Moikkamoi ihanat
ja ihan mielettömän paljon kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen ♥ Palailen vastailemaan myöhemmin. Mummu ottaa päivän kerrallaan; välillä huonommin ja välillä paremmin. Vielä ei ihan tiedä, mitä tuleman pitää, mutta odotellaan rauhassa… Tosiasiahan on, että jos liki 90-vuotiaalla tulee ensin keuhkokuume ja sen jälkeen laaja sydäninfarkti niin selviämisprosentit eivät ole pilvissä. Mutta päivä kerrallaan siis mennään! 🙂
Smoothieista vouhotin taannoin ja lupailin katsausta näihin mun ruokavalio- ja liikuntajuttuihin. Joten nyt niitä pitkästä aikaa. Niitä te olette toivoneet useinkin, mutta sisustus sun muut hömpät ovat menneet aina ohitse 🙂
Ensinnäkin liikunnasta; niin hyvään kuntoon kun mä itseni viime syksynä sainkin, niin liikunta on kesän aikana jäänyt vähemmälle. Syystä että oikea olkapääni kipeytyy aina juoksulenkkien jälkeen. Niin ettei pysty edes nukkumaan kunnolla. Aluksi luulin, että tämä johtui liian raskaista kahvakuulatreeneistä, mutta lopulta päädyin tulokseen, että juoksulenkithän sen olkapään kipeyttää. Ja mä kun oon luullut, että juoksijan polvi on juoksijoiden vaiva. Juoksijan olkapäästä kuullutkaan 🙂 Kunnes netistä luin, että vaiva on jokseenkin yleinen.
Olkapääkivusta johtuen juoksulenkit ovat olleet sykleissä; parina päivänä peräkkäin lenkit sitten viikon tauko (tulehduskipulääkkeiden kera). Eilen kävin taas juoksemassa ja ainakaan vielä olkapää ei ole kipeytynyt. Jännä juttu, miten tuo peruskunto kuitenkin on ja pysyy taustalla. Tietyssä vauhdissa juokseminen onnistuu vieläkin pitkän aikaa. Myös sauvakävelyä on tullut harrastettua kesällä. Sauvakävelyssä pyrin pitämään sykkeen siellä 140 paremmalla puolella eli kovaa mennään 🙂 Mutta kerran kun on tottunut juoksemaan niin jalat haluaisivat koko ajan juosta. Ja onhan se juoksemisesta tuleva endorfiini ihan eri luokkaa kuin kävelystä saatava endorfiini. Ainakin omalla kohdallani. Lisätietoja uusille lukijoille kuntoiluistani löytyy
täältä.
Juoksemisessa tapahtui kevään aikana sellainen ilmiö, että mulle ei enää riittäneet ne vajaan tunnin / alle 10 kilometrin lenkit. Hyvin äkkiä huomasin kuitenkin, että aina ei ole aikaa juosta noinkin pitkiä lenkkejä. Luksukselta tuntuivat ne parituntiset / puolikkaan maratonin pituiset lenkit, jotka oikeastaan menivät heittämällä ja ilman tuskia. Mutta sitten ajauduin tilanteeseen, että jos en ehtinyt juosta sitä vähintään tuntia niin jätin juoksun kokonaan välistä. Nyt kesällä pääosin olen juossut vajaan tunnin lenkkejä. Jopa puolituntisetkin tuntuu taas ihan kivoilta ja jää aikaa muihinkin kesäjuttuihin 🙂
Kesällähän kuuluu herkutella eiks niin? Joten
ruokailut ovat olleet maltillisia herkutteluita. Paljon herkutteluja terveellisillä smoothieilla. Oon ihan hurahtanut smoothiehin. Kaikki sai alkunsa, kun kävimme tytsyjen kanssa ihanien Kirsin ja Susannan (terkkuja 🙂 salaattibaarissa Kauppahallissa ja siellä oli ko.päivänä
Heikki Harju tarjoilemassa smoothiehörppyjä. Mun aamupalasuosikiksi on noussut tuo silloin testaamamme smoothie:
Mustikka-avokadosmoothie
1/2 avokado
2 dl jäisiä mustikoita
tammenlehtisalaattia
2 dl vettä
ripaus hunajaa
(ripaus hyvänlaatuista suolaa)
Em. aineet sekoitetaan sauvasekoittimella sekaisin ja nautitaan!
Iltaisin/lenkin jälkeen kroppa huutaa proteiinia, joten aika usein (varsinkin nyt mansikka-aikana) tulee tehtyä seuraavanlainen mansikkasmoothie:
Mansikkasmoothie
1 dl luonnonjugurttia
1 dl rasvatonta maitoa
2 dl mansikoita
ripaus hunajaa
(ripaus hyvänlaatuista suolaa)
Välillä, varsinkin helteisenä päivänä, sitä kaipaa raikkautta smoothieen. Silloin toimii seuraava hedelmäsmoothie:
Hedelmäsmoothie
1 banaani (joskus pakastan paloina ja käytän jäisenä)
1 omena
1 prk ananaspaloja
1 dl vettä
(ripaus hyvänlaatuista suolaa)
Smoothieissahan voi käyttää ihan omaa mielikuvitusta; mulla niissä aika usein on avokadoa, johtuen siitä, että avokadohimo jatkuu. Tammenlehtisalaatti on ihan tämän kesän uusi tuttavuus mulle, mutta toimii smoothieissa loistavasti ja ravintoarvoltaan on ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi jäävuorisalaatti.
Smoothien lisäksi aamulla en tarvitse edes niitä paria kahvikupposta, kahvin juon vasta töissä. Aamukahvilla saatan napostella myös muutaman cashew-pähkinän. Lounaaksi valikoituu aika usein näin kesäaikaan kalaa/kanaa sekä salaattia. Tai ihan vain parsakaalia ja avokadoa tuon lohen seuraksi. Ja yksi ehdoton kesäherkku on kaalisoppa. Sitä voisin syödä päivästä toiseen. Ja paranee kuulkaas vaan kattilassa, mitä useammin lämmitetään!
Iltaisin tulee grillailtua ja välillä syötyä uusia perunoitakin grilliherkkujen kanssa. Useimmiten kuitenkin menemme salaattilinjalla, jota myös onneksi lapsetkin ovat tottuneet syömään. Hirveästi stressiä en ruokailuista ota, vaikka liikuntakin on vähän niin ja näin. Kesällä on lupa herkutella myös viikolla. Ja hei, vaakaan en ole astunut sitten mies muistiin, mutta niin kauan kuin housut eivät purista ja kehtaa itseään peilistä kattoa niin ei taida olla hätää 😀
Huomaan, että avokadon himosta on ollut se hyöty, että kynnet, iho ja hiukset voivat paremmin. Aiemmin kynnet liuskottuivat ja kynsinauhat kuivuivat helposti, mutta nyt kynnet kasvavat ilman liuskoittumisia ja kynsinauhat pysyvät siisteinä. Suosittelen siis kokeilemaan avokadoa ja tietty noita pähkinöitäkin 🙂 Mä olen vähän ääripäiden ihminen; kun johonkin tykästyn niin sitä sitten syödään. Se aiempi parsakaalihimotus kyllä sai aikaan sen, että enää parsakaalia ei kärsi syödä kuin muutamana päivänä viikossa. Samoin turkkilainen jugurtti on saanut väistyä mun ruokavaliosta, sitä tuli syötyä yhteen aikaan yli tarpeen 🙂
Jotenkin tämän vuoden aikana on tullut sellainen olo, että ei tuo tällä hetkellä kovin pinnalla oleva raakaruoka-ajattelu ihan tuulesta temmattu ole. Tilasinkin kesälukemiseksi yhden kirjan aiheesta. Kokonaan en raakaruokaan pystyisi siirtymään, mutta jokin tuossa prosessoimattomassa ruokavaliossa viehättää. Jos nyt kuitenkin pitäytyisin aluksi siinä, että einekset sun muut turhan paljon e-koodeja sisältävät ruoat häviäisivät vähitellen ruokavaliosta. Yksi kakku, jota ajattelin kesälomalla kokeilla on raakaruokakakku, jonka pohja koostuu pähkinöistä ja taateleista, väliin tulee banaania ja avokadoa ja pinnalle mustaherukkamoussea. Tuota herkullista kakkua tarjoillaan aina naapurin juhlissa ja mä voisin syödä sitä ihan mielin määrin. Edes aiempi heikkouteni mutakakku ei vedä tälle vertoja. Reseptiä mulla ei vielä tähän raakaruokakakkuun ole, mutta äkkiähän sellainen kehitellään 😉
Nyt sitten syömään epäterveellisesti ja viettämään kesäiltaa ihanien ystävien luokse.
(tuntuu vähän ironiselta näiden paasausteni jälkeen, I know)
Mutta kerrankos sitä 🙂 Kesä ♥ Ystävät ♥
Tiistaiterkuin,
PS. hei kuulkaas, olen aivan unohtanut muistuttaa teitä tuosta Iittala-arvonnastani
täällä. Vielä on aikaa osallistua 🙂
