HEISSULIHEIPPA!

Tänä vuonna silmäni on auennut sen tosiasian suhteen, kuinka onnellisessa asemassa me olemmekaan, että liki meistä jokaisella (ellei jokaisella) on ihan naapurissa kukkakauppa. Kukkakauppa, joka on auki 24/7. Jonka valikoima vaihtelee sesongin mukaan ja joka ei veloita kukista mitään. Eikä toisaalta anna takuita tai hoito-ohjeitakaan. Kukkakauppa, joka on niin kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Tämä on taas se asia, jota kiireen keskellä ei olisi nähnyt. Tai olisi nähnyt, mutta ei olisi tuntenut. Kukkaloiston kauneus. Silmänruokaa ja myös mannaa sielulle.

Eilen illalla mökille ajaessamme mökkitien varrella ihastelin lupiineja, koiranputkia sekä keltamoita (?). Siinä samalla tytöt soittelivat kaupungista ja kyselivät, että mitä se vaaleansininen kaunis kasvi meidän muuten karunlaisessa ojassa on. Lemmikkiä, yhtä lempikukkaani. Päästin ääneen miehelle parkaisun ”Mitä meillä nyt on juhannuksessa maljakossa, kun kaikki nämä kukkivat jo?”. Mies tyypilliseen diplomaattiseen ja kovin rauhalliseen tapaansa totesi, että ehkä meillä on silloin jotain uutta kukkivaa. Nautitaan nyt näistä. Viisaita sanoja.

Nyt kun kukkimiskausi tuntuu olevan kovin etuajassa, niin aloin miettimään, että mitkäs ovat sitten loppukesän kukkia? Jotka kukkisivat maljakossa kauniisti juhannuksena. Keskikesän juhlana. Sinikellot ja saunakukat. Sekä ne keltaiset, joiden nimeä en muista ja jotka Google-haulla ”keltainen luonnonkukka” ei tuonut vastausta. Edit: keltaiset eli pietaryrtit.

Niin kauan kuin pihamme on mylläyksen alla on ihana käydä luonnon omassa kukkakaupassa asioilla. Mutta joskus, toivottavasti jo ensi kesänä, saan noukkia kukat maljakkoon omasta pihasta. Haaveissa on piharemontin jäljiltä piha, josta riittää maljakkoon kukkivia keväästä myöhäiseen syksyyn. Olenkin tässä viime aikoina ostellut puutarha-aiheisia lehtiä perehtyäkseni tähän uuteen harrastukseeni. Viime kodissa siitä jo hieman innostuin enkä malta odottaa, että saan aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä.

Tänä iltana nappaan töiden jälkeen kylmän valkkarin mukaan ja hurautan pyörällä veljen perheen pihaan hakemaan inspiraatiota puutarhanlaittoon. Vanha omakotitalo ja sen mukaisesti vanhat kauniit istutuspenkit houkuttelevat. Käsien upottaminen multaan. Maailmanparannus tiistai-iltana ja puutarhahöpöttely ei kuulosta lainkaan hassummalta 😉

TIISTAITERKUIN,

PS. mitä te poimitte luonnosta maljakkoon? Nyt kun syreenit ja omenapuut alkavat olemaan kukkimisensa ehtoopuolella niin kaipaisin lisävinkkejä. Ja mielellään sellaisista kukkivista, joissa ei ole niitä pieniä mustia ötököitä. Nimimerkillä tekemällä oppii 😀