitti, että onko ok lähettää kipeä kuopus kotiin, mietin nanosekunnin ajan, että ”Jes, oksitauti viikonloppua vasten onkin just se, mitä tähän hätään tarvitaan.” Olinhan kuitenkin ladannut viikonlopulle hieman muuta tekemistä. Tai lähinnä tekemättömyyttä.

    Kunnes tajusin, että näinhän se elämä menee. Osaan asioista me ei vaan yksinkertaisesti voida vaikuttaa. Joten keskityn mieluummin niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Viikolla yksi yö ja päivä meni pepuilleen koiran sairastuessa ja olin ajatellut, että viikonloppuna kuitataan nuo univelat. Ja niin kuitattiin, oksitautikin jäi onneksi kaukaiseksi epäilyksi.

    Viimeisten parin vuoden aikana viikonlopuista on tullut vielä enemmän pyhiä kuin aiemmin. ”Muodosta arjestasi sellainen, ettet kaipaa viikonloppuja tai lomia.” Olen oppinut palautumaan myös viikolla, mikrotaukoja päivien mittaan tulee pidettyä. Iltaisin kone on pysynyt kokolailla kiinni. Silti odotan viikonloppuja. En sen takia, että pääsisi töistä eroon, vaan sen takia että viikonlopuissa kulminoituu se kaikki, mikä elämässä on just nyt tärkeintä.

    Hitaat aamut perheen kanssa, ulkoilu, koiran kanssa leikkiminen. Se, että ei ole suunnitelmia. Viikot tykkään kuitenkin suunnitella. Suunnitelmallisuus tuo vapautta viikon varrelle. Viikonloppuisin vapautta tuo suunnittelemattomuus.

    Kolmen pysäkin verran ratikalla ajelua (ekaa kertaa!), uusinta Bondia. Hightownin ekan kauden päättämistä ja lentojen bongausta. Ex tempore siipien valmistamista lauantai-iltana ja kahvittelua kaupungilla. Ja silti tuntuu, että tämäkin viikonloppu ollaan menty vailla suunnitelmia. Nopeita liikkeitä ja toisaalta hidasta olemista. Tekemättä mitään ja kuitenkin just sopivasti.

    Vain elämää, ei sen enempää. Ja juuri sen takia, kaikessa elämän tavallisuudessa, elämän nälkä kasvaa kasvamistaan. Elä, äläkä vain ole olemassa. Siinä yksi lause, johon törmäsin yhdessä lukemassani kirjassa tänä viikonloppuna. Pieni lause, joka sisältää kaiken olennaisen.

    Toivottavasti sielläkin on nautittu elämästä uuden vuoden ensimmäisinä viikkoina. Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttineet elämästä. Näin vuoden alussa liian usein ajatusmallit sisältävät niitä asioita, joita ei saa tehdä. Ruokia, joita ei saa syödä. Elämä ei ole joko tai. Se ei ole mustavalkoista, onneksi. Elämä on liian lyhyt kieltoihin ja kituuttamisiin. Liian lyhyt sitku-elämään tai tekemään vastentahtoisesti viikosta toiseen jotain, mitä ei halua tehdä.

    Mielekäs elämä, se ei ole mitään jargonia tai saavuttamattomissa oleva asia. Se vaan välillä vaatii sen, että katsoo elämää pidemmällä aikavälillä. Ei vain sen maanantaiaamun yhden hetken verran, kun ne kuuluisat kurahousut ovat hukassa ja kumpparit väärissä jaloissa, vaan vaikka ihan vain yhden kokonaisen maanantain osalta. Tekee muutoksia, jotka tukevat omaa mielikuvaa mielekkäästä elämästä. Ei vain ajatuksen tasolla, vaan myös tekojen tasolla.

    IHANIA TAMMIKUUN PÄIVIÄ TOIVOTELLEN,