HEISSUN IHANAT

ja tiedättekö, että mulla kuplii vatsassa (ehei, tällä kertaa en bongannut kampylobakteeria :D). Ihan sen takia, että huikean kiva loma on pian loppumassa ja pääsee kotiin. Se on sellaista ilokuplintaa. Meillä on ollut rentouttava loma noiden neljän teinin kanssa. Ollaan menty täysin heidän ehdoillaan. Ei ole ollut pakko tehdä mitään, mitä ei halua. Ollaan kaikki otettu loma vain löffäilyn kannalta. Naurettu ja uitu. Ja ok, oltu ehkä himpun verran noloja. Me aikuiset siis. Mutta man’s gotta do, what man’s gotta do 😉

Vielä huominen nautitaan joutenolosta ja sunnuntaina lennetään kotiin suoralla lennolla. Koti on yksi maailman ihanimmista sanoista. Siinä missä mulle tuli joskus pieni ahdistus loman loppuessa, on viime vuosina kotiin palaaminen tuntunut hyvältä. Ne omat arjen rutiinit odottavat. Kauppakassi on tilattu maanantai-iltapäivälle ja suunnitelmissa on myös kotitoimistopäivän kunniaksi käydä kukkakaupassa ostamassa tuoreita kukkia kotiin. Rapsutella sitä karvaista rakasta niin paljon, että ei hyvä tosikaan. Reissut ovat koiran hankkimisen jälkeen olleet mulle vaikeita. Tuntuu, että yksi perheenjäsen puuttuu koko ajan.

Tällä kertaa kotiinpaluu tulee olemaan edellisistä reissuista poikkeava; uutta lentolippua ei ole takataskussa. Ei ole uutta matkaa mitä odottaa. Ja arvatkaas mitä? Se tuntuu ihan himputin hyvältä. Joskus (aika usein itse asiassa) arkeen laskeuduttiin sen turvin, että oli reissu mitä odottaa. Tällä hetkellä Finskin sovelluksessa näkyy vain tuo kotiin tuleva lento. Sen jälkeen tyhjää.

Nyt odotan niitä ihania arki-iltoja töiden jälkeen, killerin kamalia tiistaiaamuja ja kuuden herätyksiä. Odotan juoksulenkkejä rapsakkaassa talvi-ilmassa ja sitä, että saan alkaa suunnittelemaan esikoisen kanssa kesän rippijuhlia todenteolla. Loma on ollut todellakin lomaa ja siinä missä joskus lomasta toipumiseen olisi tarvinnut uutta lomaa, ei nyt tarvetta sille ole.

Koen blogin kirjoittamisen, niin kuin minkä tahansa muun kirjoittamisen, luovaksi työksi. Jotta aivot prosessoivat tekstiä, tulee välillä ottaa vähän happea. Kuten aiempinakin vuosina, niin myös tänä vuonna loma on poikinut sen sata postausideaa. Ajatukset ovat lentäneet, varsinkin hyvinvoinnin suhteen ja postausideoita on pulpunnut kuin sieniä sateella. On mistä ammentaa kevään varrella.

Tälle illalle tyttöjen toiveesta minigolfia ja vielä vähän shoppailua. Meitsin shoppailut jäänee kalatikkuihin. Olen niin koukussa noihin. Jotain kuvausrekvisiittaa teki mieleni katsoa, mutta sitten muistin taas ne täynnä olevat keittiön laatikot. Eiköhän niissä ole tarpeeksi. Hei, voi muuten olla, että seuraavan kerran palataan vasta Suomesta maanantaina. Silloin luvassa Hyvinvoinnin vuosikellon seuraava jakso: Merkityksellinen elämä. Vitsit, yksi mun omista suokkareita. Mitä olisi elämä ilman merkitystä? ♥

IHANAA VIIKONLOPPUA ♥