Mä oon aivan hulluna kirjoihin. Ollut oikeastaan ihan koko elämäni. Ja sitä mieltä olen vahvasti, että kirjoihin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan. Varsinkaan ns. tietokirjoihin. Romaanit ovat sitten luku erikseen. Tosin kyllä palaan joihinkin kaunokirjallisuuskirjoihinkin aina tasaisin väliajoin. Mutta noita keitto- ja sisustuskirjoja tulee selailtua vuodesta toiseen; ne eivät vanhene (siis ainakaan keittokirjat – sisustusmaku tietty muuttuu vuosien saatossa).

Taisin olla ala-asteen tokalla tai kolmannella, kun ahmin kaikki Merri Vikin Lotta-sarjan kirjat. Kirjastoauton pysäkki oli meiltä vähän matkan päästä ja siellä ryntäsin aina sinne kuskin selän taakse alimmalle hyllylle, jossa näkyi rivi punaselkäisiä kirjoja. Parin vuoden päästä tästä tuli vuoroon Merja Jalon heppakirjat. Ne vasta ihania olivatkin! Neiti Etsivät ja Viisikko kuuluivat myös kesälomalukemisiini. Muistan, että kun muut lapset valittivat sateisesta kesästä niin mä olin vain tyytyväinen, että sain käpertyä yökkäri päällä koko päiväksi peiton alle äidin ja iskän kotona yläkerrassa, jossa sade ropisi kattoon tunnelmallisesti. 

Teiniaikoina ahmin roskaromaaneja; kyllä kyltymättömänä romantikkona Harlekiini-sarja oli parasta, jonka tiesin. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen luin pari vuotta kaikki kirjat englanniksi; Danielle Steelet tuntuivat jotenkin tökeröltä suomenkielisenä. Yliopistoaikoina lukeminen oikeastaan keskittyi vain koulukirjoihin; markkinoinnin syventävät kirjat olivat nekin pääosin englanniksi. Gradua varten kahlasin myös yhden ruotsinkielisen teoksen läpi. Sen jälkeen päätin, että keskityn vain ja ainoastaan suomenkielisiin kirjoihin 😉

Kesälomalla ja joulunaikaan ahmin vieläkin Danielle Steelejä (joulu ilman uusinta DS:ä ei tunnu joululta!), Sophie Kinselloja yms ihania hömppiä, mutta näin off-seasonina keskityn pääasiassa keitto- ja sisustuskirjoihin. Keittokirjoistakin suosin niitä, joissa on jotain tarinaa – ei vain reseptejä reseptien perään. Yksi kirjailija, johon olen viime vuosina tutustunut on Paulo Coelho. Ihanan erilaisia (syvällisiä) kirjoja – laittaa ajattelemaan asioita eri kantilta kuin Steelen tai Sheldonin kirjat.

Kotiäitiaikoina kävimme lasten kanssa liki viikoittain kirjastossa; välillä satutunneilla, välillä taas lainaamassa kirjoja. Tänä syksynä olen herättänyt uudelleen henkiin tuon harrastuksen. Käymme tuossa meidän lähikirjastossa, mutta joku päivä ajattelin viedä lapset oikein pääkirjastoonkin. Nyt sen pari kolme kertaa kuin olemme käyneet kirjastossa tänä syksynä on isompi lapsi löytänyt helppolukuisia, lukemista aloittelevien kirjoja. Pienempi taas valitsee kirjat kannen perusteella; puputeema on pienemmän kirjoissa ollut se punainen lanka ♥

Sosiaalisena ihmisenä rakastan käydä kylässä. Ihan jo siis ihanien ystävien takia, mutta myös sen takia että jokaiselta reissulta tarttuu mukaan joku resepti. Viime kerralla vieraillessamme ihanilla T&P:llä oli illan emäntä tehnyt ylläolevassa kuvassa olevasta kirjasta monen monta herkkua; suolaista ja makeaa. Pitkään etsin tuota kirjaa esim. Akateemisesta, mutta ei löytynyt. Nyt sain sen vihdosta viimein tilattua Adlibriksestä. Kirjassa on reseptejä laidasta laitaan; maanosasta toiseen; naposteltavista kunnon aterioihin. Ja ihanaa kerrontaa. Tälle illalle suunnittelin seuraavaa ko. kirjasta:

Noita ylläolevia leipiä söimmekin kylässä ilman kesäkurpitsaa; olivat taivaallisen hyviä. Toinen keittokirja, jonka tilasin oli Sikke Sumarin Namaste. Mullahan on pelkästään vain hyvää sanottavaa siitä toisesta omistamastani Sikke Sumarin keittokirjasta. Tämä kirja, jonka tilasin nyt, on muuten Adlibriksessä alennuksessa; alle kuusi euroa ei ole paha hinta kirjasta, jossa on kauniita kuvia ja maukkaita reseptejä.

Nyt ulkovaatteet niskaan, kun kerrankin  paistaa (tai paistoi, kun tätä postausta aloittelin 😉 viikonloppuna aurinko! Josko sitä vaikka tarttuisi haravanvarteen ekaa kertaa tänä syksynä….

Illemmalla juoksulenkkiä, blogikierrosta ja Netflixiä…leffat on liki yhtä ihania kuin kirjat! 🙂