keskiviikko 25. heinäkuun 2018

#minutitsenikanssa ♥

*kaupallinen yhteistyö: Prisma

HEIPPA IHANAT!

Olen tämän vuoden keväällä ja kesällä pohtinut täällä blogin puolella itsensä hyväksymiseen liittyviä asioita. Sitä, että on hirmuisen tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Pohtinut asiaa myös siltä kantilta, miten saada asia välitettyä tarpeeksi ajoissa noille pienille, mutta jo teini-ikää lähestyville tytöillemme. Joiden elämässä jo nyt tuntuu ulkopuoliset paineet esimerkiksi pukeutumisen tai ajatusten suhteen. Kaupallisen yhteistyön myötä Prisman kanssa pääsin hieman jatkojalostamaan ajatuksiani aiheesta ja pohtimaan sitä, mikä oli se käänteentekevä asia omalla kohdallani. Milloin minä päätin, että tästä lähtien kuljen pää pystyssä? Uljaana ja itsevarmana. Milloin minä opin olemaan minut itseni kanssa? Miten pukeutumiseni kertoo tarinaani?

Vaikka täällä blogissa ja sosiaalisessa mediassa vilahtelee välillä hyvinkin itsevarma ja itseensä tyytyväisen oloinen Maria, niin eihän se aina näin ole. Kaikilla meillä on niitä päiviä, kun ei oikein oltaisi sinut itsemme kanssa. Mutta tänä päivänä voin todeta olevani kokolailla minut itseni kanssa. Näin ei aina ole ollut.

Teini-iässä, kun vartaloni muuttui, huomasin yhtäkkiä häpeileväni kurvejani. Tunsin itseni kömpelöksi ja tykkäsin pukeutua isoihin vaatteisiin. Sen ajan muodinmukaisiin ylileveisiin farkkuihin ja isoihin collegepaitoihin. Niin, että ne kaikki kurvit jäi sinne vaatteiden hellään huomaan. Tuntui, että koko ystäväporukka pukeutui samanlaisiin vaatteisiin. Olimme kuin samasta muotista veistetyt. Vaatteiden puolesta. Mutta myös mielipiteidemme vuoksi.

Vaikka meillä vanhemmat eivät juuri merkkivaatteista perustaneet eivätkä niitä mielellään olisi hinnan takia ostaneet, niin säästin kaikki saamani merkkipäivälahjarahat ja ostin merkkivaatteita itse. Mietin, että kalliiden merkkivaatteiden avulla saan enemmän hyväksyntää. Ihan kuin ne olisivat poistaneet sen teini-ikäisen Marian epävarmuuden peilistä katsottaessa. Hänen, kenen kasvonsa olivat raskaan pakkelikerroksen peittämät, etteivät teini-iän näppylät näkyisi. Kenen silmät verestivät liiallisesta piilolinssien käytöstä, sillä kukaan ei halunnut leimautua rillipääksi. Ei edes se Maria. Hänen, kenen luonnonkihara ja säkkärä hiirenhäntäletti hävetti niin paljon, että se pysyi suurimman osan ajasta visusti kiinni.

Onneksi oli merkkivaatteet, ajattelin. Ystäviä oli ympärillä paljon, mutta silloin en vielä ymmärtänyt sitä, että kyllä ne tosiystävät siinä vierellä pysyisivät, vaikkei paidassa ollut italialaisen muotiketjun kirjaimia brodeerattuina. Tai vaikkei farkkujen takataskuista ja punaisesta pikkulätkästä taskun kyljessä voinut päätellä farkkujen merkkiä. Välillä muistan hävenneeni äidin tai mummujen minulle ostamia vaatteita. ”Nämä ovat maitokaupasta ostettuja. En pidä!” Saatoin huudahtaa. Nyt kun voisin kertoa tuolle Marialle, että ”Kulta pieni, sieltä sinä pian ostat itsekin vaatteita.”

Tavattuani tuon unelmien aviomieheni muistan olleeni vielä suhteen alussa varsin epävarma. Reilu parikymppinen naisen alku, joka kuitenkin luuli että ollakseen tarpeeksi naismainen ja haluttava sitä pitäisi olla rakennekynnet, hiuspidennykset ja synteettistä ainetta olevat räpsyttimen jatkeet silmissä. Tuntui, että silloin kalenteri täyttyi jos jonkilaisista ripsi- tai kynsihuolloista. Muistan, että aiemmissa suhteissani en ollut juuri edes meikittömänä esiintynyt. Ensimmäistä kertaa tuon tapaamani nuoren miehen kohdalla huomasin vähän aikaa seurusteltuamme, että uskalsin olla vähitellen oma itseni. Enkä vain ulkoisesti, vaan myös sisäisesti. Tajusin, että minulla on omat ajatukseni. Mielipiteeni. Ja minulla on oikeus seisoa niiden takana. Erottua ehkä muusta maailmasta niiden takia välillä, mutta kotona opitut arvot ovat joitain, joita ei minusta saa poispyyhittyä.

Viimeisen silauksen itseni hyväksymiseen sain lasten myötä. Ymmärsin, että siinä missä aiemmin kulutin tuntikausia spinningissä tai salilla ollakseni muodollisesti pätevä ulkoisten standardien mukaan, oli ollut ihan hölmö lähtökohta koko touhulle. Innostuin liikunnasta lasten saamisen jälkeen uudelleen. Tällä kertaa ajatausmaailmani oli muuttunut. En liikkunut pelkästään vain sen takia, että röllykkä vatsanseudulta sulaisi vaan sen takia, että sain liikunnasta mahdottoman hyvän olon. Se ulkoisen habituksen muuttuminen oli toki vain positiivinen lisä. Joka sai vaatteet kuin vaatteet istumaan hyvin päälle.

Se, että vaatteet istuvat nätisti päälle on tärkeää. Se, että tuntee olonsa hyväksi ja mukavaksi tietyissä vaatteissa on tärkeää. En ole tällä hetkellä läheskään niissä mitoissa, missä vielä pari vuotta sitten olin, mutta olen oppinut rakastamaan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Jopa sitä iän mukanaan tuomaa röllykkää, jota aina välillä yritän lenkkipolulla sulattaa 🙂 Kantamaan ostamani vaatteet ylpeydellä. Välittämättä siitä, mitä muut ovat mieltä. Oli vaihe, että kun minulta esimerkiksi blogissa kysyttiin jonkun vaatteen ostopaikkaa, että en kehdannut kunnolla sanoa mistä olin sen ostanut. Luulin, että olin jotenkin huonompi ihminen myöntäessäni, että maitokauppareissulla olin kulkenut alerekin ohi ja napannut mukaani tuon kyseisen vaatteen.

Tänä päivänä voin ylpeänä sanoa tekeväni vaatelöytöjä maitokauppareissulla. Ja myös ilomielin kertovani ostopaikan, jos joku sitä kysyy. Prisman valikoimista olen tehnyt löytöjä niin lapsille kuin itsellenikin. Yllätyn kerta kerran jälkeen Prisman vaatevalikoimasta ja vaikken enää kovin merkkiuskollinen olekaan niin superiloinen olin tässä taannoin huomatessani, että valikoimiin oli tullut muun muassa Ivana Helsingin, Neulomon ja Jackpotin vaatteita.

Kuvissa mökki-Marian päällä vilahteleva (ja kyllä, silitystä ehkä kaipaava, mutta ei anneta sen häiritä) kaunis sininen denim-mekko on Jackpotin Siv2 -mekko. Kauniisti laskeutuva denim on 100% tenceliä eli varsin ekologinen vaihtoehto. Musta Maria -trikootunika taas on Neulomon valikoimista. Sydämeni sykkii Neulomolle, sillä Nokia näyttelee molempien elämässä suurta osaa ja tällä hetkellä sydämeni on asian suhteen hieman raskas, sillä luin Neulomon konkurssiuutisista vain muutama päivä sitten. Toivotaan, että Nokian Neulomon taival vielä joskus jatkuu, sillä me todellakin tarvitsemme yrityksiä, jotka edistävät vastuullista tekstiili- ja valmisvaateteollisuutta Suomessa.

Ehkä se on se iän tuoma viisaus. Tai henkinen kasvu. Olkoon mikä hyvänsä, mutta niin onnellinen olen just tällaisena. Helpottaa huomattavasti elämää, kun on oivaltanut, että olen just hyvä tällaisena kuin olen. Koska se, että kelpaan itse itselleni on ainut asia, jolla on väliä. Muistakaahan se. Muistetaan rakastaa itseämme ja olla #minutitsenikanssa 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


16 Responses to “#minutitsenikanssa ♥”

  1. Mimi sanoo:

    Voi miten ihana kirjoitus taas! Taalla melkein tippa silmassa tata luin.. Nama voi olla satuttaviakin asioita. Aika paljon se on vaatinut mutta nyt voisin kai sanoa olevani myos minut itseni kanssa.. mutta ihana lukea kun taas tamankin asian niin hyvin sanoiksi puit

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos kaunis Mimi ♥

      Ihana, kuulla että sinäkin olet #minutitsenikanssa ♥

      Kiitos vielä ja hei ihanaa viikonloppua! 🙂

  2. Riina sanoo:

    Viisas ja kaunis kirjoitus viisaalta ja kauniilta aikuiselta naiselta! Kiitos.

    • Maria sanoo:

      Heippa Riina

      ja kiitos kaunis ♥♥♥

      Aikuisuus tuo paljon hyvää tullessaan, myös tämän ajatusmaailman muuttumisen 🙂

      Kivaa viikonloppua! 🙂

  3. Anna sanoo:

    Muistan miten minua kiusattiin yläasteella, kun pukeuduin tätini vanhoihin vaatteisiin (täti oli oli ostanut nuo Mexxin ja Benettonin vaatteet 90-luvulla) ja itse oon syntynyt -87. Minusta oli ihania ja kauniita vaatteita.

    Aloin ekan kerran seurustella 27-vuotiaana melkein 30 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka tahtoi minulle hiusten- ja ripsienpidennykset ja rakennekynnet. Välillä piti pyytää anteeksi, että laitan kauppaan tennarit.(Vasen puoleni on lievästi halvaantunut).

    Nykyään ostan vaatteeni Cubukselta, Tokmannilta ja Lidlistä. Oon kyllä niin petit, että vaatteita on helppo löytää. Mutta mikä parasta että kelpaan nykyiselle miehelleni luonnonkiharoissa ja ilman meikkiä. Nautin kyllä meikkaamisesta ja hiustenlaittamisesta mutta aina ei jaksa 🙂

    • Maria sanoo:

      Heipsun Anna

      ja tiedätkö – Mexxin ja Benettonin vaatteet oli just niitä, joita me käytimme teini-iässä 🙂

      Ihana kuulla, että siellä ollaan myös #minutitsenikanssa ♥

      Aurinkoista viikonloppua! 🙂

  4. Seija sanoo:

    Hei Maria!

    Olipa upea postaus! Ja mikä upea nainen 🙂

    Ihanaa ja hyväksyvän lämpöistä kesäloman jatkoa.

    Tv. Seija

    • Maria sanoo:

      Voi Seija,

      kiitos sinulle jälleen upeasta kommentistasi ♥♥♥

      Ja kiitos, sinne myös ihanaa ja lämpöistä kesää ♥

  5. Nuukia ja säästeliäitä olivat minunkin vanhempani, lastenvaatteisiin ei paljon rahaa uhrattu. Toisaalta tuolloin laatukin oli toista, halvemmatkin t-paidat olivat paksua puuvillaa. Laatuvaatteista sitten puhumattakaan.

    Parikymppisenä sitten omilla rahoillani hurahdin merkkivaatteisiin, mutta hyvä puoli niissä on se, että ne kestävät aikaa ja silmääkin ja niitä tulee huollettuna niin, etten raaski luopua mistään ja käytän yhä paljon sellaisiakin vaatteita, jotka olen ostanut jo 90-luvulla… 🙂

    Samalla ajatuksella ostan myös lastenvaatteet eli niidenkin on kestettävä käyttöä, aikaa ja silmääni. Ostan vanhimmalle pojalle ja hänen jälkeensä niitä käyttää kaksi veljeä.

    Lähes kaikki blogissani esittelemät omat vaatteeni ovat vuosia vanhoja. En kauheasti laittaudu, meikkaa tai treenaa, mutta pyrin aina näyttämään hyvältä. Silloin koen oloni varmaksi, ehkä se on sitä itsetuntoa. Ja hyvin tärkeä osa sitä ovat hyvinistuvat ja hyvälaatuiset vaatteet.

    Jackpot oli muuten aikoinaan lempimerkkini: viimeisessä postauksessani on 23 vuotta vanha Jackpotin kukkapaita!

    Ihania aurinkoisia päiviä <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Ei-Leen

      ja hei kiitos kivasta kommentistasi ♥

      Se on muuten totta, että tuntuu, että nuo vaatteet kesti ennen vanhaa paremmin käyttöä! Hyvinistuvat vaatteet tuovat kyllä niin paljon lisää itsevarmuutta 🙂

      Hih, mullakin on yksi Jackpotin aarre; sellainen raitapaita, jossa on kirkkaita (nyt jo haalistuneita) raitoja. Ihan parhaita 🙂

      Kivaa viikonloppua! ♥

  6. sanna sanoo:

    oot upea nainen 🙂 Itse olen teini-ikäisen tyttären yksinhuoltaja ja rahaa ei vaan aina ole ostaa itselle mitä haluisin vaikka töissä käynkin. Prisma , Lidl on pelastanut mut monta kertaa omissa ostoksissa 🙂 Näillä mennään enkä oo ees aatellu sitä jos oon ostanut juoksuhousut lidlissä ja mekon prismasta 🙂

    • Maria sanoo:

      Heippa Sanna

      ja voi kiitos ♥

      Se on juuri näin, että muoti kuuluu meille kaikille. Vaatteiden lisäksi olen ostanut Prismasta hyviä ja kestäviä kenkiä 🙂

      Kivoja kesäpäiviä! ♥

  7. Anu sanoo:

    Mä ostan myös vaatteita maitokaupoista,kirpparilta ja ketjuliikkeistä.
    Merkkivaatteita mulla ei juuri ole.Lapset on ostaneet omilla rahoillaan.

    Tänään kiitän siitä,että olen terve..koko päivän on ollut mielessä Hanna-Riikka Siitosen kohtalo:(

    • Maria sanoo:

      Moikka Anu!

      Meillä myös tytöt välillä ostavat merkkivaatteita omilla rahoillaan, kun äippä on vähän tiukkis eikä osta 😀

      Sanos muuta – tuo Hanna-Riikka Siitosen kuolema laittoi taas elämänarvot uusiksi ♥ Ei ne merkkivaatteet tai muut ulkoiset avut tee elämästä elämisen arvoista, vaan terveys. Sitä kun ei saa ostettua mistään ♥

      Aurinkoista viikonloppua! 🙂

  8. Anna sanoo:

    Moi Maria! Mun on nyt pakko tulla kiittämään sun kirjasuosituksesta, Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää. Lainasin kirjan, kun sitä suosittelit, ja tilasin myös ilmaiseksi ton bookbeatin, välillä kuuntelin sitä sieltä. Eilen sain kirjan lopetukseen, ja vieläkin itkettää. Aivan uskomattoman kaunis rakkaustarina, aivan mahtava, koskettava tarina :'(<3

    Jatkan kyllä Jojo Moyesin kirjojen lukemista, en ymmärrä miten mulla onkin mennyt tämän kirjailijan kirjat ohi! Onneksi suosittelit tätä, kiitos !
    Ja hyvää kesänjatkoa! 🙂

    • Maria sanoo:

      Oi ihanaa Anna!!!

      Niin kiva kuulla ♥ Lukeminen ja kirjojen kuunteleminen on kyllä ensteks parasta puuhaa läpi vuoden 🙂 JoJo Moyesilla on kyllä kaikki kirjat sellaisia, että lämpimästi suosittelen 🙂

      Kiitos ja sinne myös kauniita kesäpäiviä ♥

Kommentoi