HEIPPAHEI

ja terkut sumuisesta saaresta! Jos nyt pitäisi lähteä veneellä suunnistamaan kovin pitkälle, niin ei tulisi mitään. Varvikon peittävästä seittimäärästä voisi päätellä hämähäkkimiehen käyneen yöllä vierailulla. Ensimmäinen syksyn lähestymisestä kertova aamu on käsillä. Ollakin, että luvassa on helleviikonloppu. Ihanaa!

Kävin tuossa yhtenä päivänä läpi vanhoja blogipostauksiani. Hieman harmittaa, että menin jossain vaiheessa poistamaan ne marras- ja joulukuussa 2009 kirjoittamani postaukset. Se, että muutaman kuukauden päästä tulee täyteen 11 vuotta (jaiks!) tätä touhua tuntuu jotenkin ihan järjettömältä. ”Kukaan ei enää lue blogeja!” ”Blogit ovat kuoleva luonnonvara” ”Ne vaan mainostaa samoja tuotteita ja pyrkii saamaan klikkejä harhaanjohtavilla otsikoilla” Tämmöisiä väittämiä olen jostain lukenut.

Totta on, että rinnalle on tullut muita sosiaalisen median kanavia ja blogien lukijamäärät ovat varmastikin tippuneet siitä, mitä ne ns. blogien huippuvuosina olivat. Siitä huolimatta täällä mun blogissa tehtiin kävijäennätyksiä huhti-toukokuulla. En sitä kiellä etteikö esimerkiksi pelkän Instagramin tekeminen olisi helpompaa. Ensinnäkin kuvien ei tarvitsisi olla niin isoresoluutioisia (kännykuvat usein riittävät) ja toiseksi tekstin tuottamiseenkaan ei menisi niin paljon aikaa (kiitos rajallisen merkkimäärän). Instagramin selaaminen on myös helpompaa ja nopeampaa seuraajalle.

Keväällä mulla kävi mielessä nanosekunnin ajan blogista luopuminen ja siirtyminen pelkkään Instaan. Hetken aikaa uskottelin pääni sisällä itselleni, että nuo lukemani ja kuulemani väitteet bloggaamisesta pitävät paikkansa. Mutta tiedättekö, että on blogeissa silti etuja Instaan verrattuna. Ensinnäkin jos on hukannut esimerkiksi jonkun reseptin, sen pystyy helposti etsimään blogista. Toiseksi mä rakastan katsoa kauniita kuvia muiden blogeista isolta ruudulta. Toki luen blogeja kännykälläkin, mutta usein myös tietokoneella. Tietokoneella ei tule Instaa selattua (onko se edes mahdollista?).

Ja vaikka meillä on hirmu ihania keskusteluita Instan puolella, niin jotenkin blogin kommenttiboksissa sitä pääsee vielä syvempään vuorovaikutukseen. Oli aika, että blogiteksteihin tuli vähintään 30 kommenttia. Oli aika, ettei kommentteja juuri tullut. Viime aikoina niitä on taas tullut ja mä rakastan sitä vuorovaikutusta, joka meillä on. Eilen sain kommentin eräältä pitkään mukana olleelta lukijalta. Hän ei ollut pitkään aikaan kommentoinut ja nyt jätti kommenttia. Tiedättekö, että se lämmitti mieltä ihan älyttömästi.

Kyllä mä usein mietin, että jos en ole kuullut jostain vakkarikommentoijasta aikoihin mitään, että onkohan hänellä elämässä kaikki hyvin. Muistan myös erittäin paljon nippelinappelitietoa teistä kommentoijista ja kun kuulin kesäkuussa erään suosikkikirjailijani menehtymisestä mulle tuli heti mieleen eräs kommenttia aikoinaan jättänyt, joka oli myös hurahtanut kyseisen kirjailijan kirjoihin. Joka oikeastaan taisi mulle kirjailijasta alunperin mainitakin. Kaupassa saatan nähdä jonkun tuotteen ja mieleeni juolahtaa, että hei – tästä pitää mainita just sille yhdelle kommentoijalle, kun seuraavan kerran ”jutellaan”.

Ihan älytöntä eikö? 😀 No mutta, sen sijaan että ajattelisin olevani blogimaailman kehäraakki ja kuuntelisin väitteitä blogimaailman hiipumisesta, avaan tietokoneeni jatkossakin. Kirjoittelen näitä välillä päättömiä ja kaukana syväanalysoivista pohdinnoista olevia juttujani. Niin kauan kuin homma tuntuu mielekkäältä. Olkoonkin, että joidenkin mielestä sitä ollaan jo toinen jalka blogimaailman haudassa.

IHANAA PERJANTAITA &
KIITOS KUN OLETTE ♥