Moikkamoi,
VKO 41
Maanantainen pitkä juoksulenkki (ja sitä edeltävät vkon 40 perjantain ja lauantain lenkit) sai kropan tuntumaan tosi väsähtäneeltä. Tiistai ja keskiviikko otettiin liikunnan suhteen vähän lungimmin. Torstain lenkillä tuntui vielä jaloissa ja tuntui suorastaan kamalalta juosta noin kovaa, mutta kiirus oli hakemaan tyttöjä baletista, enkä vierailla teillä löytänyt oikoreittiä. Perjantainen lepopäivä tuli tarpeeseen. Lauantaina tuntui taas siltä, että juoksukenkä voisi kulkea. Ja niinhän se kulkikin. Juokseminen oli kivaa ja sitä olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Sunnuntaina tuli tehtyä salilla treeni koko kropalle.
VKO 42
Sunnuntainen sali tuntui lihaksissa, joten maanantaina pitkä sauvakävelylenkki teki kutaa. Sen jälkeen tiistaina tosin tuntui siltä, että kroppa tarvitsee lepoa. Mä en osaa sauvakävellä hiljaa; vauhti on aina kovempaa kuin mitä ihan hiljaa juostessa. Tiistaina venyttelin kipeitä lihaksia ajan kanssa. Keskiviikkona tuli tehtyä pieni juoksulenkki, mutta kiire oli kotiin, sillä mies oli kerrankin illan kotona. Torstaina ehdin jälleen salille ja rääkkäsin itseäni crosstrainerin intervalliohjelmalla. Perjantaina olin iltapäivän töissä, joten sieltä hölköttelin alamäkiä pitkin kotiin. Lauantaina juoksukenkä veti taas pitkälle lenkille. Mä oon jäänyt niin koukkuun noihin reilun tunnin lenkkeihin… Sunnuntaina pidin lepopäivän ja keskityin energiatankkaukseen 🙂
VKO 43
Maanantaina oli morkkis sunnuntain energiatankkauksesta (Pandan juhlapöydän konvehteja…), joten ohjelmistoon kuului eka sali ja sitten kotiuduttua vielä kaunis syyssää veti lenkkipolulle. Tiistaina olin jo jämähtänyt sohvannurkkaan leffan pariin, kunnes päätin uhmata sadetta ja pimeää ja lähteä ”pikkuiselle” lenkille, josta tulikin sitten ihan mukavan mittainen. Torstaina juoksin taas Lilian balettitunnin ajan. Lenkki, jonka teen balsutuntien aikaan on siitä haastava, että siinä on yksi pitkä alamäki, mutta loppumatka onkin sitten aikamoista nousua; loivaa ja niin kamalan pitkää. Perjantain vastaisena yönä satanut lumi houkutteli perjantai-iltana lenkkipolulle. Yleensä en tykkää juosta pimeässä, mutta nyt lumen tultua on ihan eri asia. Lumi hidastaa hieman menoa ja on muutenkin taas oudokseltaan raskaampaa juosta lumella. Tänään tarkoitukseni on juosta alle 150 sykkeellä puolitoistatuntinen, mutta suuntasin kauniisiin maisemiin Pyynikille (mikä tietää täältä meiltä lähdettäessä ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä). Joten keskisyke oli 159, korkeimmillaan 174.
 |
| (photos above via Pinterest) |
Niin kuin ihana Gwynnie tuossa ylhäällä olevassa kuvassa totesi, niin saadakseen tuloksia aikaan tällä iällä on pakko antaa kaikkensa saadakseen tuloksia. Mutta se, että antaa kaikkensa on kaiken sen väärti, jota palkinnoksi saa!
Lepopäivistä: Mulle on ollut ihan hirmuisen raskasta henkisesti pitää lepopäiviä. Aluksi tuntui, että jos en nyt lähde lenkille niin liikuntamotivaatio laskee ja on helpompi lipsua jatkossakin. Mutta se, että on malttanut jäädä kotiin lepäilemään niinä päivinä, kun kroppa huutaa lepoa on oikeastaan saanut aikaan sen, että juokseminenkin tuntuu paremmalta ja lihakset voimakkaammilta. Huomaan,että nyt kun noita pitkiä lenkkejä tulee viikkoon pari-kolmekin niin välillä on niin väsynyt olo, että kroppa huutaa sitä lepoa. Ja tässäkin asiassa on varmaan viisainta kuunnella omaa kehoaa. Vaikka liikuntaan ja sen tuomaan endorfiiniin on jäänyt koukkuun. Nyt vasta olen tajunnut kunnolla, mitä Runner’s high:lla tarkoitetaan!
Ruokailusta: Ruokaövereitä ei ole vieläkään tullut harrastettua, tosin olen sallinut itselleni viikollakin herkkuja kohtuudella. Ei tule sellaisia himotuksia esimerkiksi irtokarkkeihin kuin aiemmin. Lähinnä mulle tulee himotuksia kasviksiin. Useampana iltana tulee tehtyä kasvisdippiä. Ja lounaaksi kroppa huutaa mitä useimmin salaattia. Mutta myös välillä täysjyväpastaa. Johon laitan mitä jääkaapista löytyy; viime kerralla siihen tuli rucolaa, pestoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia ja avokadoa.
Ei ole enää kuin 142 päivää aikaa tuohon biksukuntoon; toisaalta tästä eteenpäin työ on vain ylläpitoa; laihduttaa ei tarvitse, kiinteytyäkään ei ihan hirmuisesti. Vatsalihaksia voisi tietysti treenata enemmän. Joulun jälkeen ajattelin ottaa ruokavalioon jälleen vähemmän hiilihydraattisen painotuksen. Tai ainakin jättää nuo valkoiset jauhot ja pastat/riisit pois. Täysjyväleipää ja -pastaa enemmän kehiin, niin eiköhän se siitä biksukuntokin tykkää 🙂
Nyt näyttää pahasti siltä, että meille tulee nukkumatti kylään tuota pikaa. Kaipa nuo aamun asti nukkuvat, vaikka heti seiskan jälkeen jo nukahtavatkin. Saa omaa aikaa miehen kanssa. Ensi viikko tuleekin olemaan jälleen yh-viikko, kiitos miehen työreissujen.
