tiistai 12. marraskuun 2013

Joulukorttitehtaalla tapahtuu

…tosin suunnitteluasteella vasta, mutta katsotaan tämän vuoden suunnitelmia hetken kuluttua!

Moikkamoi!

Tahmea tiistai on täällä, mutta ei anneta sen haitata. Mieli on vahvasti jouluinen ja kuulkaas, meillä ehkä menee joulun suunnitelmat uusiksi. Tappotahti molemmilla töissä on saanut aikaan sen, että koko perhe haaveilee joulun vietosta siellä Pyhällä. Ei vain joulun välipäivien vietosta vaan itse jouluaaton vietosta. Alunperinhän suunnitelmissa oli lähteä ajelemaan pohjoiseen joulupäivän aamuna, mutta nyt meille tuli ehkä mahdollisuus lähteä jo 22.12. Ehkä. Sormet ristissä. Se rauha ja levollisuus, joka siellä vallitsee. Ilman turhaa jouluhössötystä. Sitä tällä hetkellä kaipaamme. Sininen hetki ja ympäröivä pimeys. Lapsista toinen (se joka ei oikein enää usko joulupukkiin) on jo antanut periksi sille, että pukki oli siellä viime vuonna vähän erilainen kuin täällä. Vielä pitää saada tuo pienempi uskomaan, että pohjoisen pukki on myös yhtä antelias kuin kotona käyvä pukki 🙂
Lupailin katsausta joulukorttitehtaan toimintaan tänä vuonna. Vielä ei olla saatu aikaiseksi muuta kuin se, että hopeanharmaat korttipohjat on ostettu ja kuva korttia varten otettu. Kuvankäsittelyä, tulostamista ja printtaamista vaille valmis. Helpolla mennään. Se postitus mulla yleensä on se pullonkaula tässä projektissa. Jää viime tippaan.
Mutta niin paljon teitä uusia lukijoitakin on vuoden aikana tullut, että vilautan toisen vaihtoehtoisen tavan tehdä joulukortteja. Viime vuonnahan olin syksyn kotona ja aikaa oli askarrella vaikka mitä. Niin vain tuli kiire ja kortit tehtiin materiaaleista, joita löytyi kaapeista. Keep it simple sisters!
Lasten kanssa ollaan nyt parina vuonna askarreltu massasta sydämiä. En tiedä, miten nuo postissa kestää, mutta eipä kukaan ainakaan valittanut, että kortti olisi ollut rikki. Eli valkoinen massa kaulitaan levyksi ja sitten piparimuotilla tehdään joko sydämiä tai tähtiä. Pillillä kannattaa tässä vaiheessa tehdä niihin reikä. Sitten annetaan kuivua yön yli ja that’s it. Osa menee joulukortteihin ja osa kuuseen riippumaan. Joihinkin kortteihin huovutettiin valkoisia pehmoisia sydämiä. Hyvin vähällä saa aikaan ihan kivat ja omaperäiset kortit!
Jokos teillä on joulukortit askarreltu? Mä haaveilen yhdestä päivästä, kun saisin rauhassa tössöttää joulujuttuja; askarrella, leipoa, kuvailla, laittaa kotia….mutta kovin on tulevat viikonloput buukattu täyteen. Mukavia juttuja kuitenkin, kuten ensi lauantainen Helsingin reissu Sallyn ja muiden bloggaajakollegoiden kanssa 🙂
Palailen Isänpäiväpostauksen kommentteihin myöhemmin, nyt lasten kanssa maitokauppaan; 
jääkaapissa palaa vain valo ja sunnuntain juhlakalu palailee ensi yönä nälkäisenä kotiin työreissusta 🙂
Tiistaiterkuin,

perjantai 01. marraskuun 2013

Fredagsmys ♥

…voi kyllä, ihmisen paras paikka on kotona näin perjantai-iltaisin! 🙂

Moikkamoi!

Niin vain haaveiltiin sushille menoista sun muista, mutta ruokakaupan pihasta soitin miehelle, että mitäs jos nappaisinkin mukaan kunnon pihviainekset ja oltaiskin kotona perjantai-ilta. Ei jouduttu miettimään sekuntiakaan ja niin ne naudan sisäfilepihvit Rosamunda-perunoineen päivineen lähti mukaani kaupasta. En ole mikään hirmuinen punaisen lihan ystävä, mutta silloin tällöin kunnon pihvi tulee kyllä tarpeeseen! Joten Fredagsmyyssejä meiltä nyt sitten hei! En ehkä pystyisi olemaan ilman näitä postauksia. Rutiinit luovat turvallisuutta, joten mitä sitä nyt suotta höntyilemään ravintoloihin 😉
Perunat laitoin uuniin foliokääreessä tuossa kuuden aikaan. Kastikkeena toimi Creme Bonjour Cuisine. Lisäksi tarjolla oli hunajatimjamiporkkanoita. Aivan parhaita. Liian harvoin tulee niitäkin tehtyä. Kovakuorinen leipä dipattuna öljy-balsamico-sormisuolaseokseen on mun ihan all time favorite naposteluruoka. Toimii ihan yksinäänkin ilman lisukkeita. Hiilaripöhönhän tuosta saa, mutta kerrankos sitä 😉
Pippuripihvin kastikkeen teen äidiltä oppimallani reseptillä; yksi mustapekkajuusto ja 2 dl kermaa. Tätä varioin aina joko bbq-kastikkeella, soijalla tai joskus sherryllä. Toimii yhtä kaikki ja herkullinen kastike on valmis. 
Lisäksi  punaviiniä. Avot. Pienestä ihminen (ihmiset) tulee onnelliseksi.
Friday moods from Finland again. Our kids are having a sleepover at my brother’s so we decided to go to have sushi. But, too tired for that after a tough week at work. Good  beef fillet steaks, oven potatos and honey-thyme carrots. Some bread dipped in olive oil & red balsamico. With some finger salt. Tasty red wine. And the best company ever. I’m happy. It doesn’t need miracles to achieve happiness, you know. Hopefully you are happy too 🙂 Have a great Friday evening ♥
 Nyt leffan pariin. Lapset ovat yökylässä veljeni luona. Oudon hiljaista meillä kotona on kyllä ollut koko ilta.
Huomenna ajellaan Turussa käymään, joten autossa otan nuo kommentit haltuun ja vastailen niihin.

Ihanaista perjantai-iltaa
ja viikonloppua ♥



keskiviikko 30. lokakuun 2013

Inspiroidu!

Moikkamoi,

arvatkaas muuten mikä toimii pimeyttä vastaan parhaiten? Juu, sen eilen illalla Instagramissa esittelemäni iltahömpsypunaviinin lisäksi? 🙂 No se, että lähtee tuonne ulos uhmaamaan pimeyttä. Liki tunti pelattiin lasten kanssa jalkkista puistossa. Ihan hengästymiseen asti. Toiset kikatteli ja otti ihan tosissaan homman. Palattiin juuri kotiin ja nappaistiin sauna päälle. Posket punaisena lapset katselevat nyt elokuvaa, kun äiti tuli kertomaan teille ihanaisille vähän blogistaan.
Aloitin kirjoittamaan blogia alkuvuodesta 2010, aluksi arastellen ja pikkuhiljaa varmuutta sen tekemiseen saaden. Suuri kunnia kuuluu teille ihanille lukijoille, jotka ihan heti alkutaipaleelta alkoi kommentoimaan. Tuli tunne, että sittenkin nämä mun höpötykset kiinnostaa edes joitain. Alkuunhan blogini nimi oli Syrup&Honey – ei suinkaan leipomisharrastukseni takia vaan nimi tuli Duffyn samannimisestä kappaleesta, jota kuuntelin tuolloin ja paljon. Myöhemmin nimi muuttui At Maria’s -nimeksi. Jututhan ovat pääosin täältä meiltä. 
Alkuun mentiin sisustuksen voimalla, mutta myös lapsiperhearkea mahtui mukaan. Jossain vaiheessa blogini elinkaarta sivuttiin yrittämistäkin vahvasti. Silloin kuin perustin nykyisen leipätyöni (jossa olen osakkaana) lisäksi sisustussuunnittelun puitteissa toiminimen. Yrittäminen on ihanaa! Valitettavasti vain tämä nykyinen päivätyöni, henkireikäni, vei suurimman osan ajastani ja tuo toiminimi pyöri iltaisin ja viikonloppuisin. Joka oli liikaa äidille, joka halusi olla enemmän läsnä. Lopetin toiminimeni, mutta sisustussuunnittelua en suinkaan. Tällä hetkellä teen sitä ilman rahaa ihan lähipiirille, rakkaudesta koko touhuun.
Parisen vuotta sitten, kun lapset alkoivat leikkimään keskenään ilman äidin 100%:sta läsnäoloa, innostuin ruoanlaitosta ja leipomisesta. Siihen asti olin vain rakastanut ruokaa. Muiden tekemänä. Blogiin alkoi tulla pikkuhiljaa reseptejä ja kuvia kokkailuista. Huomasin, että kiinnostusta ruokapostauksiin löytyi. Blogini muuttui pikkuhiljaa vuosien saatossa sisustusblogista lifestyle-blogiksi. Sisutuksen ja ruoanlaiton lisäksi täällä käsitellään tällä hetkellä toisinaan lapsiperhearkea, mutta myös päivänasupostauksia putkahtelee eetteriin silloin tällöin. Olikohan se viime syksynä, kun liehulaihupaitoja esiteltiin ihan urakalla. Ai että ja mä rakastan niitä paitoja vieläkin! 🙂 Kuntoilupostaukset ovat viime aikoina jääneet muiden aiheiden jalkoihin, mutta eiköhän me niihinkin vielä joku päivä löydetä aikaa.

Reilu vuosi takaperin sain kunnian liittyä monen muun blogin tavoin Indiedays Inspirationiin. Muistan vieläkin sen polemiikin, joka blogimaailmassa yhden päivän aikana tästä uudesta blogiyhteisöstä käytiin. Paljon positiivisia kommentteja ja keskusteluja, mutta harmistuksekseni myös niitä negatiivisia kommentteja ja blogipostauksia aiheesta löytyi. Tällä hetkellä ilahdun siitä, että huomaan muutaman tälläisen vuosi sitten riitasointuja luoneen blogin siirtyneen näin myöhemmin myös ID Inspirationiin. Bloggaaminen on kivaa, ilman riitasointuja 🙂 Kaikille varmastikin rakas harrastus, eihän tätä muuten tulisi tehtyä. Jonkinlainen hulluus ja rakkaus koko touhuun pitää olla, kun julkisesti bloggaa. Ja vielä omien kasvojensa kera. Ihaninta on se, kun maitokaupassa tullaan nykäisemään hihasta ja kertomaan, että hei, mä luen sun blogia. 
Itse olen kasvanut näiden liki neljän vuoden aikana niin ihmisenä kuin bloggarina. Musta on tullut ehkä aikuisempi 😀 Oikeasti, jossain sisällä on se ihan hullunkurinen teini, mutta tässä bloggaamisen myötä on tullut ihan aimo ripaus vastuuntuntoa. Tässä seisoo kuitenkin sanojensa takana ja ihanat yhteistyöpostaukset, joihin olen päässyt mukaan on saanut touhuun tietynlaista kurinalaisuutta. Eikä siinä mitään, mä rakastan tätä uutta minääni. Sosiaalinen olen ollut aina, mutta nyt tuntuu, että musta on tullut yltiösosiaalinen. Kommenttienne lukeminen ja niihin vastaaminen ovat vuoropuhelua, joihin olen jäänyt aivan koukkuun. Ihania ihmisiä, joilta saan niin paljon tätä harrastusta varten. Kiitos ♥

Millainen blogi sinua inspiroi?

Indiedays palkitsee blogitaivaan inspiroivimpia blogeja 16.11. ja oma blogini on ehdolla (sangen kovassa joukossa, etten sanoisi 😉 lifestyle-kategoriassa. Muita kategorioita on muoti, kauneus, sisustus ja ruoka. Täältä pääset äänestämään suosikkiasi. Äänestäjien kesken on arvonta ja palkinnotkin ovat aikas muikeat! Tehtävä on itsellekin vaikea, sillä niin monta suosikkiblogia kilpailee nyt keskenään. Saakohan siellä äänestää enempää kuin yhtä/kategoria…pitääkin mennä testaamaan 🙂
Itse inspiroidun blogeista, joissa sekä kuvat että teksti toimivat. Niin erikseen kuin yhteenkin. Inspiroidun blogeista, joista huokuu bloginkirjoittajan rakkaus kirjoittamiseen. Blogin pitämiseen. Inspiroidun myös blogeista, joissa saan vastakaikua kommentilleni. Arvostan sitä, että silloin kun harvoin ehdin kommentoimaan, niin kommenttiini vastataan. Inspiroidun blogeista, joissa käsitellään itselleni ajankohtaisia aiheita, mutta yhtä lailla tykkään seurata joitain blogeja, jotka ovat ihan ääripäitä kuin omani. 
Indiedays rewards inspiring Finnish blogs on 16th November. My blog is nominated in the lifestyle-category. There are many, oh so many, inspiring blogs nominated so the race will be tough. Let’s see what happens 🙂 We will go down to Helsinki for this Blog Awards-party with a beautiful friend of mine. We will have a blast, all the way from the beginning when our train leaves Tampere until we return at midnight. Us Cinderellas. Have a wonderful Wednesday evening! ♥
Hei, teille kanssabloggaajille: oletteko tulossa 16.11. juhlimaan? 
Me matkataan ihanaisen Sallyn kanssa Helsinkiin, joten siellä nähdään! Cin cin:)
Mutta nyt on puna laskenut poskilta ja kiuaskivet pauhaa punaisina. 
Saunaan siis!
Keskiviikkoterkkusin,

tiistai 29. lokakuun 2013

Villatakkia ilman hihoja ja farkkuja reikien kanssa


….ai kamala, miten hirvittää postata omia kuvia taas pitkästä aikaa 😀

Hellurei,
nyt olin kuulkaas eilen ekaa kertaa ikinä sitä mieltä, että pimeys nielaisee mut mennessään. Aivan kamala päivä! Ihan niin kuin olisi ollut maanantai. Ai oliko sittenkin maanantai? Mun tiistaitylsimykset on muuttuneet näköjään maanantaimasennukseen 🙂 Edes konetta ei jaksanut illalla avata, kerrankin näin.
Huh, mutta siitä päivästä tai lähinnä illasta selvittiin kutomalla sohvannurkassa. Pimeän maanantain kruunasi kurkkukipu ja kuume. Heh, tai siis tuntui, että kuumetta olisi ollut enemmänkin kuin se 37.1, mitä mittari näytti. Kutimet kilkattivat villamyssyä. Kymmenen sentin jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuosta tekeleestä tulee ehkä tuubihuivi…ellen sitten kutista sitä pesukoneessa 😀
Muistatteko, kun huhuilin tuossa taannoin lankojen perään (klik)? Niin vain kävi, etten tuota lankaa mistään lisää löytänyt, joten villatakki jäi ilman hihoja. Villaliivi siitä sitten taisi tulla. Haluaisin tuohon vielä taskut ja ainakin yhteen taskuun riittänee lankaa. Ensimmäinen ikinä kutomani villatakki (ilman hihoja 😉 on valmis. Se on iiison ruksin paikka seinään. Kyllä nyt kelpaa hymyillä. Kovasti mielisin tuohon hihoja…sopiskohan mustat? Tai harmaat? 
Noista H&M:n repaleisista farkuista on tullut ihan mun suosikkifarkut. Varsinkin kotioloissa. Tilasin harmikseni vähän liian ison koon ja kovasti yritän noita kuivarissa kutistella. Ovat mukavat päällä ja pitkästä aikaa farkuissani on ihan normaalikorkuinen vyötärö. Tuntuu mukavalta päällä.
My first ever knitted wool jacket. Wohoo! Without the sleeves. I didn’t have enough yarns for them. I’m planning on knitting pockets or one pocket to this jacket. Ripped jeans from H&M are my favorites at the moment. Have a happy Tuesday! 🙂

Mutta siis kyllä, tykkään tästä polvipituisesta villaliivistä ihan hirmuisesti. 
Kotioloissa nyt lähinnä sitä olen pidellyt, mutta voisin sen tänne töihinkin mukanani tuoda,
sen verran käy huiku tuossa takana olevasta ikkunasta.
Kiitos kaunis kullannuppuset kommenteistanne edelliseen postaukseen, vastailen illalla.
Nyt vielä muutamat työhommelit pois alta ja sitten kurpitsakaupoille. Mies on meidän perheen
mestari kurpitsojen kaiverruksessa….mä pitäyden sen piirakan leipomisessa. Ja kokolailla syömisessäkin 🙂
Tiistaiterkuin,


tiistai 15. lokakuun 2013

Valokuvausjuttuja

Moiksis,

multa kysellään usein valokuvauksesta ja päätinkin yhdistää nyt ihanalta Friiduskalta saamani valokuvaushaasteen ja vastaukseni teitä askarruttaviin valokuvakseen liittyviin kysymyksiin, joita olette kyselleet. Kiitos Fridalle haasteesta; olen todellakin otettu, sillä itse en pidä näitä kuviani mitenkään erikoisena 🙂 Mähän kuvailenkin tuolla mun ihan perusjärkkärillä eli Canonin EOS D1100:sella. Ja vielä useimmiten sillä perusobjektiivilla, joka tuli kameran mukana. Nyt tuota kameraa näytti olevan tarjouksessa jo vähän päälle 200,00 euroon. Suosittelen, mikäli haaveilette peruskamerasta, jolla on helppo ottaa kuvia. Mä käytän pääasiassa vain kameran Av- ja M-toimintoja, mutta esim nuo Fredagsmys-postauksen kuvat otan automaatilla ilman salamaa. Salamalla en kuvaa koskaan. Ja jalustaa en vieläkään omista. Mutta talven pimeille sellaisesta haaveilen.
Useimmiten käsittelen kuvistani kirkkautta ja terävyyttä. Kuvankäsittelyssä käytän ilmaisohjelmia kuten Photoscapea, Picasaa ja PicMonkeyta. Tosin PicMonkeysta mulla on ostettuna myös se upgradettu versio, mutta harvoin niitä ominaisuuksia tulee käytettyä. Yritän ottaa kuvat niin, että katson rajaukset ja kirkkauden jo valmiiksi kuvausvaiheessa. Säästää aikaa huomattavasti. Kuvakulmia zoomailen jatkuvasti ilman kameraakin. Elän ikäänkuin Kodak moment- elämää ja usein päivässä tulee tunne, että ”Oih, tuosta saisi ihanan kuvan”. Onneksi on kännykkä aina mukana niin kuvia tulee räpsittyä pitkin päivää.
Valokuvaushaasteen säännöt menevät näin:
LATAA POSTAUKSEEN OMA, PARAS VALOKUVASI
VASTAA VIITEEN KYSYMYKSEEN
JA LAITA HAASTE ETEENPÄIN

Pitkään pohdin tuota parasta kuvaani. Ja päädyin ylläolevaan. Se on otettu 30.7. auringonlaskun aikaan. Päätimme lähteä mökillä ex tempore iltakalaan, lapset jo yökkäreissä ja ihan puolinukuksissa. Taivas oli uskomaton. Kuvia ei tarvinnut edes käsitellä; niin kiitollinen tuo punainen taivas ja peilityyni järvi olivat. Tässä kyseisessä kuvassa lisäsin tosin syvyyttä yhdellä asteella. En tiedä onko kuva niin taidokkaasti otettu, koska tosiaan mitään vippaskonsteja siihen ei tarvinnut. Mutta ainakin sillä on tunnearvoa. Muita tuona iltana otettuja kuvia löytyy täältä. 

1. Kumpi sinulle on tärkeämpää blogeissa: kuvat vai teksti?

No juu, saako vastata molemmat? 🙂 Rakastan kuvien katselua, mutta toisaalta mikään ei ole ihanampaa kuin lukea taidolla kirjoitettua soljuvaa tekstiä. Joten ehkä näiden yhdistelmä.
2. Nimeä viisi kotimaista blogia, joiden kuvamaailma puhuttelee sinua.
Olen tylsä enkä nimeä ketään, sillä tähän tulisi tuo koko lista tuosta oikeasta palkista; 
kaikkien lukemieni blogien bloggaajien kuvissa on sitä jotain omalaatuista ja kaunista.
Kaikki onnistuvat omalla tavallaan aina.
3. Voiko yhdessä postauksessa olla mielestäsi liikaa kuvia?
Heh, tästä olen saanut joskus kritiikkiä. Mutta kun niitä kuvia on niin vaikea rajata tiettyyn määrään.
Mun mielestä ei voi olla liikaa kuvia, sillä katselen niitä mielelläni 🙂
4. Millä kikka-kolmosella ajattelin pärjätä pimeän talven yli?
No sillä jalustalla, joka on vielä kaupassa. Sekä sillä, että etsin ne oikeat asetukset kamerasta.
Manuaalin lukeminenkin ehkä auttaisi 😉 
Keltaisia kuvia ehkäisemään ajattelin muutella kuvien valkotasapainoa.
5. Millä sinä kuvaat?
Ks. vastaus tuolta ihan postauksen alusta, ekasta kappaleesta 🙂 Ja toki sitten kuvaan iPhone4:sellani tuonne Instagramin puolelle.
Koska mä oon tämän(kin) haasteen kanssa taas vartti kärjestä niin en laita sitä kenellekään; olehan hyvä ystäväni ja nappaa se mukaasi! Kiitos vielä ihana Frida haasteeta ღ

****************************************
Taking photos is my passion. I got a photo shoot challenge from my dear blog friend Frida. In this challenge I was to show you my best photo. Well, there it is. But not sure if it’s the best one, but I can guarantee you that it is the photo with strongest emotional bond. It was taken on 30th July at 11:00 p.m.:ish, just when sun was setting at our cottage. Sky was amazingly pink and we decided to go fishing with kids . They were already dressed in nightgowns, but it was so warm evening that it didn’t matter. You can find more photos from our beautiful fishing trip in here. For my blog I take photos with my old Canon EOS D1100, but during the day I use my iPhone4. Have a  good Tuesday, will you! 🙂 

Palailen viimeistään illalla oliivipuun tolumyrkytysohjeisiin yms. edellisen postauksen kommentteihin. 
Kiitos niistä jälleen ihanat! ღ

Tiistaiterkuin,