FB:n puolella jo pahoittelinkin tätä blogihiljaisuutta ja sitä, että kommentteihinne vastaaminen on kestänyt luvattoman kauan. Yleensä yritän vastata niihin kyllä asap. Mutta pian kiirus hellittää. Tai oikeammin hellitti jo, sillä sain kuvat käsiteltyä siihen yhteen jännittävään projektiin, jota viikonlopun aikana kuvailin. Pian tekin saatte tietää mistä on kyse! 🙂 I can’t hardly wait!
Mutta sitä ennen pikkuisen jouluisiin tunnelmiin. Tai tarkemmin ottaen pikkujouluisiin asutunnelmiin. Meillä on työpaikan pikkarit perjantaina ja harmillisesti samalla illalle osui toisetkin pikkujoulut, joihin olisi ollut niin kiva mennä. Tavata uusia ihmisiä ja saada kasvot sähköposteille ♥ Höh, harmittaa kyllä vietävästi, mutta koska olin jo ilmoittautunut työpaikan pikkujouluihin ja se ilmoittautuminen oli sitova niin no can do.
Ajattelin edustaa perjantain pikkujouluissa tälläisessa asussa (kuvia on hieman retusoitu eli ”blurrattu” tarkoituksella, nimim. äiti on tänään vähän väsynyt ;).Niin ja ne asusteet on samat, jotka on tänä vuonna nähty jo joka kekkereillä…mitä sitä turhaa hyviä vaihtamaan, kun ihmisetkin ovat olleet joka juhlissa eri:
Enää ei ole kuin”muutama” pikkuinen ongelma:
1) tällä hetkellä ei tulisi mieleenikään laittaa olkaimettomia rintsikoita, kiitos viime perjantaisen luomien poiston. Nuo olkaimettomat puristavat jonkin verran juuri kyljessä olevien tikkien yläpuolelta. Kuvissa siis näkyy tästä johtuen rintsikoiden rajat läpi.
2) juurikin tuossa paljaan lapaluun kohdalla on pari tikkiä…
3) paita on ainakin numeron liian suuri ja kaipaa kavennusta kainalon kohdalta (jos paitaa kaventaisi, niin nuo lapaluussa olevat tikitkin jäisivät piiloon…)
4) meillä on tarkoitus ihan illan alkajaisiksi mennä hohtokeilaamaan. Tämä paita ei ole ihan varmastikaan kätevin keilauspaita 🙂
5) sitä paitsi, en ole lainkaan varma, saanko mä vielä edes keilata. Lääkäri kielsi luomien poiston jälkeen kuntosalin yms. rehkimisen niin kauan kuin on tikit.
Joten ehkä mä vaan sitten keskityn sipsuttelemaan kiilakorkkareissani muiden edustaessaan keilakengissä ja hymyilen nätisti kuoharilasi kädessä. Se mulla luonnistuukin varmasti paremmin kuin tuo keilaaminen, jossa oon yksinkertaisesti niin surkea 😉
Tyvikasvun ajattelin raidottaa itse piiloon. Tällä viikolla en enää kampaajalle ehdi, joten raita-aineet lähtee tänään kaupasta mukaan. Muuten mulla ei ole mitään hajuakaan, miten hiukset tuonne pikkareihin laittaisin…ehkä ylös kuitenkin? Sopisi tuohon paidan kaula-aukkoon. Tai jos olisi tarpeeksi pitkät hiukset niin ne tikit lapaluussa saisi juurikin piiloon kätevästi. Huh, kauneuden eteen on kyllä kirjaimellisesti kärsittävä. Tai tässä tapauksessa terveyden. Alunperin oli tarkoitus poistaa kolme luomea, mutta lääkäritäti kysyi, että poistetaanko kaikki vähän isommat tuosta selästä ja kyljestä. Joten viisi luomea poistettiin. Jotenkin näin vanhemmiten sitä on tullut varovaisemmaksi auringonoton ja luomien kanssa. Tosin ihonhan väitetään muistavan jokainen palaminen… tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Nyt piirtelemään esikoisen kanssa ja nauttimaan hetken laatuajasta kaksistaan.
Isänpäivä tuli ja meni, toivottavasti teilläkin juhlinnat sujuivat mukavasti 🙂 Kuten jo eilen hieman valoitin, niin vein lasteni isän eilen illalla konserttiin. Mutta ei mihinkään sellaiseen, jossa tulee käytyä alvariinsa…Buutsit laitoin jalkaan ja sulat kaulaan.
Vain stetson puuttui päästä ja Wrangler-merkki farkun vyötäisiltä.
”Elettiin elokuun loppua vuonna 1993. Reilun kahdenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen istuin vihdoin parhaimmat aikansa nähneen Chevy pickupin kyydissä ja yritin ymmärtää kielestä, joka koulun englannintunneilla oli kuulostanut ihan erilaiselta. Viljapellot kiisivät ohitse ja maisema oli tasaisempaa kuin Pohjanmaalla. Radiossa pauhasi musiikki, jollaista meillä Suomen radioissa ei juurikaan kuultu. Mieleeni on jäänyt tästä ensimmäisestä illasta kanadalaisen isäntäperheeni kanssa se, kun radiossa lauloi Lynn Anderson ja kappale meni näin:
”I beg your pardon, I never promised you a rose garden
Along with the sunshine, there’s gotta be a little rain sometime
When you take you gotta give so live and let live and let go
I beg your pardon, I never promised you a rose garden.”
Silloin taisin tuumata, että jepjep. Sillä kaupunkilaistyttönä olin kuvitellut pääseväni vähintäänkin Torontoon tai Vancouveriin vaihto-oppilasvuottani viettämään. Mutta tämän sijaan pääsinkin pieneen, parin sadan asukkaan kylään nimeltä Meskanaw. Joka kirjastossa käynnin jälkeen paikantui keskelle Kanadaa Saskatchewanin osavaltioon. (sanonta ”middle of nowhere” ei ole tuulesta temmattu tässä kohtaa 😉 Eihän koulun karttakirjaan ollut edes laitettu näin pieniä kyliä. Täältä (klikklik) voitte halutessanne käydä katsomassa maisemia, joiden läpi tuona elokuisena iltana matkattiin. Isäntäperheeni kanssa autossa jutustellessani sain selville ainakin sen, että perheen lapset olivat kovia käymään tansseissa. Diskossa, niin kuin minä tuolloin toiveikkaana ajattelin. But little did I know then. En tiennyt myös siitäkään kuinka paljon noihin maisemiin, paikalliseen elämänrytmiin ja tuohon radiossa pauhaavaan musiikkiin voi vuoden aikana kiintyä. ♥
Ensimmäisenä kouluaamuna keltainen koulubussi tuli hakemaan meidät kukonlaulun aikaan; kouluun oli noin vajaan tunnin matka, sillä kiersimme matkalla monta farmia ja noukimme lapsia kyytiin ja koulu sijaitsi vieresessä kylässä, jonka asukasluku oli kolminkertainen tuohon pikkuiseen Meskanaw-kylään. Jos siis mukaan luettiin kylää ympyröivät farmit ja intiaanireservaatti. Koulubussin kuljettaja herätteli meidät joka aamuun paikallisen country-radion aamushowlla ja omilla aivan loistavilla jutuillaan. Myöhemmin kävi ilmi, että kuski oli luokkakaverini Amyn iskä.
Ensimmäisen kuukauden aikana maataloudesta elävällä seudulla oli sadonkorjuuaika. Tuo samainen country-musiikki pauhasi puimuireissa viedessämme ”siskoni” kanssa eväitä isäntäperheen isän luokse pellolle. Se pauhasi viikonloppuaamuisin herneitä isäntäperheeni takapihalta poimien. Parin viikon kuluttua olin jo aivan myyty tästä uudesta musiikkilajista. Syyskuun lopussa pääsin country-laulaja Garth Brooksin konserttiin. Silloin en vain tajunnut kuinka suuresta starasta on kyse; 40 000 stetsonpäistä fania vaelsi keikan jälkeen autoihinsa ja matkasi farmeillensa.
Ja ajan kuluessa mulle selvisi myös se, että silloin ensimmäisenä iltana isäntäperheeni kanssa keskustelussa vilahtanut tanssiharrastus ei tarkoittanut diskotanssia vain tansseja, jossa raikasi country-musiikki ja ihmiset tanssivat wranglereissaan two-steppiä.
Joulun jälkeen vaihdoin isäntäperhettä ja uusi isäntäperheeni asui Kinistinossa, kylässä jossa koulumme sijaitsi. Kylässä asui myös yksi vaihto-oppilasvuoteni parhaimmista ystävistä Heather, joka tutustutti minut näihin joka viikonloppuisiin tansseihin. Ehdotonta eliittiä oli myös myöhemmin keväällä retket isolla porukalla jonnekin ”in the middle of nowhere”-paikkaan. Pellon laitaan. Tehtiin nuotio, kuunneltiin country-musiikkia ja juotiin Bud Lightia. Noilla reissuilla kuunneltiin mm. tätä:
Hassua oli, että tuon pienen koulumme parkkipaikka oli täynnä avolava-autoja, pojat kulkivat buutseissaan, stetsoneissaan ja wranglereissaan ja illan tullen heittivät päälleen jääkiekkovarusteet ja jahtasivat pientä mustaa lätkää kaukalossa. Country-musiikin pauhatessa taustalla. Viikonloppuisin kävimme jääkiekkopeleissä ja country-tansseissa.
Kun puhun country-tansseista, en tarkoita mitään perinteistä viululla soitettavaa countrya ja rivitanssia vaan musiikkia, josta alla muutama näyte (nämä olivat pinnalla vuosina 1993-94):
Valmistujaisjuhlissamme tunnusmusiikkimme oli, mitäs muutakaan kuin countrya. Harmillista, etten Youtubesta löytänyt kunnon videota tuosta Billy Ray Cyruksen Someday, Somewhere, Somehow-kappaleesta. Kun lähdin muistorikkaan vuoden jälkeen koti-Suomeen pakkasin vuoden aikana kertyneet country-musiikki cd:t isoihin pahvilaatikoihin ja lähetin kotiin laivalla. Osa niistä on vieläkin tallella
Vuosi oli kaikin puolin elämäni parhaimpia kokemuksia, eikä vähiten sen takia, että sain mukaani rakkauden musiikkiin,jota ilman ei voi elää. Meillä pauhaa Spotifyn countrymusiikkilistani ämyreistä harva se päivä. Nykyajan country on hieman erilaisempaa kuin tuolloin parikymmentävuotta takaperin, mutta tietyt samat artistit vieläkin ovat pinnalla.
Marraskuun 11.päivä viime vuonna yksi noista uransa vuonna 1993 aloittaneista country-laulajista esiintyi Helsingissä. Enemmän kuin onnellinen olin, kun saimme liput tuohon huikeaan konserttiin. Toby Keith on aina kuulunut suosikkeihini ja kuuluu yhtä. Alla pari videota, joista ensimmäinen on tuolta vaihto-oppilasvuodeltani ja jälkimmäinen vähän tuoreempi.
Vuotta myöhemmin eli eilen Isänpäivänä, Tampere-talossa esiintyi grand old man Kris Kristofferson. Omalla tavallaan järistytti maailmani jälleen. Country-musiikki on hyvin monimuotoista ja vuosien saatossa tuntuu, että muhun uppoaa jokainen tämän musiikkilajin alatyyli. Sulat kaulaan ja bootsit jalkaan. Ainoa, mikä puuttui oli stetson-hattuni, joka luultavammin makaa isäntäperheeni vaatekaapin ylähyllyllä. Pitäisikin lähteä katsomaan onko se kuinka pölyttyneenä siellä. ♥” Vaikka country on lähellä sydäntä niin se ei poissulje sitä tosiasiaa, että meillä soitetaan musiikkia laidasta laitaan; suomipopista iskelmään, rockista vielä vähän tiukempaan tavaraan. En voisi elää ilman musiikkia. Aamulla ensimmäisenä avaan radion ja viimeisenä illalla suljen sen.
Seuraavana sitten taas vähän sisustuspainotteista postausta,
Ihanaa viikonalkua! ♥
PS. Kiitos ihanista kommenteistanne edellisiin postauksiin, palaan niihin illemmalla.
Ja tervetuloa uusille lukijoille, toivottavasti viihdytte ♥
…meillä on anivarhain tehty salaisia juttuja lasten kanssa keittiössä ja
pidetty Isiä väkisin leikisti nukkumassa ♥
…meillä on laulettu Isille ja annettu Isille lahjoja. Lasten itse tekemät niistä parhaita ♥
…tarjoiltu Isille herkkuaamupala sydänleipineen, sydäntorttuineen ja pekoniin käärittyne munineen ♥
…käyty onnittelemassa omaa Isiäni ja maailman parhainta Vaaria tien toisella puolella ♥
…oltu onnellisia kahdesta rakkauspakkauksesta, joilla meitä on siunattu.
Ilman Isia tämäkään ei olisi onnistunut ♥
…menemme isolla porukalla lounaalle ravintolaan, joka on tullut vuosien varrella tutuksi ♥
…siitä matkaamme onnittelemaan maailman parhainta Taataa ♥
…illalla lapset menevät mummuvaarilaan yökylään ja me lähdemme maailman parhaimman lasteni isän kanssa viettämään laatuaikaa konserttiin ♥ (tästä lisää huomenna)
Ihanaa Isänpäivää ihan teille
kaikille isukeille ♥
Ja meille muille, pitäkäähämme isukeista tänään(kin) hyvää huolta ♥
Sain viikko takaperin haasteen tämän hetken lempiasioistani Esmeraldalta ja Cinnabarialta. Kiitos kaunis ihanaiset ♥ Kuten muillakin meillä bloggaajilla, niin myös minun lempiasiani tulevat aika vahvasti täällä blogissa ilmi. Ja niin kuin Esmeraldakin niin myös minä ajattelin keskittyä pääosin niihin pinnallisiin lemppareihini. Nämä ovat kyllä sellaisia lempiasioita, joita tulee aika usein muutenkin harrastettua; vuodesta toiseen ja varsinkin näin talven kynnyksellä. Haaste kuului näin:
1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.
2. Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein! 🙂
1. Siivoaminen & paikkojen järjestely
Call me crazy, mutta nyt kun vietän enemmän aikaa kotona niin musta on tullut ihan siivousfriikki. Aamulla heti aamutoimien jälkeen on vuorossa sänkyjen petaus, keittiön siivoaminen, pyykkien viikkausta, silitystä ja sitä rataa. En vain kertakaikkiaan pysty olla kotona, jos tavaroita on hujan hajan. Lastenhuoneet tekevät poikkeuksen, mutta näissä meidän yhteisissä tiloissa pitää olla tiptop! Ja nyt tämä siivoushommeli on mennyt jo vähän pidemmälle, sillä tällä hetkellä on syynissä keittiön kaapit; niin rentouttavaa laittaa tavaraa kiertoon, jota ei enää tarvitse ja rikkinäisiä esineitä roskiin. Kaappeihin tulee ihan mukavasti tilaakin! Yksi päivä huomasin rapsuttelevani jälleen veitsen kärjellä tuota keittiön alakaappien sokkelin ja lattialaatan väliin laitetun silikonin alustaa ja sieltä leivänmurusia yms. Puhdasta tuli 😉
2. Joululeivonnaisten suunnittelu ja kokeilu
Nyt kun joululehdet on kaivettu esiin niin vaivihkaa olen tutkaillut joulunamien sun muiden herkkujen reseptejä. Aika usein niitä on tullut itse varioitua ja niin käy varmastikin tänä vuonnakin. Yleensä tässä vaiheessa on tullut jo kokeiltua jos jonkinlaisia reseptejä, mutta vielä en ihan ole päässyt sisälle tämän vuoden jouluun ja siihen, että sehän on ihan kohta!
3. Juokseminen ja salilla käynti
Tämä on tainnut tulla selväksi myös täällä blogin puolella. Mikään ei voita puolentoista tunnin juoksulenkkiä. Ja paremmaksi lenkin tekee, jos tästä meiltä lähtee Tahmelan kautta Pyynikin rinteisiin ja tulee sieltä Pispalan ihania pikkupolkuja pitkin mutkitellen kotiin Villilän rantoja pitkin. Kauniita maisemia, raikasta ilmaa ja tilaa omille ajatuksille.
4. Miehen hemmottelu
Mä olen aina tykännyt hemmotella miestä, varsinkin ruoalla, mutta nyt tänä syksynä tämä hemmotteluvietti on vielä vahvistunut. Kun toisella on kiire töissä niin mikäs olisi sen mukavampaa kuin tarjota toiselle perjantaina hänen kotiuduttuaan hyvä sisäfilepihvi kera punaviinin. Tai lätkäreenien jälkeen itsetehdyt wingsit ja kylmä olut.
5. Aamukahvi muun perheen nukkuessa
Kahvipannu porisemaan, kynttilään valkea, itsetehtyä mysliä kera turkkilaisen jugurtin ja kännystä tai iPadista blogien lukemista. Rauhoittumista ihan itsekseen ennen aamuaskareita. Tälläisen aamun pyrin järjestämään kerran viikossa. Yleensä se on viikonloppuna jompikumpi aamu.
6. Mandariinit ja satsumat
Tämän hetken ykkösvälipaloja! Meillä menee mandariinejä varmastikin pari kiloa päivässä. Ne on vaan niin hyviä tähän vuodenaikaan ja helppoja kuoria. En tiedä kehen nuo meidän primadonnat ovat tulleet, mutta heillä kestää ja kestää niiden valkoisten osien poisottamisessa. Mä yleensä syön siinä ajassa jo pari kolme manskua 🙂
7. Kynttilät ja kausivalot
Småningom, småningom. Tänä vuonna olen ollut (ainakin omasta mielestäni) todella maltillinen noiden valosarjojen kanssa. Meillä ei ole vielä edes ulkovalosarjoja laitettuna, onko teillä? Kotonakin on vain yksi hassu kausivaloksi kutsuttava valokranssi. Tähti olohuoneen ikkunassa möllöttää suurimman osan päivistä vielä ilman valoa.
8. Villasukat, villapaidat, huivit…
Ja kaikki sellaiset asut ja asusteet, jotka lämmittävät. Tuntuu, ettei tarvitse olla montaakaan astetta miinuksella niin meillä vetää ikkunoista ja takaovista. Villasukissa on sellainen tilanne, että niitä pitäisi alkaa itse kutomaan urakalla, sillä heitin juuri kolme paria villasukkia roskiin, sillä reiät niissä olivat niin isot, että mun taidoilla niitä ei parsittu. Joten tällä hetkellä mulla on jalassa esikoiselle kudotut sukat.
9. Suklaakonvehdit
Pidän suklaasta, mutta ihan arkena sitä ei tule juurikaan syötyä. Nyt mies toi pari viikkoa sitten kotiin ensimmäisen Pandan Juhlakonvehtirasian tänä syksynä ja voi pojat että se maistui hyvälle. Ollakin, että siihen on vissiin tehty jotain muutoksia? Mulla on paha tapa ottaa jo alimmasta kerroksesta, jos ylimmän kerroksen lempparini on syöty. Tästä seuraa välillä sanomista 😉
10. Indiedays Inspiration
Ja tämä ei nyt ole mainokseksi tarkoitettu, mutta mä oon jäänyt ihan koukkuun koko ID Inspiration konseptiin. Se, kuinka helpoksi lemppariblogien seuraaminen on tehty on jotain ihan käsittämätöntä. Mulla on tietokoneen aloitussivuna nykyään tuo bloginäkymä, jossa on kaikkien suokkariblogieni viimeisimmät päivitykset. Ja monta kertaa päivässä käyn klikkailemassa tuolla varsinkin sisustuksen ja ruoan osalta uusien päivitysten toivossa. Se, kuinka paljon tässä maassa on ihania blogeja yllätti mut ihan täysin. Nyt osa niistä on tullut kuin tarjottimella tutuksi mulle. Ihanaa, kiitos! 🙂
Tämä haaste on taitanut kiertää jo aika monessa blogissa, mutta näissä ihanissa blogeissa en ole ainakaan vielä postausta asian tiimoilta havainnut, joten olkaahan hyvä leidit:
Tämän postauksen kuvat eivät muuten mitenkään liity näihin kymmeneen lempiasiaan. Sydän on se, josta jo mainitsinkin aiemmin; Ib Laursenin ”joulu”koriste, jonka ostin taannoiselta shoppailureissulta Villa Onnelista Järvenpäästä. Pitkään muuten ihmettelin, kun tietokoneeni kävi todella hitaalla. Ja loppujen lopuksi herjasi, että C-asema oli täynnä. Ei muuta kuin kaikki kuvat viiden vuoden ajalta ulkoiselle kovalevylle ja taas kone toimii kuin ennen vanhaan. Mä kyllä vähän jo haaveilin siitä Omppupompusta, mutta haaveeksi jää vieläkin…sillä niin kauan kuin tämä koneeni toimii niin uuteen en raaski investoida!
Nyt tekemään vielä pizzapohja jääkaappiin huomista iltaa varten. Kyllä, taas herkutellaan ja huominen luomien poisto selästä aiheuttaa sen, ettei pääse salille reiluun viikkoon eikä lääkäri juoksulenkkejäkään ihan heti suositellut. Joten muutama päivä pidetään massakautta yllä 😉 Taidan tehdä pari pizzaa bbq-kastikkeen, pekonin ja ananaksen kera. Tuo homemade bbq-kastike löytyy täältä (klikklik).
Kivaa perjantain aattoa,
mä nautin vielä hetken omasta ajasta kun muu perhe on jo untenmailla ♥
kirjoittelen tätä postausta nyt keskiviikkona iltamyöhään, mutta ajastan tämän teille heti aamuksi. Ihana ystäväni Sally sen puki sanoiksi, jota olen jo pitkään täällä blogissakin toitottanut; ”Onni syntyy pienistä asioista, arjessakin voi olla kultareunat ♥” totesi Sally. Jäin miettimään tuota lausetta ja mitä enemmän sitä mietin niin sitä enemmän se pitää paikkansa. Arki on välillä raskasta, sitä en kiellä. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että mitä raskaampaa se arki on, niin sitä enemmän tulee iloittua ihan niistä pienistä asioista. Valonpilkahduksista, jotka muuten tuntuisivat ihan jokapäiväisiltä.
Meidän arki on saanut tällä viikolla kultareunat monellakin tapaa. Mutta ehkä mieliinpainuvin syy arjen kultareunuksiin on ollut se, että mies on tullut joka ilta kotiin jo viimeistään heti neljän jälkeen ja olemme pystyneet pitkästä aikaa istumaan iltaruokapöytään koko perhe. Takana on miehen työn osalta ollut yksi raskaimmista syksyistä; reissupäiviäkin on kertynyt varmasti enemmän kuin sormet riittävät laskemaan. Siksi on ollut ihanaa, että tähän väliin ennen joulunaluskiireitä on mahtunut muutama päivä, jolloin rauhoittua ihan perheen kesken. Miehen kiireisestä työsyksystä johtuen olen niin onnellinen siitä, että olen saanut olla syksyn kotona; meillä olisi ollut täällä muuten kaksi stressipömpelivanhempaa 😉
Eilen (siis tänään keskiviikkona) ajattelin juhlistaa sitä, että meillä on kaikki kerrankin ruokapöydän ääressä samaan aikaan ja tein ruoan valmiiksi neljän pintaan. Katoimme lasten kanssa pöydän ja sytytimme kynttilän. Ruoaksi tein vähän arjen normaaliruoista poikkeavaa; paistoin pannulla lohta ja siikafilettä, lisukkeeksi tein ohrattoa (lapsille myös riisiä), keitin kasvikset ja tein kermaviilikastikkeen. Ja voin sanoa, että tästä lähtien meillä paistetaan kalat pannulla (ellei niitä savusteta) voissa; niin paljon enemmän pidän tuosta rapeasta kuoresta, joka kalaan tulee paistinpannulla. Uunissa en ole saanut kalaan tuollaista pintaa.
Oli ihana ruokahetki, luksusta arjen keskellä ♥
Kunnes sitten molemmat lapset lähtivät kavereilleen leikkimään
ja mies työreissuun (onneksi vain yhden yön).
Mitkä on sulle arjen kultakimpaleita?
Tästä on hyvä jatkaa Essiltä ja Cinnabarialta saamani haasteen kimpussa;
eli kymmenen lempiasiaani tällä hetkellä-postaus on tulossa seuraavaksi. En kuitenkaan
uskalla luvata sitä täksi illaksi, sillä vietän ainakin aamupäivän töissä. Työ haittaa harrastusta 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella keski-iästä ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle on ollut mun ja monen teistä yhteinen olohuone jo vuodesta 2010. Täällä on vuosien varrella jaettu elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ja nyt tämä olohuone elää mukana uudessa elämänvaiheessa. Nykyään täällä jutellaan entistä enemmän myös elinvoimasta, keski-iän herkullisuudesta ja kaikesta siitä, mitä elämällä on vielä tarjottavanaan.
Tervetuloa keski-ikäisen naisen elämänmakuiseen olohuoneeseen!
Lämmöllä, Maria
P.S. Jos sua kiinnostaa, mitä kaikkea muuta mun elämään nykyään kuuluu ja mitä teen työkseni, pääset tutustumaan muhun vähän tarkemmin täällä.
SHEO BY MARIA NURMI
Elämän herkullisin luku.
Keski-ikä ei ole vaihe, josta pitää selvitä. Se voi olla uuden, omannäköisen elämän alku.
