Syyskuu tuli nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Ja sitä myötä jälleen itseään niskasta kiinni ottaminen. Kovasti olette toivoneet taas ruoka- ja liikuntajuttuja. Jälleen kerran totean, että nämä ovat mun (jolla ei ole muuta kuin mutu-tuntuma asiaan) henkilökohtaisesti hyväksi toteamia juttuja. Niin liikunnan kuin ravinnonkin suhteen. Lisää löytyy tuolta ”biksukuntoon” tagin alta. Viime vuonnahan tähän aikaan aloitin biksukuntoon 212 päivässä -projektin tavoitteena se, että itse tuntisin itseni hyväksi bikineissä altaan reunalla hilluessani. Eikä olisi sellaista rantautunut valas -oloa 😉 Olimme varanneet tuolloin matkan Thaimaaseen maaliskuuksi. Nyt matkaa ei ole varattu. Vielä! Mutta oman hyvinvoinnin takia elämäntapa kaipaa jälleen remonttia. Tai sanotaanko pientä hienosäätöä, kesän jäljiltä tiedättekös! Sellaista ruokavalion ja liikunnan suhdetta, jolla jaksaa tulevan pimeän kauden. Koska faktahan on se, että jos kaikki maailman ihmiset kävisivät liikkumassa (hikiliikuntaa!) niin monien lääkkeiden (mm. masennuslääkkeiden) reseptien kirjoittamiselta vältyttäisiin. Niin hyvä olo siitä liikunnasta tulee. 

Viime syksynä lähtökohdat olivat erilaiset; olin kotona päivät, joten liikunnalle jäi runsaasti aikaa. Nyt työpäivät verottavat jaksamista ja illat pimenevät. Mutta jos aloitetaan ruokailuista. Kesän aikana totaalirepsahtuksia ei ole tullut vaan ruokailut olen ottanut löysin rantein, mutta silti järki päässä. Liekö tämä löysäranteisuus ja liikunnan väheneminen johtaneet siihen, että vyötärölle on tullut pieni rengas. Sellainen, joka ei ole vielä liian paha, mutta jonka itse tuntee. Kiloja ei tarvitse pudottaa taaskaan, mutta kiinteytyminen keskivartalon osalta on toiveissa. 

Mä olen huomannut, että mun kohdalla tämä tarkoittaa näin kesän jäljiltä makeisten syömisen jättämistä vain lauantaipäiviin, kasvisten lisäystä ruokavalioon ja sitä, että pitää syödä liki parin tunnin välein jotain. Lähinnä siis niitä kasviksia. Ruokavalioni muokkaan helposti muun perheen ruokailujen mukaan. Jos heille on jauhelihakastiketta ja keitettyjä perunoita, niin itse keitän tai höyrytän kastikkeen lisäksi parsakaalia tai kukkakaalia. Peruna ei vaan sovi mulle. Tekee pöhön! Tänään ajattelin pitkästä aikaa keittää koko perheelle riisiä. Sekin voi olla mun kohdalla no no, mutta katotaan miten käy. Se, että mulla on himo seuraaviin ainesosiin helpottaa kyllä tätä ruokaremppaa (musta tuntuu, että voisin elää pelkästään näillä):

* avokado

* lohi

* cashew-pähkinät

* kananmuna

* parsakaali

* mustikat

* maustamaton luonnonjugurtti

*ruisleipä

Mutta näin alkuun ajattelin taas pitkästä aikaa tsekata oikeat hiilari-, rasva- ja protskumäärät kiloklubin laskurilla, jota joskus aiemmin raskauksien jälkeen käytin avukseni ihan painon pudottamisessa. Kirjasin tämän päivän syömiset sinne jo etukäteen ja nyt näyttäisi tältä:

Kalorimäärä tuntuu verraittain pieneltä, mutta tänään ei ole suunnitteilla pitkää lenkkiä; vain pieni pyrähdys, jos ehdin. Kahdeksan tuntia istun kokolailla tässä tietokoneen äärellä töiden parissa. Kulutusta ei siis juurikaan ole peruskulutuksen lisäksi. Mutta tähän kalorimäärään nähden syön mielestäni aika paljon (ollakin, että omenat ja cashew-pähkinät jäivät kotiin) ja pysyn kylläisenä:

Ruokia en punnitse vaan arvioin ne. (löysin rantein!) Edelliseen listaan tuli muutoksia tuon välipalan lisäksi lounaaseen; hiukkasen mozzarellaa pääsi myös lounaslautaselle. Instagramiin laitoinkin jo kuvan lounaasta. Käykääs katsomassa. Aika paljon saa syödä tuohon kalorimäärään. Lounas oli ehkä keskivertoa raskaampi; yleensä tykkään syödä töissä kevyemmin ja kotona sitten enemmän illallisella.

Näillä mennään, tuossa siis yksi esimerkki ruokailuista. Aamupalaksi vaihtelen ruisleipää, puuroa ja maustamatonta jugurttia. Lounas/illallinen kasvispainotteisesti ja lisänä kalaa + kanaa. Lihaa syön kyllä liian harvoin… Lauantait olen antanut itselleni luvan herkutella. Ja en rankaise itseäni, mikäli herkkuihin viikolla sorrun; sen tuntee omassa olossa jos näin käy ja se käyköön rangaistuksena 🙂

Lisäravinteita tms vitamiineja ei juurikaan tule syötyä, mutta saako hehkuttaa? Olen syönyt kuukauden päivät Puhdistamon Opti MSM-jauhetta ja se kauan vaivannut juoksijan olkapääkipu on poissa! Aloitin jauheen ihan teelusikallisen pään kokoisella annoksella ja jo kahden päivän päästä kipu oli pois. Nyt otan jauhetta jo ruokalusikallisen päivässä ja kipu pysyy pois. Lisäksi ihon väri on parantunut, hiukset ja kynnet kasvaneet. Olo on hyvä ja energinen! Kertaakaan tämän kuukauden aikana en ole turvautunut juoksulenkkien jälkeen Burana-purkkiin tai tuskaillut yöllä tuon kivun kanssa. Loistavaa 🙂

Ajattelin käyttää tuota Kiloklubia nyt ainakin viikon parin verran taas saadakseni ruokavalion kohdilleen….

Seuraavaksi katsastetaan sitten liikuntajuttuihin (voi olla, että väliin tulee vähän taas sisustusjuttuja, mutta tällä viikolla kuitenkin myös liikuntaa!), nyt loppui kahvitauko ja työt kutsuvat!

PS. ja kiitos haasteista, en ole unohtanut niihin vastata; kuvakulmia ja puutarhajuttuja tulossa myös 🙂