HELLOU IHANAT!

Aloin tuossa yksi päivä miettimään, että onko siinä jotain väärää, jos investoi itseensä? Ulkonäköönsä tai sisäiseen hyvinvointiinsa? Helpostihan sitä pidettäisiin hyveenä, että äiti-ihmisenä sitä ei turhia ulkonäöllään koreilisi. Varsinkin, jos ne lapset vielä sattuisivat kulkemaan Lassien haalareissa. Kun äidin ulkonäön perusteella voisi olla kyllä hyvinkin varaa investoida kalliimpiin Reimatecceihin.

Mutta tiedättekö, että itse olen sitä mieltä, että itseensä investointi kannattaa aina. Omalla kohdallani ei puhuta välttämättä suurista investoinneista, mutta sellaisista, joihin on ollut helposti varaa ilman luottokortin vingutusta ja joista on tullut pitkän aikavälin iloa. Se, miten olen itseeni investoinut vuosien varrella on muuttanut muotoaan. Alla pieni, kärjistetty katsaus, miten sijoituskohteeni on vuosien saatossa muuttuneet 🙂

20-vuotiaana

Siis aivan pakko saada Stockalta se tietty jakkupuku. Vaikka se vähän maksaa, mutta olen valmis säästämään. Sillä jakulla en välttis mitään tee, mutta ne liituraitahousut, ne sopis just eikä melkein yritysjuridiikan kursseille. Ja voihan olla, että sille jakullekin on joskus käyttöä. Että ei sitä kannata sinne kauppaan jättää. Pakko on myös taas saada perjantaipuska. Stockalta ostettuna, tietysti. Perjantaisiivouksen jälkeen tarvitsen vain parasta. Juustolautanen it is. Stockalta, koska se on mun lähikauppa. Siivousurakan jälkeen mutustan viikko toisensa jälkeen joka perjantai-ilta tyytyväisenä Oltermannia, viinirypäleitä ja kokista. Niin, mitä väliä sillä on ettei lautaselta löydy muita juustoja (ne on yöks) tai lasista viiniä (sekin on yöks). Ne on kuitenkin Stockalta ostettu.

30-vuotiaana

Mitä mun kalenterille on tapahtunut. Mä oon niin kiireinen. Onks nää ne ruuhkavuodet? Ensi viikolle olen ottanut peräkkäisille päiville hiuspidennysten vaihdon, ripsihuollon ja kynsihuollon. Apua, yksi näistä osuu jopa keskelle työpäivää. Rahanmeno kyllä kauhistuttaa takaraivossa, mutta hei kun perheen äiti voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin. Täytyykin kynsihuollon jälkeen hakea kukkakaupasta viikonloppukukat. Sen kunniaksi, että siivooja on käynyt. Ja hallista sisäfilepihvit. Amarone-pulloa unohtamatta.

40-vuotiaana

Ihana tää uus korealaiskosmetiikkasarja; vajaalla satkulla sain putsareita kaksi, kasvoveden ja kosteusvoiteen. En ymmärrä, että olen joskus tuhlannut kalliisiin brändeihin. Ainoa, missä suosin brändejä on urheiluvaatteet. Niistä en luovu. Varsinkaan juoksukengistä. Vaikka nekin on jo pari vuotta vanhat, mutta pohjat ovat vielä ehjät. Klikkaan ostoskoriin Kari Traan merinovillakerraston ja mister morkkis ilmestyy kuikuilemaan olkapäälleni samantien. Se oli kallis. Loppuelämän kerrasto, vakuutan itselleni. Maitokaupassa valitsen punaisen lihan sijaan härkäpavuista tehtyä rouhetta ja maitokahvin on korvannut ihanasti vaahtoutuva kauramaito. HeVi -osastolla askeleet menevät väisin kohti luomuosastoa. Pienin askelein kohti ekologisuutta. Ajatus lämmittää suuresti. Ennen kassaa nappaan ostoskärryyn hiukan nuupahtaneet tulppaanit mustasta laarista. Näillä mennään, kun ei parempiakaan ole tarjolla. Ai niin ja punaviiniä pitää saada, onneksi ystävä vinkkasi siitä yhdestä kyykkyviinistä, joka on niin hyvää.

Samaistutteko? 🙂 Se on jännä, miten sitä iän myötä haluaa panostaa vielä enemmän omaan henkiseen hyvinvointiinsa. En väitä etteikö se parikymppinen Maria liituraitapöksyissään yritysjuridiikan luennolla olisi voinut hyvin, mutta tänä päivänä tulee investoitua enemmän sellaisiin asioihin, jotka vaikuttavat eri tavalla hyvinvointiin. Eilen kaupassa pitelin pitokarvasuksien vaihtokarvapakettia kädessäni ja oikeasti punnitsin pitkään, että olenko valmis maksamaan neljääkymppiä niistä. Kun kuitenkin sukset toimivat ihan ok, vaikka yksi karvoista on lähtenytkin. Tänään hiihtolenkillä uusilla karvoilla hiihtäessäni mietin, että hei – jos jakaa sen neljäkymppiä kahdelle seuraavalle vuodelle, niin ei se kovin paljoa tee. Niillä se parikymppinen Maria ei olisi saanut edes vyötä niihin liituraitahousuihinsa.

Tällaisin miettein kohti tiistai-iltaa.
Iltaa, jolloin hyvinvointi kulminoituu esikoisen valmistamaan lasagneen ja Tapparan peliin. Jaksoon Suitsia ja kainalopaikkaan sohvalla ♥

TIISTAITERKUIN,