HIPSHEI
ja Ihanaa ystävänpäivää ♥ Jälleen kerran tunsin oloni heti aamulla niin kovin kiitolliseksi; sain herätä sen parhaan ystäväni vierestä. Kuten monena vuonna aiemminkin näin ystävänpäivänä. Ei taida olla parempaa ystävänpäivän lahjaa kuin tuo. Sen lisäksi kaksi pikkuista bestistäni tuli huhuilemaan aamupalan tekoon vasta puoli yhdeksän jälkeen. Annettiin iskän nukkua ja paistettiin vohveleita. Lisäksi vähän myös pekonia ja munakokkelia. Alun perin suunnittelemani vaaleanpunainen kupliva jäi tarjoilematta; päivä kuluu osiltaan urheilun merkeissä, joten ei sitä sovi olla ”light headed” heti aamusta alkaen 😉
Meillä on tänään myös kihlajaispäivä. 11 vuotta sitten lauantaina oltiin vielä nuoria ja kauniita. Annettiin lupaus avioliitosta. Sormuksille tosin tuli hintaa jonkun verran, sillä sormusten hakureissulla mies oli ajanut liikennevaloista pikkuisen vanhoilla vihreillä ja ihan pikkuisen kaasujalka raskaana 🙂 Nopeeta nämä vuodet menevät. Ystävyys ja rakkaus senkus syvenee ajan kuluessa. Sitä alkaa hengittämään osaltaan samaa ilmaa. Joku joskus kysyi, että miten me voidaan olla niin onnellisia kuvissa. Eikä pelkästään kuvissa, vaan kyllä sitä ollaan onnellisia ihan aidosti muutenkin. Onnen salaisuus on se, että samalla kun hengittää sitä samaa ilmaa ja jakaa elämänsä toisen kanssa, pitää myös osata antaa toiselle tilaa hengittää välillä omaa ilmaa ja tehdä niitä omia juttuja. Toinen salaisuus onnelliseen parisuhteeseen on se, että osataan ottaa myös sitä aikaa kahden kesken. Lapsiperheissä se arki toki pyörii lasten ympärillä, mutta lasten mentyä nukkumaan, on tärkeää viettää niitä yhteisiä hetkiä esimerkiksi hyvän ruoan tai leffan merkeissä.
Sen lisäksi, että mulla on täällä kotona kolme tärkeintä ystävää, on mulla paljon kavereita ja kourallinen ystäviä kodin ulkopuolella. Ei siitä kauaa olekaan, kun täällä blogissa ystävyyttä käsittelin. Täältä voitte käydä lukemassa lisää. Tärkeänä ystäväpiirinä (kyllä, te olette ystäviä) pidän blogin kautta saatuja ystäviä. Se on joku sellainen sielujen sympatia, joka teidän bloggaajakollegoiden ja lukijoiden välille on muodostunut. Ollaan kiinnostuneita samoista asioista ja välillä ollaan eri mieltä. Mielipide-erot ovat elämän rikkaus. Myös ystävyydessä. Tiedän, vaikkei aina kommenttiboksi täytykään, niin silti te käytte täällä lukemassa mun juttuja. Päivästä toiseen. Se merkitsee ihan hirmuisen paljon. Musta tuntuu, että olen saanut elämässä ihan valtavasti, kun olen saanut teidät kaikki elämääni. Jotain sitä on vissiin tullut tehtyä oikeinkin 🙂
”Pyysin kukkasta, sain puutarhan.
Pyysin jokea, sain meren.
Pyysin ystävää, sain sinut”
Herkkiksenä mä koen suurta surua siitä, että kaikilla ei ole ystäviä. On ihmisiä, jotka joutuvat olemaan yksin. Just viikolla tihrustin kyyneleitä, kun luin lööpin pienestä eskarilaisesta, joka ei ollut saanut kutsuja syntymäpäiväjuhlille. Eikö tässä tapauksessa ne ole me vanhemmat/aikuiset, jotka voisimme puuttua peliin? Tiedän, ettei kaikkien kaveri tarvitse olla eikä ystävyyttä voi pakottaa, mutta ihan kamala ajatella, että joku joutuu olemaan yksin parhaassa leikki-iässä ja iässä, kun sosiaalisten suhteiden pelisäännöt luodaan.
Ollaan hei kaikkien kavereita. Ei jätetä ketään yksin. Niellään välillä ne pahat sanat…tai ainakin lasketaan kymmeneen ennen kuin päästetään ne ulos. Muistetaan tarvittaessa antaa anteeksi ja ollaan kiitollisia ihmisistä ympärillämme. Vastataan hymyyn hymyllä ja pelastetaan jonkun vieraan päivä hymyllä!
IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ,
kiitos, kun olette olemassa ♥
