ILTAA IHANAT!

Ystävät – elämän rikkaus. Vai mitä mieltä olette? Mulla on ystäväkunta muuttunut tässä viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Omistan ihan ihanan liudan kavereita, mutta sellaisia tosiystävyyksiä on vähän. Ovat jääneet ruuhkavuosien jalkoihin. Harmillisesti. Toisaalta tunnen, että kun elän elämääni päivittäin tuon parhaan ystäväni kanssa, niin en ole tarvinnut ympärilleni ystäviä. Onko teillä näin aikuisiällä paljon ystäviä? Päätin tosin tuossa juuri, että täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ystävyyksien ylläpitämisessä. Taidan olla välillä vähän huono ystävä, sillä helposti unohdan vastata sähköposteihin tai viesteihin. Siinä uudelle vuodelle tavoitetta.

Tänään vietin koko ainutlaatuisen ja ihanan päivän opiskeluaikaisen ystäväni kanssa. Ihmisen kanssa, jonka kanssa jaettiin ne opiskelijaelämän ilot ja surut. Juhlittiin välillä keskiviikosta lauantaihin ja lintsattiin iltaluennoilta. Silmät ristissä tentittiin maanantaiaamuna yliopistolla yleisenä tenttipäivänä. Ystävän, jota opiskelut ja elämä ovat kuljettaneet ulkomaille, mutta joka on nyt Suomessa. Ja oli sijainti mikä tahansa, niin ollaan pidetty yhteyttä. Säännöllisen epäsäännöllisesti. Jutun jatkuen aina siitä mihin edelliskerralla jäi.

”Once upon a time there was a tavern
Where we used to raise a glass or two
Remember how we laughed away the hours
Think of all the great things we would do”

”Those were the days my friend
We thought they’d never end
We’d sing and dance forever and a day
We’d live the life we choose
We’d fight and never lose
For we were young and sure to have our way”

Vuosien varrella ollaan treffattu niin Helsingissä, Madridissa kuin täällä mun kotikaupungissakin. Meidän yhteisessä opiskelukaupungissa. Tänään vaelleltiin pitkin katuja ja tuumattiin, että paljon on tapahtunut reilussa 10 vuodessa. Kaupungille ja meille. Enää ei hilluta haalarit päällä baareissa vaan perhe-elämä on vienyt molemmat mukanaan. Hieman haikailtiin nuoruusvuosien peräänkin…

”Then the busy years went rushing by us
We lost our starry notions on the way
If by chance I’d see you in the tavern
We’d smile at one another and we’d say”

…mutta loppujen lopuksi ollaan niin samperin tyytyväisiä tähän nykyiseen elämään. Hassua huomata, että me ei muuten olla vanhennuttu yhtään. Ainakaan henkisesti 😀 Jutut on samoja kuin silloinkin, intressitkin ovat kokolailla pysyneet samana. Ja mikä ihmeellisintä, niin edelleen kierrettiin ne samat Stockan ja Sokoksen kemppariosastot kuin aiemminkin shoppaillessa. Suosikkimerkit eivät ole vaihtuneet senkään suhteen. Ainut, mikä tänään huomattiin jälleen muuttuneen on tuo Tampereen Stockmann, jossa vieläkin olen ihan hukassa 🙂

”Those were the days my friend
We thought they’d never end
We’d sing and dance forever and a day
We’d live the life we choose
We’d fight and never lose
Those were the days, oh yes those were the days”

Vieraspaikkakuntalaisen kanssa tätä kotikaupunkia tuli taas katsottua ihan ulkopuolisin silmin. On se vaan kaunis, ainakin mun mielestä. Niin hyvä paikka elää ja asua. Nääs ♥

TIISTAI-ILTATERKKUSIN,

PS. kiitos kaunis kommenteistanne tuohon aamupostaukseen, palaan niihin myöhemmin tänään. Nyt täällä on pari pikkuista ystävää vailla äidin syliä 🙂

PPS. tamperelaisille lounasvinkkinä Salud. En olekaan koskaan lounastanut tuolla vaan käynyt illallisella. Namskis. Jälkkärikahvit sitten Mokkamestareilla Verkatehtaankadulla. Uusi tuttavuus oli mulle tämä kahvila, mutta kannatti poiketa sisään!