MOIKKAMOI MURUT!

Täytyy kyllä sanoa, että niin ihanaa kuin lomalla onkin olla, niin mulla on ikävä blogia. Teitä. On katsokaas koko ajan niin paljon ihanaa ohjelmaa, että kynnys avata tietokone on suuren suuri. Voipi olla, että arjen alkaessa elokuussa postauksia sitten tulee pari per päivä 😀 Niin monta postausideaa on hautumassa, että niistä riittää pitkälle syksyyn.

Se, että mökki on saaressa on antanut merkityksen toteamalle ”luonnon armoilla”. Myrskysäällä täytyy pari kertaa miettiä, koska lähtee ylittämään tuota pientä venematkaa. Pohjoisesta kun tuulee ja vaahtopäät iskevät mökin kalliorannalle, tulee mietittyä entisaikoja. Saaristoa ja kalastajia. Kun elinkeinona oli kalastaminen. Vesille lähdettiin, koska oli pakko. Perheen ruoka nostettiin merestä. Meillä onneksi on täällä pakkanen ja jääkaappi sekä kuivamuonavarastot täynnä ruokaa. Viikon myrsky ei tuntuisi missään.

Eilen Seitsemisessä ollessamme olimme luonnon armoilla myös. Tavallaan. Ensinnäkin pukeutumisjuttu. Kun ulkona on 14 astetta ja tuulee, niin olisi suotavaa pukeutua niin, ettei tarvitsisi vaellella huulet sinisenä 😉 Toiseksi se, että olisi kiva ottaa selvää ennalta, mistä löytyy katettu laavu. Sillä ihan pomminvarmasti sillä hetkellä alkaa satamaan, kun nälkä yllättää. Meillähän oli asiat aika hyvin, auto lähellä ja varavaatetta mökissä. Mutta näitä muita ns. pro-vaeltajia seuratessani ei auttanut kuin nostaa hattua. Suuri respect heille. Sadekuuron läpi talsiessaan pääsivät lounaalle meidän valmiiksi lämmittämälle laavulle. Me poistuimme takavasemmalle makkarat nautittuamme ja lähdimme lämpimällä autolla kohti kahvipaikkaa. Mökin lähellä olevaa kahvilaa. Tällä kertaa tikkupullat jäi paistamatta ja kannatimme paikallista yritystä 🙂

Nykyaikana, kun elämä pyörii aika paljon ipadien ja kännyköiden varassa on aivan ihanaa nähdä, miten lapsetkin nauttivat luonnossa olemisesta. Ilman mitään turhia teknisiä härpäkkeitä. Ihastelevat sieniä ja marjoja. Haimme pari uutta geokätköä eilen ja edelleen suuri suositus ko. harrastukselle. Se, että saa lapset arvostamaan luontoa jo pienestä pitäen, on niin tärkeää…

”We are living on a planet as if we have another one to go to.”

Näinpä. Katsoo jätekasoja maailmalta ja sydän meinaa särkyä. Hei, piti muuten kertoa, että tuolla Seitsemisessä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla. Löysimme eilen aivan mielettömän kivan reitin, jota voin suositella kaikille!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

HEIPPAHEI IHANAISET!

Voi, sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole kesäiltojen voittanutta. Toki, ilmat voisivat olla lämpöisemmät, tuuli tyynempi, hyttysiä inasen vähemmän ja kosteusprosentti vähän matalampi, mutta hei – tää on nyt Suomen kesä. Näin mennään tämä vuosi ja ehkä sitten viimeistään ensi kesänä on taas niitä hellepäiviä enemmän. Nautitaan! 🙂

Ylläolevat kuvat ovat torstailta, siltä ukkosmyrskypäivältä. Jolloin ei kuitenkaan myrskynnyt. Ilta oli ihanan leuto ja lämmin. Lapset pulikoivat paljussa ja me miehen kanssa nautittiin romanttisesti kesäillasta iltapalan merkeissä lasten kiljunaa kuunnellen. Elämää parhaimmillaan. Tänä kesänä olen jälleen todennut sen, että kun ei odota liikoja, niin saakin paljon. Kurjaa olisi joka aamu herätä ja tuhahdella pimennysverhot avatessaan; taas on pilvistä, taas sataa tms. Negatiivinen kierrehän siitä vain syntyisi. Pitäisi osata nauttia vaikka siitä, että ainakaan ei sada lunta keskellä kesää. Niin kuin viime vuonna.

Eilen tehtiin kaupunkireissu. Syötiin mummun suussasulavaa britakakkua synttäreiden merkeissä ja karattiin hetkeksi viettämään aikuisten kesken laatuaikaa. Hawaii-bileisiin, jossa oli kaikki kohdillaan; ruoka, koristelut ja ihmiset. Kiitos J&T ♥ Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta keskityin kuvaamisen sijaan kuulumisten vaihtamiseen. Muistot tallentuivat silmän verkkokalvoille (ja juhlien facebook-sivuille muiden toimesta, kiitos :). Sitä on kesälomalla antanut kännykän ja kameran lomailla. Viettänyt aikaa pois somesta ja välttänyt sähköpostien lukemista. Niin se kesäloma kuulkaas toimii. Lapset ja me vanhemmat olemme jälleen tiiviisti mökkikuplassa ja bondanneet siinä määrin, että kesälomatekemiset on saatu yhdessä listattua alas. Ilman, että toinen haluaisi tehdä sitä ja toinen tätä. Yksi ulkomaanreissukin tuli tuossa tilattua (kiitos umpeen menevien lentopisteiden), joten blogissakin nähdään muitakin kuin mökkimaisemia 😀

Kaiken kaikkiaan voisi summata ekan lomaviikon sanalla täydellinen. Täydellisyyshän riippuu ihan siitä, miten itse kokee asiat. Just tällaisenaan viikko on ollut toiveiden täyttymys. Myöhään valvottuja iltoja, pitkiä aamuja. Kirjojen lukemista, uimista. Täydellinen siitäkin huolimatta, että se kuha ei ole vieläkään tarttunut kiinni. Saatiin eilen taas neuvoja tuohon kuhan kalastamiseen. Niillä yritetään tänään myöhemmin.

Nyt lämpimästi päälle, makkarat ja pillimehut reppuun ja kohti ulkoilupäivää. Metsä kutsuu ja hei aurinkokin alkoi just pilkottelemaan!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. Kiitos kullat kaunokaiset kommenteistanne edelliseen postaukseen – vastailen niihin viikonlopun aikana. Nyt ei malta olla kauempaa koneella 🙂

HEIPSANSAA!

Ja terkkuja kaupungista 🙂 Eilen iltapäivästä katselimme mökillä sateisen harmaata maisemaa. Vatsat kurnien. Aloitettiin lounaspuuhat, mutta päätettiin mennä lounaan kanssa kevyellä leipälinjalla. Koko perhe haaveili siivistä. Ei kuulkaas kauaa nokka tuhissut, kun oltiin tehty suunnitelmiin muutos ja päätettiin lähteä yöksi kotiin. Eikä vähiten sen takia, että päätimme mennä iltaruoalle Siipiweikkoihin. Nams! Jälkkäriksi kurvasimme Pyynikin näkötornin kautta ja nappasimme mukaan munkit. Ehdin siivoilla kotona ja hyvä niin, sillä mulla on ollut vähän ihistävä olo sotkuisen kodin takia. Tänään illalla kurvaamme takaisin mökille. Matkaan lähtevät myös tyttöjen ystävät sekä LPS:t. Littlest pet shopeille on tehty vanhasta florapurkista palju ja munakennosta puuhamaa 😀

Kirjajuttuja. Mun kesäloma ei tunnu kesälomalta, ellei yöpöydällä ole kasa luettavaa. Myönnettäköön, että tänä kesälomana homma lähti vähän lapasesta. Tilailin Adlibrikseltä pokkareita, kun tarjouksesta sai (en tiedä onko tuo enää voimassa) ja mukaan tarttui myös muutama ei tarjouspokkari. Aloitin joskus toukokuulla jo tuon Kathrine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät -kirjan, joten tilasin siihen nuo kaksi jatko-osaa; Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Vaikka mulla kesti hiukan päästä tuohon ekaan kirjaan sisään (Ruiz Sahvon oli sekoittanut pääni ;), niin loppujen lopuksi jäin siihen niin koukkuun että ahmin sen tuossa parissa päivässä loppuun. Eilen illalla aloitin tuon ekan jatko-osan. Suosittelen suuresti. Nämä kirjat ovat kevyitä, mutta samalla niin kovin syvällisiä. Taidokkaasti kirjoitettu ja ainakin itselleni ovat antaneet ajattelemisen aihetta.

Mä tykkään lukea keskenään kovin erilaisia kirjoja. Robin Sharman The monk who sold his ferrari -kirja taitaa päästä näiden Pancolin kirjojen jälkeen lukulistalle. Odotan tältä ehkä samanlaista lukukokemusta kuin Paulo Coelhojen kirjoista. Henkistä kasvua, oman elämänkatsomuksen laajentamista, asioiden kyseenalaistamista ja loppujen lopuksi sen tajuamista, että se on ihan omasta itsestäni kiinni, miten tämän elämän elän. Miten tehdä siitä paras mahdollinen olemassa olevilla resursseilla? Miten kehittää omaa ajatusmaailmaa? Haaveilla ja tavoitella noita haaveita. Mun mielestä ihan älyttömän mielenkiintoista. Hah, syksyllä täällä taitaa olla syvällisempää siirappia ja hunajaa täällä blogissa ;D

Ei vaiskaan. Jatketaan vähän erilaisemmalla kirjallisuudella. Neurokirurgi Eben Alexanderin tosielämään perustuva kirja Totuus Taivaasta. Kuolemanrajakokemus. Kuulostaa pelottavalta, mutta uskon, että myös antaa. Sen tajuaminen, että meillä ei ole mitään hätää. Tapahtui mitä tahansa. Aavikon Tyttäret by Nura Farah. 1900-luvun puolivälin Somalia. Usean sukupolven naisista kertova, kuulemma koukuttava kirja. Parasta kirjojen lukemisessa on se, että oppii elämästä. Oppii muista maista. Uskon, että ihan heti ei tulisi Somaliaan matkustettua. Kirjan avulla sen voin tehdä. 

Kyllähän kesään hieman chic littiäkin tarvitaan. Sophie Kinsellan Himoshoppaaja vierailla mailla -kirjaa vähän vierastan. Siitä on kuitenkin pari vuotta, kun viimeksi olen himoshoppaaja -sarjaa lukenut. Lisäksi olen liki kaikki ko. sarjan kirjat lukenut englanniksi. Tuntuuko suomen kieli tässä hassulta? Se selviää. Tämän kirjan säästän hellepäivään, kun aurinkorasva tuoksuu ja on koko päivä aikaa vain lukea. Chic lit-kirjallisuutta jatkaa myös Cecilia Ahernin Sadan nimen mittainen matka, Marian Keyesin Vielä on toivoa ja JoJo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä.

Fifty Shades of Grey -trilogian jälkeen on mielenkiintoista lukea tarina Christianin sanoin. E L Jamesin Grey -kirja on siis lukulistalla. Toinen noista englanninkielisistä kirjoistani tällä kesälomalla. Monet vuodet Kanada-vuoteni jälkeen luin vain englanninkielellä. Yritän edelleen pitää kiinni tuosta englannikielisestä kirjallisuudesta, ettei ”tatsi” katoa. Mikään ei harmita niin kuin töksähtelevällä suomenkielellä käännetyt kirjat. Onneksi näihin törmää harvoin.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Vera Valan uusin Tuomitut -kirja. Olen ihan Vera-fani! Kirjojen avulla saan matkustaa Italiaan ja sinne rakastamaani Roomaan. Tämän kirjan myötä myös Torinoon. Harvinaislaatuisen huippulaadukasta dekkarisarjaa. Mä tykkään! Tämän säästän ehkä kesän lukulistan vikaksi kirjaksi. Icing on the cake.

Mitäs teillä on kesän lukulistalla? Harvoin tulee tätä nykyä ostettua kirjoja. Rakastan kirjastossa samoilua, mutta samalla rakastan kirjoja omassa kirjahyllyssä. Niin missä? 🙂 Jep, takkahuoneeseen on suunnitteilla yhden seinän kokoinen kirjahylly. Niin, että se kiertää nuo lasiovet ylhäältä aina katon rajasta saakka. Tällä hetkellä kirjat on säilössä siellä sun täällä, aina Beståsta varastoon.

Nyt pyykkirumba käyntiin, jotta päästään möksälle…kuullaan seuraavan kerran sieltä siis!

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
(kyllä se siellä paistaa, vaikkei sitä ihan koko ajan näy 😉

…en valita kertaakaan säästä. Se on mitä on.
…käyn joka aamu mökillä ollessamme aamu-uinnilla. Se piristää.
…teen vain sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli.
…ollakin, että se hyvä mieli tulee vasta niiden tekemisten valmistuttua.
Esimerkkinä vierasmökin maalaaminen lattiasta kattoon tai vessan tyhjennys.
…aion syventyä kirjoihin ihan urakalla.
…syön jäätelöä ja mansikoita enemmän kun laki sallii.
…laitan itseni taas fyysisesti sellaiseen kuntoon, että on hyvä olla.
…senpä takia raahaan kahvakuulat saareen.
…noukin mustikoita pihasta suoraan aamupuurooni.
…kokeilen erilaisia grillattavia. Vähintään yksi uusi resepti viikkoon.
…valmistan kokonaisen kalan. Itse kalastetun.
…ja täten ollen jatkan jäissä olevaa ruokahaastetta.
…käyn kaupungissa ollessamme Tammelan torilla aamupalalla.
…ihastelen Tallinnan vanhaa kaupunkia.
…en käy Tallinnassa spa:ssa, vaan mökillä tyttöjen omassa spassa, jossa saa niskahartiahieronnan eurolla ja kynsien lakkauksen kaupan päälle. Ja ihan vielä jopa niin, että joka kynteen tulee eri väriä 😉
…hurvittelen Linnanmäellä.
…pelaan wordbrainia.
…käyn tois pual jokkee sekä tuolla reissulla Loviisan Aitassa.
…juhlin ystävien kanssa havaiji-bileissä.
…samoilen Seitsemisessä ja nautin metsän tuoksusta.
…paistan tikkupullaa kalliorannalla.
…teen kukkaseppeleen.
…haaveilen pääsystä Pyhä Unpluggediin katsomaan Sir Elwoodia.
…nukun päikkärit riippumatossa.
…syötän lampaita.
…juon aamukahvia kaikessa hiljaisuudessa terassilla muun perheen vielä nukkuessa.
…ihastelen kauniita auringonlaskuja.
…en sano kertaakaan lapsille ”odota hetki, äiti tulee ihan just”.
…päivitän blogia fiiliksen mukaan.
…tapaan ystäviä ja päivitän kuulumisia kasvokkain.
…pätkin miehen Trivialissa. Pitkästä aikaa.
…yritän pitää somettomia/kännykkättömiä päiviä.
…käyn elämäni ekaa kertaa Kalajoella katsomassa niitä kuulusia hiekkasärkkiä.
…katselen boksilta tallennettuja leffoja sadepäivinä.
…kuljen päivät pitkät meikittömänä ja annan ihon hengittää.
…suunnittelen ensi kevättalven reissua. Meidän 10-vuotishääpäiväreissua, jolle toki otetaan nuo pikkuisetkin mukaan.
…olen läsnä.
…aloitan ja lopetan päiväni lasten ja miehen halittelemisella. (<- kirjoitin tuohon aluksi ”lasten ja miesten”  halittelemisella…hehee, ihan yhtä miestä kuitenkin ajattelin halitella :D)
Eiköhän siinä ole plääniä tarpeeksi neljälle viikolle. Lomalla on hyvä mennä ihan ilman tiukkoja aikatauluja. Elää hetkessä. Tehdä niitä mukavia juttuja ja nauttia hitaista aamuista. Myöhäisistä illoista puhumattakaan. Nyt sähköpostiin lomallaoloviesti, tietokone säppiin, työpaikan ovi kiinni ja kotiin pakkaamaan. Muutto mökille ei tunnu vielä todelliselta, mutta eiköhän se tästä vielä illan aikana konkretisoidu 🙂 Ihanaa heinäkuuta ihan itse kullekin. Lomalaisille hyvää lomaa ja töissä oleville tehokkaita työpäiviä. Voikaahan hyvin! Olen niin onnellinen, että olette taas täällä käyneet ja jättäneet puumerkkiä käynnistänne. Kiitos ♥ Parasta on se, kun mies kysyy että mitä sä hymyilet mun istuessani koneella. No hymyilen, kun vastailen teidän kommentteihinne. Hymyilen itse asiassa sellaista typerää hymyä kirjoittaessani postauksiakin. Huomasin juuri ihan itse tämän seikan 🙂 Huomaan muuten senkin seikan, etten malta lopettaa tätä postausta. Mutta nyt se on pakko tehdä. Heippahei ihanat!

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. sunnuntaina viimeistään kuullaan 🙂