HEIPPA!

En muista toista joulunalusaikaa, että olisin tässä vaiheessa joulukuuta ostanut jo kaikki lahjat, yhtä lukuunottamatta. Suurin osa on jo paketoitukin. Mielessä siintää vielä ne joulut, kun lapset olivat pikkutaaperoita. Kun lelulehtisiä selattiin kuin raamattua. Kun lahjojen määrä oli ihan järjetön (osin kiitos isovanhempien). Pääasiassa leluvoittoisilla lahjoilla leikittiin hetki. Jotkut säilyivät leikeissä pidempään, mutta usein lelut sai laittaa kiertoon viimeistään seuraavana syksynä.

Silloin joululahjojen ostaminen ja niiden paketointi oli jotenkin stressaavaa. Ehkä sen takia, että jätin niiden ostamisen viime tinkaan ja paketoin lahjat aatonaattona. Yleensä puolen yön maissa aivan töttöröö ja väsyneenä.

Mutta oppia ikä kaikki – nykyään lahjojen paketoiminen on rentouttavaa puuhaa. Kynttilänvalossa, glögiä juoden. Mitä isommaksi lapset kasvaa, sitä lyhemmäksi lahjalistat käyvät. Sitä paremmin lapset ymmärtävät, että mikseivät saa kaikkia listalla toivottuja juttuja. Kuten uutta puhelinta, jos vanhakin on ihan toimiva. Näiden teinien kanssa pystyy jo neuvottelemaan ja luovimaan. Lahjojen määränkin suhteen. Lukutoukkana antaisin vain pelkkiä kirjalahjoja, mutta kummankaan listassa ei ollut ainuttakaan kirjaa (!). Yhdet pakolliset kirjat pyjaman ja pörrösukkien lisäksi pitää olla. Oli niitä listassa tai ei 😉

Kun lahjavuori ei ole ihan hirmuinen, on hommassa taas joku juoni. Antamisen ilo on taas palannut ja jokaista harvaa lahjaa tulee paketoitua antaumuksella. Meiltä löytyy tänä vuonna paketeista pääosin käyttötavaroita ja muutamia vaatteita. Meillä ei osteta merkkivaatteita lapsille vuoden aikana, elleivät osta omilla rahoillaan, vaan saavat yleensä näin jouluna muutaman toivomansa merkkivaatteen. Eilen lämmitti mieltä, kun kuopus sanoi kaipaavansa paitoja. Eikä välttämättä merkkipaitoja. Sillä kuulemma kaikilla on niitä. Ah, ihanaa – kerrankin näin päin!

Tämä päivä  on mennyt pääosin opiskelujutuissa ja sain hoidettua pois alta yhden niihin liittyvän jutun, joka jänskätti tosi paljon. Sen verran, että nyt on vähän mehut pois. Suljen koneen neljältä ja suuntaan tyttöjen kanssa katsomaan kaunista Tampereen keskustaa. Kuvissa olen ihastellut valotaideteoksia, mutta täytyy päästä näkemään ne livenä. Ei muuta kuin maskit kasvoille ja menoksi 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,