tiistai 06. marraskuun 2012

Kotiäitilook

Moikka,

hiphei, maanantai on takana päin ja tiistai on näyttänyt parhaat puolensa 🙂 Olen saanut mukavia sähköposteja, tilasin ajan luomenpoistoon (muistakaahan tarkkailla luomianne ja käyttää aurinkosuojakerrointa etelän lomilla!), kävin täydentämässä kirpparipöytää, aurinko paistaa ja lapset leikkivät kiltisti. Voiko sitä ihminen enempää toivoa tiistailta? Ei kai! 🙂 Ainoa on vain tuo tai nuo, sillä kyse on kolmesta pikkuisesta luomesta, luomenpoistot selästä sillä perjantain jälkeen pitäisi malttaa olla 10 päivää ilman kuntosalilla rehkimistä. Huh! Ihan hyvään saumaan tämä tuli, sillä kuntosalin kuukausikortti umpeutuu tällä viikolla. 
Facebookin puolella (klikklik) lupailin tälle päivälle blogipostausta maalausprojektistani, mutta koska maalausprojekti ei ole vieläkään alkanut (kiitos yli-innokkaiden maalausassareiden ;), niin pohditaan tähän väliin vähän täällä blogin puolella kotiäitilookia. Ja loppuviikosta onkin sitten haasteiden aika. Ellei mene ihan liian myöhään tuon maalausprojektin kanssa niin kuvia ehkä jo tänään tuonne fb:n puolelle.
Muistan jo aikoinaan, lasten ollessa pieniä (kotiäitivaihe 1), että päivämme kotosalla ei alkanut mukavasti ellen ehtinyt ennen aamutoimia suihkuun. Vaikka yöllä oli valvottu kuinka, niin suihku kera raikkaan suihkugeelin oli ihan must, jotta tämä äiti heräsi kunnolla ja pystyi aloittamaan virkeänä päivän. Aamutoimien jälkeen meillä oli tapana leikkiä ennen puistoon lähtemistä, mutta siinä samalla kuivattelin hiukset ja lisäsin ripsiväriä ja laitoin kulmat. Jotenkin en ole vain koskaan viihtynyt kotosallakaan ihan au naturel. Ja harvassa oli ne päivät, että tuli vietettyä aikaa ihan neljän seinän sisällä. Muistelisin, että kotiäitiaikoinani otin ensimmäiset hiuspidennykset. Luksusta arjen keskelle, I guess 🙂 Hiustenpidennyksiä tosin ei ole nyt kolmeen vuoteen enää ollut, mutta silloin ne olivat kyllä kivat!
En tiedä, mistä tuo laittautuminen johtuu, mutta jotenkin en vain ole osannut olla kotosalla (tai omassa kropassani) ellen pidä itsestäni huolta; liiku tarpeeksi, syö hyvin ja panosta kauneudenhoitoon (enkä nyt tarkoita kalliisiin rasvoihin yms.). Liekö sitten osaltaan huonon itsetunnon, who knows, mutta sitä en ainakaan tiedosta itse omaavani 🙂 Ja mä olen sitä mieltä (toivottavasti en saa haukkuryöppyjä tästä), että ihmiset (varsinkin me äiti-ihmiset) päästävät itsensä repsahtamaan helposti niin ulkoisesti kuin ehkä sitä myötä sisäisestikin. Ja se on sääli. En tarkoita, että kotona pitäisi olla täydessä tällingissä, mutta itse ainakin voin huolliteltuna paljon paremmin. Ei se välttämättä tarkoita meikkausta ja hiustenlaittoa. Jo pelkkä puhtaus on puoli ruokaa; puhtaat hiukset, kulmat siistittynä jne. Ja trust me, on mullakin niitä päiviä, että täällä kuljetaan hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä. Jopa aika useinkin, kun tietää ettei tarvitse lähteä minnekään. 
Oonko mä ihan bimbo, kun ajattelen näin….mitä mieltä sä olet? 🙂
Oho, tulipas eksyttyä aiheesta 🙂 Mun piti lähinnä kertoa, millaisissa vaatteissa mä viihdyn nyt kotiäitiaikana. Tänä syksynä on tullut pidettyä rennompia farkkuja ja villapaitoja. Sekä huiveja. Arkiseenkin asuun on mun mielestä kiva yhdistää hivenen luksusta, blingblingiä. Ei ehkä ihan näin paljon kuin tänään (tuo blingbling-paita) vaan usein pelkillä koruilla saa jo ”upgreidattua” ulkonäköä paljon. Näillä siis mentiin, kun lähdettiin käymään työterveyslääkärillä ja kirppiksellä. Kotona haahuilen pian jo päälleni kiinnikasvaneissa mustissa velour-housuissa ja -hupparissa 🙂
Hih, enkä mä kotosalla kenkiä pidä sisällä niin kuin kuvista voisi päätellä. Olin vain niin onnellinen, kun löysin nilkkurit, joiden luulin jo hukkuneen. Tänään olisi tarkoitus vielä siivota tuo oma vaatehuoneeni ja raa’asti heittää kirpparille vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mutta silti aina mietin, että mitäs jos… Aika useat vaatteeni ovat ajattomia, joten mitä niitä nyt turhaa kiertoon laittamaan. 
No niin, nyt se maalisuti töihin ja sen jälkeen siivouksen pariin. 
Kukahan taikoisi vuorokauteen pari tuntia lisää ja antaisi jonkun energiapiikin, 
jotta syysväsymys ei saisi valtaa? 
Tiistaiterkkusin,

maanantai 05. marraskuun 2012

Tähtiä, Madagaskarin pingviinejä ja maanantaita

Moi,

mä oon aina ihmetellyt ihmisiä, jotka valittaa maanantaista ja on onnellisia, että maanantai on ohi. Mutta nyt ymmärrän. Kyllä tänään on huomannut,että on maanantai; yöllä molemmat lapset kampesivat meidän sänkyyn nukkumaan. Pienempi pörräsi pari tuntia niin että kukaan ei saanut nukuttua. Pitkästä pitkästä aikaa pienempi itki päikyssä vartin sylissä eikä halunnut sinne jäädä (huono äiti-syndrooma iski, mutta oli pakko käydä töissä laittamassa palkat). Tätä ennen olin jo varautunut viemään koululaisen ysiin, kunnes jostain alitajunnasta tuli käsky tarkistaa tuo sähköinen reissuvihko. No juu, tänään olikin uintipäivä ja mentiinkin vasta kymppiin. Töistä oli tarkoitus ottaa mukaan pieni purkki mustaa kalustemaalia ja antaa keittiöjakkaralle uusi ilme. Purkkihan tietysti jäi siihen rappusille ulko-oven viereen. Huhhuh! Ja johtuen noista yöllisistä seikkailuista niin nyt kyllä väsyttää. Mutta onneksi pian pääsee jo taas yöunille 🙂
Lauantai-aamuna leivottiin ekat piparit tänä vuonna. Ja kuten FB-tykkääjät tietävätkin, niin mä olisin leiponut pelkkiä tähtiä tai sydämiä….mutta lapset leipoivat liki kolme pellillistä Madakasgarin pingviineitä. Sain mäkin pelastettua vähäsen taikinaa itselleni ja niitä haluamani tähtiä ja piparin muotoisia pipareita. Mulla oli nyt pakasteessa Myllyn Parasta piparitaikinaa, mutta en ihan syttynyt tähän. Kaupan valmispiparitaikinoista mun suosikkia on se, joka ei ole pakkasessa. Mutta en kuollaksenikaan nyt muista kenen tekemää se oli. Joten valmispiparitaikinasuosituksia otetaan vastaan, kiitos! 🙂 Löysin Ikeasta tytöille ihanan jouluiset essut ja tarkoitukseni oli ottaa vähän joulukorttikuviakin…mutta sitten päätin luopua jälleen tänä vuonna ideasta laittaa lastenkuvia kortteihin. Joko teillä on selvät sävelet joulukorttien suhteen?
Kiitos ihanista kommenteistanne ed. postaukseen, palaan niihin illemmalla ♥ Kiitos myös Essille ja Cinnabarialle haasteista, niihin paneudun heti, kun tämä maanantai on ohi ♥
Mukavaa maanantaita, 
toivottelee maanantai-fiiliksen vihdosta viimein tajunnut

tiistai 30. lokakuun 2012

At Maria’s @ facebook

Pikaiset moikat!

Loin blogilleni facebook-sivuston, jonne tulee varmastikin päiviteltyä kuulumisia useammin kuin tänne (ei sillä, kyllähän täälläkin nämä kuulumiset tällä hetkellä mukavasti päivittyvät ;).
At Maria’s-blogini löydät facebookista klikkaamalla sivupalkissa olevaa kuvaa:
Huh, fb-kaverini tietävätkin, että sivujen luomisessa koettin pieniä synnytystuskia.
Säätämistä säätämisen jälkeen. 
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! 
Nyt lenkille ja sitten vastailemaan ihaniin kommenteihinne, joita olette niin kiitettävästi taas jättäneet! Sekä valmistelemaan huomista postausta itsetehdystä myslistä. Yummy! 
Tiistai-iltaterkuin,

sunnuntai 28. lokakuun 2012

Liikuntaa, lepoa & lounasta

Moikkamoi,

onpas tuntunut päivä pitkältä kellojen siirtämisen takia! Pimeäkin saapui kuin varkain jo viiden aikaan. Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja talvesta nauttimaan. Tuo lumi tekee kyllä ihmeitä; jo sitä pimeää ja tuhruista keliä kestikin. Mun puolesta sais tulla lisää lunta ja pysyä vaikka pääsiäiseen saakka. Nimim. lumitöitä innolla odotellessa 😉 Saas nähdä maistuuko lumityöt yhtä ihanalle enää helmikuussa, kun on jokusen kerran niitä saanut tehdä!
Nyt ”Biksukuntoon 212-päivässä” -projektin tilannekatsaukseen. Neljän viikon liikunnat on analysoitu ja asia, josta olen eniten ylpeä on se, että olen malttanut pitää lepopäiviä. Syyskuussa niitä ei montaa tullut. Alla viikoittain liikunnat. En laittanut erikseen ylös venyttelyitä, mutta liki joka päivä olen pyrkinyt venyttelemään edes vähän. Lepopäivinä sitten rauhallisia venytyksiä vähän välillä jopa tunnin ajan, käyden koko kropan läpi. Telkkaria tulee enää harvoin katsottua sohvalla; miksei senkin ajan voisi käyttää hyödykseen ja venytellä!
VKO 40
Viikko oli erittäin haastava liikunnan suhteen, sillä mies oli työreissussa koko viikon ja itse olin töissä maanantaina, tiistaina ja torstaina. Eli iltaliikunnaksi olisi noina päivinä mennyt, mutta en raaskinut olla lapsista erossa työpäivän jälkeen. Tiistaina lasten mentyä nukkumaan kaivoin esille kuntopyörän ja kahvakuulan. Kuntosalikortti vanheni, joten salilla ei tullut käytyä koko viikolla. Perjantaina ja lauantaina tuli juostua mukavan pituiset juoksulenkit.

VKO 41

Maanantainen pitkä juoksulenkki (ja sitä edeltävät vkon 40 perjantain ja lauantain lenkit) sai kropan tuntumaan tosi väsähtäneeltä. Tiistai ja keskiviikko otettiin liikunnan suhteen vähän lungimmin. Torstain lenkillä tuntui vielä jaloissa ja tuntui suorastaan kamalalta juosta noin kovaa, mutta kiirus oli hakemaan tyttöjä baletista, enkä vierailla teillä löytänyt oikoreittiä. Perjantainen lepopäivä tuli tarpeeseen. Lauantaina tuntui taas siltä, että juoksukenkä voisi kulkea. Ja niinhän se kulkikin. Juokseminen oli kivaa ja sitä olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Sunnuntaina tuli tehtyä salilla treeni koko kropalle.

VKO 42

Sunnuntainen sali tuntui lihaksissa, joten maanantaina pitkä sauvakävelylenkki teki kutaa. Sen jälkeen tiistaina tosin tuntui siltä, että kroppa tarvitsee lepoa. Mä en osaa sauvakävellä hiljaa; vauhti on aina kovempaa kuin mitä ihan hiljaa juostessa. Tiistaina venyttelin kipeitä lihaksia ajan kanssa. Keskiviikkona tuli tehtyä pieni juoksulenkki, mutta kiire oli kotiin, sillä mies oli kerrankin illan kotona. Torstaina ehdin jälleen salille ja rääkkäsin itseäni crosstrainerin intervalliohjelmalla. Perjantaina olin iltapäivän töissä, joten sieltä hölköttelin alamäkiä pitkin kotiin. Lauantaina juoksukenkä veti taas pitkälle lenkille. Mä oon jäänyt niin koukkuun noihin reilun tunnin lenkkeihin… Sunnuntaina pidin lepopäivän ja keskityin energiatankkaukseen 🙂

VKO 43

Maanantaina oli morkkis sunnuntain energiatankkauksesta (Pandan juhlapöydän konvehteja…), joten ohjelmistoon kuului eka sali ja sitten kotiuduttua vielä kaunis syyssää veti lenkkipolulle. Tiistaina olin jo jämähtänyt sohvannurkkaan leffan pariin, kunnes päätin uhmata sadetta ja pimeää ja lähteä ”pikkuiselle” lenkille, josta tulikin sitten ihan mukavan mittainen. Torstaina juoksin taas Lilian balettitunnin ajan. Lenkki, jonka teen balsutuntien aikaan on siitä haastava, että siinä on yksi pitkä alamäki, mutta loppumatka onkin sitten aikamoista nousua; loivaa ja niin kamalan pitkää. Perjantain vastaisena yönä satanut lumi houkutteli perjantai-iltana lenkkipolulle. Yleensä en tykkää juosta pimeässä, mutta nyt lumen tultua on ihan eri asia. Lumi hidastaa hieman menoa ja on muutenkin taas oudokseltaan raskaampaa juosta lumella. Tänään tarkoitukseni on juosta alle 150 sykkeellä puolitoistatuntinen, mutta suuntasin kauniisiin maisemiin Pyynikille (mikä tietää täältä meiltä lähdettäessä ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä). Joten keskisyke oli 159, korkeimmillaan 174.

(photos above via Pinterest)

Niin kuin ihana Gwynnie tuossa ylhäällä olevassa kuvassa totesi, niin saadakseen tuloksia aikaan tällä iällä on pakko antaa kaikkensa saadakseen tuloksia. Mutta se, että antaa kaikkensa on kaiken sen väärti, jota palkinnoksi saa!

Lepopäivistä: Mulle on ollut ihan hirmuisen raskasta henkisesti pitää lepopäiviä. Aluksi tuntui, että jos en nyt lähde lenkille niin liikuntamotivaatio laskee ja on helpompi lipsua jatkossakin. Mutta se, että on malttanut jäädä kotiin lepäilemään niinä päivinä, kun kroppa huutaa lepoa on oikeastaan saanut aikaan sen, että juokseminenkin tuntuu paremmalta ja lihakset voimakkaammilta. Huomaan,että nyt kun noita pitkiä lenkkejä tulee viikkoon pari-kolmekin niin välillä on niin väsynyt olo, että kroppa huutaa sitä lepoa. Ja tässäkin asiassa on varmaan viisainta kuunnella omaa kehoaa. Vaikka liikuntaan ja sen tuomaan endorfiiniin on jäänyt koukkuun. Nyt vasta olen tajunnut kunnolla, mitä Runner’s high:lla tarkoitetaan!

Ruokailusta: Ruokaövereitä ei ole vieläkään tullut harrastettua, tosin olen sallinut itselleni viikollakin herkkuja kohtuudella. Ei tule sellaisia himotuksia esimerkiksi irtokarkkeihin kuin aiemmin. Lähinnä mulle tulee himotuksia kasviksiin. Useampana iltana tulee tehtyä kasvisdippiä. Ja lounaaksi kroppa huutaa mitä useimmin salaattia. Mutta myös välillä täysjyväpastaa. Johon laitan mitä jääkaapista löytyy; viime kerralla siihen tuli rucolaa, pestoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia ja avokadoa.

Ei ole enää kuin 142 päivää aikaa tuohon biksukuntoon; toisaalta tästä eteenpäin työ on vain ylläpitoa; laihduttaa ei tarvitse, kiinteytyäkään ei ihan hirmuisesti. Vatsalihaksia voisi tietysti treenata enemmän. Joulun jälkeen ajattelin ottaa ruokavalioon jälleen vähemmän hiilihydraattisen painotuksen. Tai ainakin jättää nuo valkoiset jauhot ja pastat/riisit pois. Täysjyväleipää ja -pastaa enemmän kehiin, niin eiköhän se siitä biksukuntokin tykkää 🙂

Nyt näyttää pahasti siltä, että meille tulee nukkumatti kylään tuota pikaa. Kaipa nuo aamun asti nukkuvat, vaikka heti seiskan jälkeen jo nukahtavatkin. Saa omaa aikaa miehen kanssa. Ensi viikko tuleekin olemaan jälleen yh-viikko, kiitos miehen työreissujen.

Tulen vastailemaan ihaniin kommentteihinne jälleen illemmalla, 
nyt iltapalapuuhiin ennen kuin nukkumatti korjaa väsyneimmät!

Suloista sunnuntai-iltaa ♥


lauantai 20. lokakuun 2012

kirjat / books / böcker ♥

Aurinkoista huomenta!

Mä oon aivan hulluna kirjoihin. Ollut oikeastaan ihan koko elämäni. Ja sitä mieltä olen vahvasti, että kirjoihin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan. Varsinkaan ns. tietokirjoihin. Romaanit ovat sitten luku erikseen. Tosin kyllä palaan joihinkin kaunokirjallisuuskirjoihinkin aina tasaisin väliajoin. Mutta noita keitto- ja sisustuskirjoja tulee selailtua vuodesta toiseen; ne eivät vanhene (siis ainakaan keittokirjat – sisustusmaku tietty muuttuu vuosien saatossa).
Taisin olla ala-asteen tokalla tai kolmannella, kun ahmin kaikki Merri Vikin Lotta-sarjan kirjat. Kirjastoauton pysäkki oli meiltä vähän matkan päästä ja siellä ryntäsin aina sinne kuskin selän taakse alimmalle hyllylle, jossa näkyi rivi punaselkäisiä kirjoja. Parin vuoden päästä tästä tuli vuoroon Merja Jalon heppakirjat. Ne vasta ihania olivatkin! Neiti Etsivät ja Viisikko kuuluivat myös kesälomalukemisiini. Muistan, että kun muut lapset valittivat sateisesta kesästä niin mä olin vain tyytyväinen, että sain käpertyä yökkäri päällä koko päiväksi peiton alle äidin ja iskän kotona yläkerrassa, jossa sade ropisi kattoon tunnelmallisesti. 
Teiniaikoina ahmin roskaromaaneja; kyllä kyltymättömänä romantikkona Harlekiini-sarja oli parasta, jonka tiesin. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen luin pari vuotta kaikki kirjat englanniksi; Danielle Steelet tuntuivat jotenkin tökeröltä suomenkielisenä. Yliopistoaikoina lukeminen oikeastaan keskittyi vain koulukirjoihin; markkinoinnin syventävät kirjat olivat nekin pääosin englanniksi. Gradua varten kahlasin myös yhden ruotsinkielisen teoksen läpi. Sen jälkeen päätin, että keskityn vain ja ainoastaan suomenkielisiin kirjoihin 😉
Kesälomalla ja joulunaikaan ahmin vieläkin Danielle Steelejä (joulu ilman uusinta DS:ä ei tunnu joululta!), Sophie Kinselloja yms ihania hömppiä, mutta näin off-seasonina keskityn pääasiassa keitto- ja sisustuskirjoihin. Keittokirjoistakin suosin niitä, joissa on jotain tarinaa – ei vain reseptejä reseptien perään. Yksi kirjailija, johon olen viime vuosina tutustunut on Paulo Coelho. Ihanan erilaisia (syvällisiä) kirjoja – laittaa ajattelemaan asioita eri kantilta kuin Steelen tai Sheldonin kirjat.
Kotiäitiaikoina kävimme lasten kanssa liki viikoittain kirjastossa; välillä satutunneilla, välillä taas lainaamassa kirjoja. Tänä syksynä olen herättänyt uudelleen henkiin tuon harrastuksen. Käymme tuossa meidän lähikirjastossa, mutta joku päivä ajattelin viedä lapset oikein pääkirjastoonkin. Nyt sen pari kolme kertaa kuin olemme käyneet kirjastossa tänä syksynä on isompi lapsi löytänyt helppolukuisia, lukemista aloittelevien kirjoja. Pienempi taas valitsee kirjat kannen perusteella; puputeema on pienemmän kirjoissa ollut se punainen lanka ♥
Sosiaalisena ihmisenä rakastan käydä kylässä. Ihan jo siis ihanien ystävien takia, mutta myös sen takia että jokaiselta reissulta tarttuu mukaan joku resepti. Viime kerralla vieraillessamme ihanilla T&P:llä oli illan emäntä tehnyt ylläolevassa kuvassa olevasta kirjasta monen monta herkkua; suolaista ja makeaa. Pitkään etsin tuota kirjaa esim. Akateemisesta, mutta ei löytynyt. Nyt sain sen vihdosta viimein tilattua Adlibriksestä. Kirjassa on reseptejä laidasta laitaan; maanosasta toiseen; naposteltavista kunnon aterioihin. Ja ihanaa kerrontaa. Tälle illalle suunnittelin seuraavaa ko. kirjasta:
Noita ylläolevia leipiä söimmekin kylässä ilman kesäkurpitsaa; olivat taivaallisen hyviä. Toinen keittokirja, jonka tilasin oli Sikke Sumarin Namaste. Mullahan on pelkästään vain hyvää sanottavaa siitä toisesta omistamastani Sikke Sumarin keittokirjasta. Tämä kirja, jonka tilasin nyt, on muuten Adlibriksessä alennuksessa; alle kuusi euroa ei ole paha hinta kirjasta, jossa on kauniita kuvia ja maukkaita reseptejä.
Nyt ulkovaatteet niskaan, kun kerrankin  paistaa (tai paistoi, kun tätä postausta aloittelin 😉 viikonloppuna aurinko! Josko sitä vaikka tarttuisi haravanvarteen ekaa kertaa tänä syksynä….
Illemmalla juoksulenkkiä, blogikierrosta ja Netflixiä…leffat on liki yhtä ihania kuin kirjat! 🙂
Leppoisaa lauantaita sinulle ♥