lifestyle Archives - Sivu 173 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

tiistai 09. joulukuun 2014

Jouluisia aatoksia

HIPHEI!

Piti postaamani niistä uusista tuoleista, mutta valoisa kuvausaika meni ihan ohi tänään torttuja leipoessani ja kuvaillessani. Better luck tomorrow. Tai oikeastaan huomenna on yksi leffapostaus, joten tuoleja sitten torstaina 🙂 Iltapäiväkahville paistelin tuossa torttuja. Luumumarmeladilla, tottakai! Levittelin marmeladit torttulevyille ja pyörittelin levyt rullaksi. Osasta leikkasin korvapuustin mallisia torttuja ja osat saivat olla ihan lappeellaan. Tuollain samalla tavalla kuin niissä pienissä kinkkuhyrrissäni 🙂 Päälle sivelin kananmunaa ja uunista tulon jälkeen tortut saivat vielä päällensä pipareiden koristelumassaa ja pistaasipähkinöitä. Tässä vaiheessa on vielä pakko hehkuttaa, että hyvä meidän luumutiimi!!! Ja kiitos teille, jotka olette postanneet kuvianne tuonne Instagramiin #perinteinenluumu tägillä. Te, jotka ette ole vielä tätä tehneet, niin kipin kapin osallistumaan kilpailuun jouluisen kuvanne kera, sillä jaossa on yhdelle onnekkaalle 3000,00 euron matkalahjakortti. Täältä postauksestani löytyy tarkemmat tiedot tuohon kilpailuun.

Viime aikoina olen innostunut pitkästä aikaa katsomaan leffoja. Miehen kanssa väijytään takkahuoneen sohvalla harva se päivä Netflixistä joku elokuva. Telkkaristakin näyttäisi tulevan tätä nykyä liki joka ilta pari leffaa. En voi uskoa, että en ole koskaan aiemmin nähnyt tuota eilen tullutta Holiday -leffaa. Nukahdin tosin kesken ja loppuleffan ajattelin pian katsoa boksilta. Suosittelen, ihana joulumieltä tuova elokuva. Onko teillä suositella joululeffoja? Tai leffoja jotka tuovat joulumieltä? Mulla joululeffana on pitkään ollut Shirley Templen Pikku Prinsessa. Aivan ihastuttava ja kyyneleet valuu kerta toisen jälkeen, kun tuota katson. Piirretyistä ollaan koko perhe ihastuttu Mikki Hiiri, Joulu Ankkalinnassa -elokuvaan. Uskomattoman kaunis animaatio, monta tarinaa ja jouluista musiikkia. Mieheeni (ja ehkä teidänkin miehiin 🙂 uppoaa Chevy Chasen A Christmas Vacation – Joulupuu on kärvennetty elokuva. Kaikessa hölmöydessään siinä sai kyllä nauraa vedet silmissä.

Oih, mä niin odotan jo joululomaa. Tänä vuonna annetaan joululahjana työntekijöille pari palkallista vapaapäivää ja pidetään tehdas kiinni jopa kokonaisen viikon. Tekee kyllä meille kaikille hyvää. Tuon viikon ajattelin valvoa luvattoman myöhään iltaisin telkkaria katsellen ja kirjoja lukien. Mätiä, smetanaa ja sipulia puolen yön yöpalana nauttien. Aamuisin aion nukkua luvattoman myöhään. Syytä toivoa, että lapsilla on samat haaveet nukkumisen osalta 😉 Muuten ajattelin pyhittää joululoman vain olemiseen. Tällä joululomalla ei ole kiire aamuisin mäkeen, joten puoleen päivään (ja tarvittaessa pidempäänkin) saa hillua yöpuvussa. Käydä lenkillä, nähdä ystäviä, lukea syksyn mittaan rästiin jääneet suosikkiblogien postaukset. Ladata akkuja tulevaa kevättä varten.

Ollakin, että ollaan katsottu leffoja paljon ihan täällä kotisohvalla, niin eihän kunnon leffakokemusta elokuvateatterissa voita mikään. Isolta ruudulta katsottuna leffa kuin leffa näyttää paremmalta. Silloin pari viikkoa sitten käytiin Rillan kanssa katsomassa yksi ihana elokuva. Siitä lisää huomenna! Hyvän mielen elokuva sekin 🙂

ILOISIN TIISTAITERKKUSIN,

tiistai 02. joulukuun 2014

My Xmas wish list

HEIPPATIRALLAA!

Oletteko jo käyneet joulupukin asioilla? Huh, meillä ei ole ainuttakaan lahjaa vielä ostettuna. Onhan tässä aikaa 🙂 Lasten listat on kyllä olleet tehtynä jo monta viikkoa, mutta nyt tarvitsisi vähän haastatella asianosaisia, että mitkä niistä on niitä must have -juttuja. Molemmilla kun tuntuu olevan listalla jos jonkinlaista pörriäistä ja pehmolelua. Sellaisia vajaan satasen pehmoleluja. Ei ymmärrä. Me miehen kanssa ollaan yleensä ostettu toisillemme yhdet lahjat. Mutta mulla lähtee välillä vähän lapasesta ja ostan sitten yhteisia lahjoja muutaman lisää. Tänä vuonna tuntuu, että on jos jonkinlaista rahanreikää ollut syksyllä (meidän uudet ruokapöydän tuolit ovat muuten noudettavissa Vepsäläiseltä, jihuu :), joten onnellinen olen jos saan sen perinteisen Danielle Steelen romskun ja vihreitä kuulia 🙂

Mutta. Ajattelin nyt tuota hipsteripotilasta varten tehdä listan, jos ihan välttämättä haluaa ostaa mulle jonkin muun lahjan kuin romaanin. Ihan vaikka hyvästä hoidosta näin sairauslomalla 😉 Kieltämättä aika tyyriitä asioita toivelistalleni valikoitui…

Ilman uutta yökkäriä ei muuten tule joulua. Se on yhtä pakollinen kuin se romaani ja vihreät kuulat 🙂 Kuvan silkkinen yöpuku Stockmannilta. Sykemittarista on ollut patterit loppunut viimeisen vuoden ajan. Lisäksi kello-osasta meni ranneke rikki. Joten tuollainen Polar M400 sisäänrakennetulla gps:llä olisi kyllä niin tehokas motivaattori. Se ääni, joka Pispan portaissa piiskaa jatkamaan. Laite, joka seuraa kehitystä ja motivoi. Iittalan Sarpaneva Pata – do I need to say more? Vanha valurautapata on kovassa käytössä, mutta tilaa olisi vielä yhdelle valurautapadalle. Tämä on ilo silmälle. Ja uskon, että koko perhe saisi hyvänmielen ruokaa, jos meidän hellalla porisisi ruoka tässä kaunokaisessa. M.Zuiko Digital 25 mm f 1.8 –objektiivi. Ihan vain koska olen ihastunut tuohon 45 mm obiskaani ja Rilla vakuutti mut näyttämällä ihan vain yhtä kuvaa tällä 25 mm otettuna; kuinka kauniita kuvia tällä tuleekaan. Ollakin, että olin itse mallina ;D Karita Tykän uusin raakaruokateos ja Teresa Välimäen Hyvää Joulua kirja. Ne olisi myös ihana saada.

Rauhaa ja rakkautta. Sitä toivon kaikista eniten. Ja valkoista joulua. Sitten sen jälkeen voi jatkaa tuosta listasta 😉 Rakkaalle miehelleni tiedoksi, että valikoin tuotteet niin, että ne on kaikki ostettavissa netistä. Nyt kun et kauppaan asti tänä jouluna pääse. Ai niin, ja listalta unohtui se uusi blenderi. Noh, semmoisen taidan itse itselleni ostaa pre-xmas lahjana. Sellaisen taatelit ja pähkinät ilman savuttamatta hienontavan. Onko teillä tapana ostaa miehen kanssa toisillenne joululahjoja? Tiedän, että monilla tämä ei ole tapana. Eikä meilläkään joka joulu niitä ole ostettu. Pääasia, että lapset saavat muutaman paketin ja nauttivat lahjoistaan ♥

TIISTAITERKUIN,

PS. maalari maalaa taloa…ja ajatteli sutia mustaa takkahuoneen seinään. Mitäs siitä sanotte? 🙂

tiistai 25. marraskuun 2014

Joululahja lasipurkissa

HEIPPAHEI,

ja hellurei! Onpas ollut kertakaikkisen pimeä päivä! Just hyvä päivä juoksevien asioiden hoitamiseen 🙂 Enää tämä viikko marraskuuta ja sitten alkaakin virallisesti joulunodotus! Joka vuosi tuo opettajien/päiväkotitätien lahja tuottaa päänvaivaa. Ja niin monta erilaista lahjaa kuin on saajaakin. Riippuu todella paljon saajasta, millainen lahja sopii. Ruokalahjat ovat muuten ok, mutta ruoka-aineallergiat ovat nykypäivänä niin yleisiä, että ruokalahjat ovat vähän riskaabeleja. Silti uhmasin pari vuotta sitten kohtaloa ja askartelin päiväkotitädeille ja esikoisen opettajalle lahjan lasipurkissa. Pidempään seuranneet lukijat varmasti muistavat tuon postauksen parin vuoden takaa, mutta sen verran teitä on tullut tänne uusia lukijoita, että laitetaanpas uudestaan. Samanlaisia tein muuten viime viikonloppuna koulun joulumyyjäisiin myyntiin.

Printtasin nuo kannet täältä ja sitten tein sisälle suomenkielisen ohjeen piparimuffinsseille. Se eroaa hieman tuosta kannen englanninkielisestä ohjeesta, mutta tuo oli kuvitukseltaan ja tekstiltään niin kaunis tuo kansi, etten raaskinut jättää sitä käyttämättä. Lasipurkinhan voi koristella kuinka haluaa, mutta itse olen tehnyt sitä varten massasydämiä. Niitä tulee sarjatuotantona enemmänkin, joten saa joulukoristeet askarreltua samalla. Neuvoisin teitä muuten murskaamaan piparit hieman pienemmiksi kuin mulla noissa purkeissa 🙂 Mitä te annatte yleensä opettajille/päiväkodin tädeille joulumuistamisena vai annatteko mitään?

Huomenna onkin Helsinki-päivä blogijuttujen merkeissä. Aikaisen herätyksen harmistus unohtuu viimeistään junassa, kun saan viettää parituntisen ylhäisessä yksinäisyydessäni kirjaa lukien. Välillä sitä kaipaa omaa aikaakin. Voipi olla, että lounaan jälkeen ehtii hätsynpikaisesti vielä Nougatiin ja Granitiin ennen kotiinpaluuta. Ei sillä, että mitään varsinaisesti tarvitsisin, mutta yhdet pienet tähtikipposet tuolta jälkimmäisestä voisin käydä ostamassa 🙂

TIISTAITERKKUSIN,

tiistai 25. marraskuun 2014

Fashion Photo Shoot / Valon ja varjon leikki

MOIKKAMOI

ja huomenta ihanat! Nyt seuraa viimeinen postaus Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanjasta. Tuolla vanhassa tehdaskiinteistössä oli aivan mielettömiä kuvauspaikkoja. Aurinkoinen ilma sai aikaan sen, että jokaisessa huoneessa oli omanlaisensa tunnelma; riippuen huoneen värityksestä, ikkunoiden suunnasta ja auringon kierrosta. Tämän postauksen kuvissa kuvasimme hennon vaaleanvihreässä huoneessa, jossa aurinko loi taideteoksensa seinälle. Olympuksen ambassador -kuvaaja Damian McGillicuddy huokaili tuon kauniin valoilmiön edessä ja niin tein minäkin. Valon ja varjon leikki on kyllä aina kaunista ikuistettavaa, totesi kuvaajamme kameran räpsiessä kuvia.

Täällä trilogian ensimmäisessä postauksessanihan jo kerroin hieman syksyn muodista. Kuten todettua, ei sen aina tarvitse pukeutumisen syksyisin olla synkkää. Tähän kuvaussessioon stylisti Zoe Hughes halusi luoda hieman pirteämmän, aikuismaisen lookin. ”Sophisticated” – totesi kuvaaja-Damian. Asuvalinnalla, jolla voi mennä töihin ja töiden jälkeen takin riisuttuaan ulos syömään. Valkoinen trenssi on kuulemma nyt kuuminta hottia! Ja mä kun olin yhdistänyt valkoisen väri vaatteissa vain kevääseen. Haalean mintunvärinen ilmava toppi sopi värinsä puolesta tuonne kuvaushuoneeseen ja nuo stretch-ruutuhousut tuntuivat päällä niin mukavilta, että sellaiset on pakko saada!

Trenssi: Gina Tricot
Paita: Gina Tricot
Housut: Object

Olen aina kuvitellut, että ammattilaiskuvaajilla on niin iso kamerakalusto, että hänellä on karavaani mukana kantamassa sitä. Mutta ehei, Olympuksen ambassador-kuvaaja Damian käytti kameraa, joka näytti erittäin kompaktilta ja ihan itse kannettavalta 🙂 Huipputason järkkäri, jota kuvauksissa käytettiin oli Olympuksen OM-D E-M1. Ammattilaistason järjestelmäkamera, jossa on kaikki vaadittavat ominaisuudet ihan kompaktikoossa. Täältä löytyy lisätietoa noista lukuisista ominaisuuksista. Vaikka näissä kuvissa paistaa aurinko ja valaistus on jo auringonkin puolesta kunnossa, niin esimerkiksi tuossa ensimmäisessä Fashion Photo Shoot-postauksessani päivä alkoi painua mailleen ja kuvaushuone oli pimeä. Kamerassa olevan Live Composite -toiminnan avulla kuvaus onnistuu valovoimaisesti myös vähän haastavimmissa, hämärämmissä valaistuksissa. Ihan ammattilasten vaatimien ominaisuuksien lisäksi tuosta kamerasta löytyy myös lukuisia taidesuodattimia; niitä joista ainakin allekirjoittanut on aivan haltioissaan!

Damianilta kyselin vinkkejä sisustuskuviin ja hän sanoi aina ottavansa sisustuskuvat luonnonvalossa. Näinhän se monella ammattilaiskuvaajalla on. Itsellä palaa kuvissa aina kaikki mahdolliset tunnelmavalot. Pitäisikin opetella tuota kuvausta, joissa jokainen valaisin ei ole päällä 🙂 Kysyin, että mitäs sitten, kun Suomen olosuhteissa päivänvalo on välillä kortilla. Hän neuvoi ostamaan remontoinnissa käytettävän valaisimen ja laittamaan sen kuvattavan huoneen ikkunan ulkopuolelle valaisemaan huonetta (kerrostalon yläkerroksissa hieman hankalaa, jos ei ole parveketta ko. huoneen ulkopuolella ;). Mutta tämäkin valo tulee suodottaa esim voile-verhoilla, jotka on teipattu ikkunaan tai mattakalvolla. Leivinpaperisuikaleet kuulemma kävisivät myös. Ei muuta kuin kokeilemaan 😉

Tämän postauksen kuvissa minulla oli käytössä Guccin mintunvihreä/harmaa kehykset. Aivan ihanat nuokin!

”Gucci on yksi tunnetuimmista merkeistä maailmassa. Vuonna 1921 Guccio Gucci avasi nahkatuotteita myyvän yrityksen sekä pienen matkalaukkuliikkeen kotikaupungissaan Firenzessä. Gucci silmä- ja aurinkolasit seuravat muotitrendejä, mutta kunnioittavat historiansa eleganssia ja traditioita.”

Kaikista käyttämästäni kehyksistä ihastuin ehkä eniten niihin, jotka oli käytössäni tuossa ensimmäisessä postauksessa eli Jimmy Choon kehyksiin. Ja edelleen pohdin uusien pokien hankintaa, sillä Instrussa on edelleen tuo kampanja, jossa saa toiset lasit kaupan päälle. Voi kun vain ehtisi jossain vaiheessa mennä sovittelemaan kehyksiä ajan kanssa!

Tsekatkaahan nuo Fashion Photo Shootin kampanjasivut! Meitä oli tuolla muotikuvauksissa yhteensä yhdeksän bloggaajaa. Itseni lisäksi Annika, Sara, Janni, Uino, Silja, Rilla, Emilia ja Lila. Kuvauksissa bloggaajakollegoilla ja allekirjoittaneella olleet Instrumentariumin kehykset ovat taas nähtävillä täällä.

Ihana päivä ja ihania muistoja! Näihin postauksiin tulee kyllä palattua myöhemminkin, niin kuin once in a lifetime -juttuihin yleensäkin 🙂 Nyt kohti päivän seikkailuja. Illalla tai viimeistään huomenna luvassa se lupaamani joululahja lasipurkissa -ohje!

TIISTAITERKUIN,

perjantai 21. marraskuun 2014

Lasten puolesta

MOIKKELIS

ja terkkuja ruokatunnilta! Piti ihan alunperin postata pieleen menneestä mekkoviikosta (flunssa, kylmä ja seliseli) ja tuosta parin euron Saint Tropez kirpparipaitalöydöstäni, mutta taas tuli jotain akuutimpaa, jota sanoa. Yhtäkkiä taas nuo materialistiset jutut tuntuu taas niin turhilta. Tiedättekö, mulla on ollut eilisestä asti sellainen mötti tuossa rinnassa. Pieni ahdistuksen poikanen. Luin tarkemmin tuosta ”Anna lapselle raitis joulu” -kampanjasta ja nyt olen taas ottanut kaikkien niiden lasten, joille ei suoda joulun iloa, tuskan omille harteilleni. Huh, sydäntä riistää.

Pistää vihaksi, kun miettii, että mikä oikeus meillä aikuisilla on viedä ilo lapselle tärkeästä juhlasta (tai ylipäätään alkoholin käytöllämme tehdä lapsen elämästä jotain muuta kuin mitä sen kuuluisi olla ihan normi arjessakin)? Voi olla, että sohaisen ampiaispesään väittäessäni, että tässä tapauksessa näin käyttäytyvät aikuiset ovat ihan siellä itsekkyyden toisessa päässä. Pahimmassa päässä. Tiedän, että alkoholismi on sairaus, mutta tajuntaani ei sovi se, että miksi me äiteinä tai isinä emme ota vastuuta käytöksestämme. Jos meille on sellainen onni suotu, että tuollainen luojan luoma pienokainen on saatu aikaiseksi, niin miksi sitä ei sitten tehdä kaikkemme, jotta tuolla lapsella olisi hyvä olla?

Oikeasti sydän melkein särkyy, kun miettii että tänä joulunakin tuolla on liian monta lasta, joille ei suoda joulun iloa. Jotka joutuvat katsomaan känniläistä äitiä ja/tai iskää. Tuntevat ehkä turvattomuutta. Joutuvat huolehtimaan pienimmistä sisaruksistaan, kun vanhemmat eivät pysty. Nostamaan äidin humalaisen hoipparoinnin tuloksena kaatuneen joulukuusen. Syömään jouluaattonakin sitä samaa mikrossa lämmitettävää lihaperunasoselaatikkoa kuin vuoden jokaisena muunakin päivänä. Vain haaveilemaan edes yhdestä pienestä lahjasta. Ihan oikeasti on kamala ajatella, mutta jossain kodeissa tilanne on tämä.

Onneni on ollut, että mulle ja veljelleni on suotu joulun ilo. Kiitollinen olen siitä, etten ole ikinä nähnyt omia vanhempiani sen kummemmin alkoholin vaikutuksen alaisena. Toki meilläkin saatetaan juoda ruoan kanssa lasi viiniä tai saunaolut/siideri, mutta kyllä sellaiset bilejuomingit tapahtuu sitten, kun lapset ovat jossain muualla kuin kotona. Harvoin kuitenkaan enää sellaisia tekee edes mieli ottaa 🙂 Mun mielestä on ihan hyvä, että lapset näkevät kotona sen, että alkoholia voi nauttia kohtuudella. Paino sanalla kohtuudella. Voi olla, että olen ihan toinen ääripää (ja ihan nuttura kireällä), mutta ajattelen niin, että jommankumman vanhemman tulee olla ajokunnossa, sillä mitäs jos yhtäkkiä yöllä sattuisi jotain (esim. lapsen akuutti ja kivulias korvatulehdus, johon ei mikään lääke auta), että pitäisi lähteä päivystykseen. Voin sanoa, että siinä vaiheessa kun pitäisi tilata taksi sinne päivystykseen vain sen takia, että on tullut nautittua vähän ilolientä eikä pysty ajamaan, olisi loppuelämän morkkis taattu. Olenko ainoa, joka ajattelee näin tiukkapipoisesti? 🙂

Mä tiedän, että otan taas koko maailman murheet harteelleni ja vaivaan ajatuksia niillä. Jos voisin, ottaisin nuo kaikki kaltoinkohdellut lapset meille jouluksi. Mutta en voi. Joten tänä iltana sulkeudun omien pikkuisten ja miehen kanssa siihen onnen kuplaan ja pidän leffaillan. Anneli ja Onneli, vaaleanpunaista hattaraa, popparia ja jätskiannokset. Juomaksi muumilimppaa. Leffan jälkeen suukottelen lapset yöunille ja kiitän siitä, että meille on kaksi tuollaista kullannuppua suotu ♥

Näihin ajatuksin, toivottelen mitä ihaninta alkavaa viikonloppua. Pitäkäähän lapsistanne huolta!

PERJANTAITERKKUSIN,

PS. Niin, noista joulutortuista piti sanomani; leivoin aamulla työkavereilleni joulutorttuja, sillä ajattelin että saamme tällä tavalla lisää kuvia tuonne Joulun tähti -kilpailuun
Instagramiin #perinteinenluumu -tägin alle. Mutta hei, enhän mä muistanut, että ei kaikilla ole Instagramia. Saatikka edes kännykkää. Joten joimme aamukahvit kera lämpimien torttujen. Hyvässä hengessä, ilman kilpailua 😉