…serkukset ♥
Heippa ystävät hyvät!
Yesyesyes, se apina lähti taas selästä. Kuntosalikortti oli voimassa ja rautaa nousi. Ei ihan entiseen malliin, mutta nousi kuitenkin. Niin älyttömän hyvä olo, että sain itsestäni irti ja tein hyvän treenin. Kandee koklata, jumirauta auttaa vaivaan kuin vaivaan ja eritoten siihen möhömahaan (tunnetaan myös skumppamasuna ;), joka kesän aikana livahti tuohon navan ympärille vaivihkaa. Veikkaan, että se kyllä lähtee yhtä nopeeta kuin tulikin. Ja jos ei lähde niin eihän se maailman loppu ole, pääasia että on hyvä olla!
Meillä esikoinen meni tänään suoraan koulusta kavereilleen ja pikkuisempi tuli rakkaiden serkkujen kanssa meille leikkimään. Pidettiin tyttöjen kesken pannaribileet. Kynttilän valossa. Välillä on kyllä ollut taas niin pimeää, että ollaan fiilistelty hyvillä mielin sisällä. Missä vaiheessa muuten omput on kypsyneet? Huomasin eilen, että nehän on ihan kypsiä. Hassua, just vasta oli helteet ja kesä ja yhtäkkiä omponpompot kielivätkin syksyn tulosta. Joten höystin omenalla tuota pannukakkua. Meillä pienempi on allerginen raa’alle omenalle, mutta näin kypsennettynä se menee. Pannarin tein taas sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, ilman mitään sokereita ja leivinjauhoja:
(Omena)pannukakku
1 litra punaista maitoa
50 g sulatettua voita
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
(omenanviipaleita
ruokoraesokeria
kanelia
sokeria)
-riko munien rakenne ja sekoita joukkoon muut aineet
-anna turvota puolisen tuntia
(-viipaloi päälle omenoita ja mausta kanelilla & ruokoraesokerilla)
– paista 225 asteessa noin 35 minuuttia
(-ripsottele päälle vielä sokeria, mikäli omput ovat kirpeää lajiketta)
*************************
Tänä aamuna olin vähän aikaa töissä, mutta huomenna on taas kokonainen kotiäitipäivä. Kotiäiti lähtee kera sielunsiskonsa kahvittelemaan ja hiukan shoppailemaan. Pitkästä aikaa itsekin suuntaan kaupungille. Sitten haetaan tuon ihanan V:n lapset koulusta ja tullaan tänne meille välipalalle. On se aivan ihanaa, että tuo tyttönelikko leikkii niin mukavasti keskenään. Ilman yhteistä kieltä. Toiset puhuu englantia ja toiset suomea, mutta silti löydetään yhteinen sävel ja leikit sujuu vallan mainiosti!
Nyt tiskaamaan pannaribileiden astioita. Instagramin puolella kerroinkin, että
meillä tiskikone hajosi heinäkuulla eikä olla vielä saatu aikaiseksi ostaa uutta. Mä periaatteessa protestoin uuden ostamista, sillä ei viisi vuotta vanhasta koneesta voi mennä moottori noin vaan. Mikään ei enää kestä niin kuin ennen. Sitäpaitsi, tiskaaminen on ihan mukavaa; musiikkia soimaan ja parit salsa-askeleet siinä sivussa haltuun 😉 Kynnetkin kasvaa ihan huisia vauhtia, kun niitä liottaa jatkuvasti tiskivedessä. Silti, uutta konetta odotellessa…
Tiistaiterkuin,