lifestyle Archives - Sivu 159 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 10. kesäkuun 2015

Kesähäät – pukeutumisasiaa

HEISSULIVEISSULI VAAN!

Voi kuinka sattuikaan vapaapäivä sopivasti; heräsin aamuyöllä aivan megalomaaniseen kurkkukipuun. Tiedättekö just sellaiseen, jossa ei oikeasti pysty nielaisemaan. Parin buranan jälkeen tilanne on näin iltapäivästä ihan siedettävä, mutta silti särkee eikä kärsi niellä. Nyt pystyy jo puhumaankin. Taisin vilustuttaa eilen itseni puutarhahommissa…vaarallinen tuo mun uusi harrastukseni ;D Ei vaiskaan, toivoa sopii että tämä menee ihan vain kurkkukivulla ohi, sillä loppuviikko on töitä ja lauantaina ne häät, joita olen niin kauan jo odottanut. Häät on juhlista parhaimmat!

Kesähäissä on kuitenkin mun mielestä pari pukeutumiseen liittyvää dilemmaa; sukkahousuttomuus ja musta mekko. Sukkiksethan on periaatteessa must vähän formaaleimmissa juhlissa, mutta kertokaa mulle, että kesähäät eivät kuulu näiden piiriin? Katsokaas, kun mua ihan ihistää ajatus, että joutuisin laittamaan ihonväriset sukkikset open toe-kenkieni kanssa. Jos vain käsittelisin kanankoipeni kuorinta-aineella ja itseruskettavalla. Mitä mieltä olette, onko sukkahousut kesähäissä pakolliset? Koska pukeutumisellahan osaltaan viestitään sitä hääparin kunnioitusta, niin ymmärrän kyllä pukeutumiskoodit sun muut.

No sitten, musta mekko. Niin mielelläni laittaisin värikkään taftisen kukkamekon, mutta kun se ei vaan ole mun tyylinen. Ja sitä paitsi sellaista ei nyt ole. Pari mekkoa Nellysta tilasin, mutta ne joutivat takaisin, kun löysin tämän vielä ulkona käymättömän mekkoni (kantsii kurkata muuten aina välillä vaaterekin takaosaan ;). Parsin muutamalla pistolla miehustaa vähän vähemmän anteliaaksi ja avot. Mielettömän hyvä päällä. Takaraivossa kummittelee joku vanhanajan sääntö, että häihin ei saa laittaa valkoista, punaista tai mustaa mekkoa. Tämähän ei ole ihan kokomusta, joten ehkä sen puolesta voisi mennä?

Enää ei sitten ole kuin ne ainaiset meikki- ja hiusongelmat. Nudensävyinen silmämeikki vaatii vielä treeniä. Hiusten suhteen huomaan nyt pidempien hiusten helppouden; ne kun saa juhlissa kivasti nutturalle. Polkkatukka yltää nippanappa ponnarille, joten se on vissiin pakko laittaa ainakin osittain auki. Ei muuta kuin guuglailemaan polkkiksen juhlalookeja. Onneksi on muutama päivä aikaa harjoitella 🙂

Kiitos muuten vielä eilisistä istutusvinkeistä; mun kasvit ovat vielä hengissä. Iiiso ruksi seinään!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

tiistai 09. kesäkuun 2015

”Puutarhajuttuja”

HEIPPARALLAA!

Puutarhajuttuja. Kaikki mut paremmin tuntevat tietävät, että mun käsittelyssä edes kaktukset eivät selviä. Sen takia tuo otsikko on lainausmerkeissä 🙂 No mutta, ainahan sitä saa yrittää, eikö? Ja pitääkin yrittää. Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva saada pihaan jotain kukkivaa. Jotain, josta voisi napsaista oksan sisään maljakkoon, ettei tarvitse mennä naapurin puskista napsaisemaan.

Tehtiin ihan ex tempore visiitti taimimyymälään ja kotiin palattiin pari pionin taimea, syreenin taimi ja ruusupuskan taimi takakontissa. Valkoista, tummanpunaista, viininpunaista ja vaaleanpunaista. Värejä riittää ainakin. Lasten leikkimökin viereen istutimme valkoisen syreenipensaan. Vanhan tammen jättämään kuoppaan pääsi kuninkaallinen jaloruusu, Queen Elizabeth. Mä en ole oikeastaan tähän mennessä juurikaan piitannut ruusuista. Mutta nyt aloin haaveilemaan ruusupenkistä.

Pioni, suosikkikukkani pääsi kivialtaaseen raivaamaamme tilaan. Kaksin kappalein. Kiinanpioni sekä tarhapioni. Tuli istutettua ne ehkä turhan lähekkäin, mutta katsotaan, josko toisen siirtäisi siitä sivummalle. Liian myöhään luin netistä, että tuo kiinanpioni ei siedä savimaata eikä mitään kuorikkeita lähellään. Tuplavarmistus sille, että tuo kasvi ei kauaa elä 🙂 Ihana päivä kera lasten takana. Uskon, että me kaikki nautimme. Minä siitä, että sain upottaa sormet multaan (en olisi ikinä kuvitellut sanovani tuota ääneen :D) ja tytöt taisivat nauttia lähinnä löytyneistä kastemadoista ja leppäkertuista. Pikkuisempi osti itselleen myös kukan ja istutti sen pinkkiin ruukkuun. Hellyyttävä.

Nyt te ihanat ja taitavat puutarhaihmiset siellä ruudun toisella puolella; kaikki vinkit näiden hengissäpitämiseen tulee tarpeeseen. En ajatellut luovuttaa. Kastella näitä toki pitää, mutta kuuluuko esimerkiksi lannoittaa? En ole eläissäni lannottanut mitään kasveja, joten joku sellainen ohje for dummies olisi kiva! Kaunis kiitos jo etukäteen ♥ Lupaan tarjota teille kaikille kahvit ensi kesänä terassilla, jos nämä kaunokaiset ovat hengissä 😉 Nyt vielä hetkeksi takapihan kimppuun. Rikkaruohot odottavat nyppijäänsä. Palataan kommenttiboksissa illalla, kiitos teille ihanaisille rohkaisevista viesteistänne eiliseen postaukseen. Olette huippuja!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

maanantai 08. kesäkuun 2015

Sokkotreffeillä

MOIKKAMOI!

Ja voi kuinka ihana olla täällä taas blogittoman viikonlopun jäljiltä 🙂 Kyllähän se välillä tekee ihan hyvää jättää tietokone avaamatta. Turvautua pariin ajastettuun postaukseen ja viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa. Viikonlopun jäljiltä olo on ihan suunnattoman onnellinen, mutta väsynyt. Väsymyksestä huolimatta hymy pyrkii huulille tämän tästä. Sain eilen elämääni ihan konkreettisesti kaksi uutta ystävää. Tokihan me ollaan oltu ystäviä jo pian parin vuoden ajan. Vaikkei olla ikinä nähty. Niin…ketä nää tyypit oikein oli, kenen kanssa treffasin? Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta pari vuotta sitten instagramin puolella huomasin saavani kommentteja, jotka olivat kuin mun itseni kirjoittamia. Kahdelta eri henkilöltä, joiden kanssa tunsin olevani välittömästi samalla aaltopituudella. Kommentoitiin myös yhteisten instagram-seurattavien kuvia ja lopulta tuonne tiettyihin kuviin tuli kirjoiteltua romaanin pituisia ketjuja. Näillä kahdella ihanaisella oli aivan tajuttoman kauniita luontokuvia. Ne lumosivat ja saivat minutkin kokeilemaan luontokuvaamista. Muutin instagram-tilini blogini instagramiksi, mutta silti nämä kaksi aina tykkäsivät ja jättivät kommenttia. Jossain vaiheessa ryhdyimme facebook-kavereiksi, sillä eihän instan tarkoitus varsinaisesti ole vaihtaa siinä mittakaavassa kuulumisia, mitä me teimme 😉

Joidenkin ihmisten kanssa vaan synkkaa; ollaan samalla aaltopituudella ja jutut on samanlaisia. Yhtä hölmöjä 😀 Rakastan viettää aikaa sellaisessa seurassa, jossa saa olla ihan oma itsensä. Päästää suustaan niitä sammakoita ja nauraa vedet silmissä. Myös itselleen. Se tunne, kun näkee että ne sokkotreffikamut on ihan yhtä ihania luonnossa kuin mitä oli kuvitellut – se oli ihanaa ♥ Jännä juttu muuten puhua sokkotreffeistä, kun tuntuu että ne treffikaverit on tuttuja vuosien takaa. Elämän pieniä ihmeitä jälleen kerran.

”There are two ways to live; you can live as if nothing is a miracle or you can live as if everything is a miracle.”
-Albert Einstein

Eilen aamusta asti oli perhosia vatsassa ja siinä vaiheessa, kun kurvasin hakemaan uusia ystäviäni (jotka olivat sukulaisten/ystävien luona yötä kukin tahollaan) puristin rystyset valkoisina auton rattia. Mutta heti kun näin rouva A:n (reps) tuli tunne, että ”hei ei mitään hätää”. Kälätettiin autossa se muutama minuutti ennen saapumista rouva B:n (repsreps) treffauspaikalle. Rouva A ja Rouva B olivatkin jo tavanneet kerran aiemmin, mutta tuntui, kun oltais treffattu kolmistaankin jo suurinpiirtein päiväkodissa. Sen verran hyvin juttu luisti ihan alkumetreistä lähtien. Jotain kertoo jo se, että uusi tapaaminen on suunnitteilla, vaikka asutaan ihan eripuolilla Suomea. Järjestelykysymyksiä nämä tällaiset!

Ilta aloitettiin aina ihanassa Cafe Europassa, josta siirryimme August von Trappen baarin puolelle. Haaveissamme oli saada pientä naposteltavaa, mutta keittiö oli juuri mennyt kiinni. Voi kun Suomestakin saisi drinkkien kera kipollisen suolaisia naposteltavia 🙂 Nautimme sitten vain ihan järjettömän ihanasta atmösfääristä (kuvat yllä juurikin tuolta) ja jatkoimme juttelua. Kotiin kaarsimme Pizpalan makkaraperunoiden (voi kyllä) kautta puolen yön aikaan aivan uskomattomasta auringonlaskusta nauttien. Olipahan ilta, näitä lisää!

”You have to take risks. We will only understand the miracle of life fully, when we allow the unexpected to happen.”
-Paulo Coelho

Sehän se kuulkaas on, että kun on avoimin mielin ja sydämin, niin mitä tahansa voi tapahtua. Tiedän, että monet meistä on varautuneita ja usein syystäkin. Mutta joskus tekee ihan hyvää alentaa suojamuuria hieman ja päästää niitä tuntemattomampiakin ihmisiä lähelle. Elämän yksi suurimpia rikkauksia on uusiin ihmisiin tutustuminen. Siinä oppii ihan hirmuisen paljon niin elämästä kuin itsestäänkin.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA! …nautitaan kesästä 🙂

PS. meitsihän on ihan kunnostautunut sokkotreffailija; viime vuoden sokkotreffit löytyvät täältä.

lauantai 06. kesäkuun 2015

Kesälomatekemistä lasten kanssa

HEISSULIVEISSULI,

ajastettuna vähän juttua kesälomatekemisistä. Ajattelin vinkata teille muutaman vaihtoehdon, mutta olisi myös kiva tietää, että minkälaista puuhaa teillä keksitään lasten kanssa kesälomille? Varsinkin nyt, kun lapset ovat jo ylittäneet Titi-Nalle- ja Herra Hakkaraisiän, niin tuntuu että välillä on vähän vaikea keksiä tekemistä. Yksi, mikä kiehtoo aina on huvipuistot. Linnanmälle teemme sen perinteisen kesäpäiväreissun ja Särkänniemeen myös. Heurekaa pohdimme parin vuoden tauon jälkeen jollekin sadepäivälle. Se on taivaan tosi, että ihan hirmuisen paljon rahaa kesälomatekemisiin saisi kulumaan. Sen takia niitä ei hirveästi viitsi edes lomalle haalia. Onneksi meillä lapset eivät edes edellytä sen kummempaa karnevaalitoimintaa kesälomille. Ehkä se on enemmänkin meidän vanhempien pään sisäinen juttu, että jotain kivaa olisi tehtävä 🙂 Noh, se kivahan on useimmiten lasten mielestä ihan vain piknik lähipuistoon tai retki uimarannalle. Pienillä, arjesta poikkeavilla jutuilla, saa tehtyä niitä kesälomaelämyksiä lapsille. Tärkeintä taitaa kuulkaas olla se, että me ruuhkavuosien kourissa kamppailevat höyrypäävanhemmat olemme kesälomalla läsnä. Pystymme irtautumaan niistä työjutuista ja viettämään sitä aikaa oikein urakalla lasten kanssa. Ilman sähköposteihin tai puhelimiin vastaamisia.

Vanhana heppatyttönä rakastan kotieläinpuistoja. Tässä meidän lähellä on Kiviniityn Kotieläinpuisto, josta ylläolevat kuvatkin ovat. Tosin parin vuoden takaa. 3.6.2013 näköjään oli sitten vähän kesäisemmät kelit 😀 Sisäänpääsy ei ollut järin päätähuimaava ja lisäksi erikseen ei tarvinnut maksaa pomppulinnoista sun muista vaan ne sisältyivät hintaan. Grillauspaikkoja oli ripoteltu sinne sun tänne ja omat eväät maistuivat taivaalliselle. Suosittelen siis tuota paikkaa! Pari vuotta sitten tein postauksen aiheesta ja jaetaanpas tässä nyt muutama vinkki tuon Kiviniityn lisäksi, joita silloin teiltä ihanilta lukijoilta sain aiheeseen liittyen:

Koivuniemen Herra, Merikarvia
Pirttikallion kotieläinpiha, Ylöjärvi
Toivosen Eläinpuisto, Kälviä
Hennolan kotieläintila, Vihti
Strutsitila, Pälkäne

Muistan viettäneeni omista lapsuuteni kesälomista suurimman osan maalla maalla mummulassa. Eläinten keskellä. Vähän isompana kesät kuluivat talleilla. Hevosen lantaa luoden. Ratsastusleireillä. Mä olen niin vahvasti sitä mieltä, että eläinten kanssa touhutessaan lapsi voi hyvin. Harmillisesti meillä on molemmat lapset sen verran allergisia, että esimerkiksi koiraa tai kissaa emme omaan kotiin voisi ottaa. Mitään sen kummempia allergiaoireita ei kumminkaan esimerkiksi tuolla Kiviniityssä tullut, mutta saipahan pienempi kerran parin minuutin poniajelusta jo ihan hirveän aivastelukohtauksen.

Näistä isommista eläintarhoista tykätään Korkeasaaresta ja Ähtäristä. Siitä on pari vuotta aikaa, kun molemmissa viimeksi ollaan oltu, joten ainakin toinen olisi kiva ottaa ohjelmistoon tänä vuonna. Ilmaisista tekemisistä (piknikkien ja uintireissujen lisäksi) suosittelen kansallispuistoja. Niitä meidän maassamme kuitenkin riittää. Metsässä sielu lepää. Mökiltä parin kilometrin päässä on Seitsemisen kansallispuisto ja siellä olemme tehneet aiempina kesinä lasten kävelymatkoihin sopivia retkiä. Ottaneet eväät mukaan ja paistaneet makkarat. Silitelleet lampaita ja nauttineet luonnosta.

Muuten kesällä vain nautitaan siitä yhdessäolosta. Ilman aikatauluja ja kiirettä. Niin, kesälomaan on enää 20 työpäivää.
Nopsaa se sieltä tulee (positiivisesti ajatellen ;)!

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

PS. pakko vielä kertoa, kun juttelimme lasten kanssa ohjelmasta tälle kesälle, niin molemmat toivoivat laivalle menoa. Ajateltiin, että ookoo, siitä onkin pari vuotta kun ollaan laivalla käyty ja kesäinen Tukholma on vallan ihana. Pian kuitenkin toinen natiainen kysyi toiselta, että eikös niiltä laivoilta saa sitä Victoria’s Secrettiä? Que?!? Mun pienet pilttiposket. Noh, nuo vartalovoiteet taitavat olla piempienkin tyttöjen mielestä ihania 🙂

tiistai 02. kesäkuun 2015

Puistopiknikkiä, lökäpöksyjä ja muikeita ilmeitä

HELLUREISSAN!

Oi että, milloin viimeksi olette olleet piknikillä? Mun viime piknikistä on aivan liian kauan. Ellei satunnaisia piknikkejä oman takapihan pöydän ääressä lasketa 🙂 Tänä aamuna pakkasimme kimpsut ja kampsut matkaan ja suuntasimme kotipuistoon. Puistoon, jossa on vietetty niin monet päivät hiekkalaatikon reunalla istuen. Hiekkakakkuja tehden tai mutaleikkejä leikkien. Tänään vauvakeinu sai vauhtia, hurmurikummipoika kikatti vauhdeissa ja serkukset nauttivat yhdessäolosta. Aurinko paistoi ja eväät maistui. Näitä tällaisia lomapäiviä lisää, kiitos!

Cruiserit on meidän perheessä se juttu. Lippalakin lippa pitää olla suorassa ja pöksyissä lökäpöksymäisyyttä. Kuulokkeista pauhasi Elan Anna sen soida ja tanssimuuvsit oli hallussa. Me veljen vaimon kanssa istuttiin ja nautittiin auringosta. Tuumattiin, että ajat ovat muuttuneet. Toki vielä pikkuinen hurmuripoika vaatii jatkuvaa silmälläpitoa, ettei kivenmurikat ja voikukat eksy suuhun. Mutta noiden tyttöjen suhteen päästään jo aika helpolla. Ehtii istahtaa alas ja hengähtää.

Piknikillä hoidettiin myös lasten tämän päivän lounas. Sandwichejä kinkulla, juustolla, salaatilla ja kurkulla. Hedelmiä ja palan painikkeeksi pillimehua. Ei se ihan niin justiinsa ole näin kesälomalla. Jäätelöt olin pakannut kylmälaukkuun kylmäkallejen väliin, mutta ne olivatkin siitä huolimatta hieman pehmenneet auringossa. Tultiin tyttökatraan kanssa meille odottelemaan, että jätskit jähmettyisivät pakkasessa. Jatketaan piknikkiä sitten takapihalla 🙂 Näinä päivinä tehdään kesämuistoja ♥

Lähetettiin mies ulkomaille loppuviikoksi ja nyt tuumataan tyttöjen kanssa, että mitä sitä tehtäisiin. Huomiselle on luvattu vähän kehnoa keliä, mutta josko sitä silti Kiviniitylle lähtisi eläimiä katsomaan. Pari lomapäivää tähän väliin tuli kyllä tarpeeseen!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,