HEIPPA IHANAT!

Toivottavasti siellä on nautittu auringonpaisteesta! Täällä Tampereella paistoi aamupäivän ja juuri taivas repesi; peltikattoon ropisee oikein kunnolla. Kuuntelen tässä keittiön pöydän ääressä, kun lapset tanssivat ulkona sadetanssia ”Anna meille sade, sade, sade…” -kuuluu makuuhuoneen avoimesta ikkunasta. No, saamansa piti 🙂

Mulla ei ole tapana vaipua melankolisiin muisteluihin tai ylipäätään ei ole tapanani ikävöidä mitään. Katse on suunnattu yleensä tulevaisuuteen ja elämää eletään tässä ja nyt.  Mutta piru vie, että tänään on ollut mökkiä ikävä. Se, että jäät eivät olleet vielä eilen lähteneet sai aikaan sellaisen tunteiden myllerryksen että huh. Mun sielu kaipaa mökkielämää. Oliko viisas hankinta ostaa mökki saaresta, joku voisi kysyä. Hänelle vastaisin, että oli. Juuri tuo tekee siitä sen, minkä takia sitä kaivata. Kaipaan…


…sitä tunnetta, kun olemme venerannassa lastanneet veneen täyteen ja päräytämme moottorin käyntiin.
…sitä vapauttavaa hetkeä, kun tuon vajaan minuutin venematkan aikana löydän miehen katseen ja vastaan hymyyn. Molemmat ajattelevat samoin; arkikiireet jäivät vastarannalle ja ollaan matkalla kohti täydellistä rentoutumista.
…jopa lasten kinastelua siitä, kumpi saa olla kokassa ja kiinnittää veneen etuköyden kiinni.
…sitä tuoksua, kun avaan mökin oven ensimmäistä kertaa.
…valoisuutta, joka mökin valtaa, kun rullaverhot avataan pois ikkunoiden tieltä.
…kauppakassien kantamista laiturilta ylös mökkiin ja niiden purkamista jääkaappiin. Mökillä jääkaappikin on aina järjestyksessä.
…lämpimiä kesäiltoja, kun kaikki räppänät ja ovet ovat auki.
…niitä kesäpäiviä, kun aamu-uinnin jälkeen ei tarvitse riisua bikineitä koko päivänä.
…sitä tunnetta, kun päätämme ex tempore lähteä käymään kotona tai mökkikaupungissa. Paluu mökille tuntuu taas niin makoisalta, kun käy välillä reissun päällä
….hyötyliikuntaa ja puusavottaa.
…puusaunan lempeitä ja kosteita löylyjä.
…riippakoivua, joka nököttää saunan kuistin edessä ja jonka läpi järveä tuijotellessa pääsee varsin euforiseen tilaan.
…iltakalastusta koko perheen voimin, kun laskeva aurinko saa ihan koko maiseman värjäytymään oranssiksi.

…mökkisänkyä ja viileitä lakanoita, joiden väliin pujahdettuaan nukahtaa saman tien.
…myöhään yöhön valvottuja kesäöitä, jolloin paistamme ulkotulella vaahtokarkkeja.
…myöhään aamuun nukuttuja kesäaamuja.
…mustikanvarpuja, joista käyn poimassa mustikat aamujugurttini päälle.
…myrskyjä, kun pohjoisesta vyöryy vaahtopäät kalliorannalle ja istun keittiön ikkunassa katsomassa luonnonvoimia.
…sateisia ja koleita syysiltoja, kun poltamme takassa tulta, juomme kuumaa kaakaota ja pelailemme keittiön pöydän ääressä.
…pimeitä iltoja, kun olemme saaressa yksin eikä vastarannallakaan näy valoja.

Onneksi on kuvat ja muistot. Ja hei, eihän tässä ole enää kuin pari hassua viikkoa ja jäät varmasti lähtevät. Viime vuonna aloitimme mökkikauden huhtikuun vikana viikonloppuna. Tänä vuonna huhtikuun viimeisenä viikonloppuna on IBD ja IBA…täytyy sanoa, että tänään olen joutunut punnitsemaan tässä mökki-ikävässäni Helsingin reissun ja mökin kesäteloille laiton kanssa. Vielä jatkan pähkäilyjäni. Tuo viikonloppu, kun on ainoa ennen vappua. Vappuna meillä on tulossa möksälle vieraita, joten sitä ennen sinne pitäisi päästä laittamaan paikat kuntoon. Saas nyt nähdä!

Toisaalta tämä ihana odotus mökkikauden alkamisesta tekee siitä niin superihanan. Luulenpa, ettei tällaista tunnetta olisi, jos mökki olisi kuivalla maalla. Useimmissa asioissahan se on niin, että se, mitä et voi saada, niin siitä unelmoit. Mulla se unelma on tällä hetkellä heikkojen jäiden takana. Lähellä, mutta silti niin kaukana ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,