Moikkamoi murut,
jälleen kerran totesin, että less is more ja asiat kannattaa oikeesti pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Silleen, että hommat kuitenkin toimii. Turhia stressaamatta. Jep eli kyseessä on se tuskastelemani joulukorttien askarteluprojekti. Se, mistä sain päähäni huovuttaa kortteihin alunperin tontut kolmella eri värisellä villalla on mysteeri. Se, miksi tuhlasin omaisuuden (no ainakin yhden RM:n lasihurrikaanin verran) joulukorttimateriaaleihin, sillä kaapeissa oli niitäkin riittämiin, on myös mysteeri. Se, miksi nuo huovutusvillat ja neulat makaavat tällä hetkellä siististi yläkaapissa liki käyttämättöminä ei ole lainkaan mysteeri. Musta ei vain ollut huovuttajaksi. Kokeile ja erehdy. Niitä tulee harrasteltua elämässä välillä muutenkin 🙂
Kuten myös tuota asioiden turhaa monimutkaistamista; esimerkiksi nyt tulevan sunnuntain sukulaisjoulukahvitteluihin olen ajatellut tarjota jos jonkinlaista suolaista ja makeaa. Vähempikin riittäisi. Mutta jotenkin en vain osaa antaa periksi ja päätyä pariin suolaiseen ja pariin makeaan tarjottavaan. Tällä hetkellä suolaisia olisi tulossa neljää eri sorttia (ja ihmiset ovat juuri syöneet lounaan kotonaan!) ja makeita kolme kakkua + neljää eri namia. Ja hei, edellisenä iltana on yhdet bibbalot, joista ei varmastikaan kotiuduta ihan heti. Sunnuntaiaamun energiataso on siis vielä mysteeri 🙂 Joten nyt yritän saada sen k.i.s.s.-metodin pätemään myös näihin tarjottaviin.
Mutta siis niihin joulukortteihin palatakseni. Seuraavana päätin, että tulostan viimevuotisen joulukorttikuvan ja liimaan sen kartongille. En kuitenkaan eilen jaksanut odottaa, että pääsen töihin tulostuspuuhiin vaan otin ne edellisvuosilta jääneet askartelumateriaalit esiin ja aloin funtsailla…
Pikkuhiljaa prototyyppejä alkoi olemaan monenmoisia. Ja kahvihammasta kolottaa toden teolla. Päivin ihanassa monday TO sunday HOME -blogissa olin aiemmin päivällä ihaillut suklaakakkua ja se ei jättänyt mua rauhaan. Aineita Päivin leipomaan suklaakakkuun ei ollut, joten pitäydyin tuossa vanhassa tutussa ja yksinkertaisessa reseptissä. Oon muuten nykyään tosi laiska ostamaan niitä ihania pitsireunaisia kakunalusia. Joten leivinpaperi sai jälleen toimittaa kakunalusen virkaa. Sen kun laittaa tuohon irtopohjavuokaan ei tarvitse voiteluita ja korppujauhotteluita.
Energiatasot täytettyäni sain ahaa-elämyksen; korttien ei tarvitse kaikkien olla samanlaisia. Joten materiaalien mukaan niitä tuli loppujen lopuksi aika monta erilaista. Ja vielä viimeisimpiin kaivoin kaapin perukoilta punaisia ja valkoisia korttipohjia. 27 yksinkertaista korttia tuli askarreltua reiluun tuntiin. (10 kaukaisimmalle sukulaiselle ostetaan kaupan tätien kortit 🙂 Nyt on valmista! Vielä tietysti mustalla ohuella tussilla meidän lähettäjien nimet. Ja sitten kirjekuoriin ja matkaan! Ihan hyvin ne ehtivät, eikös! 🙂
Joko teillä on kortit askarreltu?
Ei stressiä, mutta it’s about time 🙂
Pikkuisen huolettaa, että kuinka nuo massasta tehdyt sydämet kestävät postissa. Tai sit nämä ihan lähisukulaiset ja ystävät saavat ne kortit, jotka eivät postitusta kestä 🙂 Huh, onneksi menin siitä, missä aita on matalin (tai ei aitaa ollenkaan). Tämä postaus muistuttakoon täällä mulle ensi vuonna siitä, että ei stressiä. Asiat kyllä hoituvat, kun ei tee niistä liian monimutkaisia.
Keskiviikkoterkuin
pitkästä aikaa töistä,
PS. kiitos ihanat kommenteistanne ed. postaukseen palaan
niihin illemmalla, jahka olen taas kotona. Nyt takaisin töiden pariin 🙂
