Kaunista huomenta blogistania!
Joillekin elokuun viimeinen merkitsee kesän loppua, meille se kesän vika ilta koettiin vasta viime lauantaina. Istuimme miehen kanssa pitkään mökillä terassin sohvalla ja vain katselimme. Kuuntelimme. Hetken mietimme, että onko kevätkesällä rännissä pesinyt lintupoikue tullut takaisin. Linnut sirkutelivat, aurinko lämmitti ja ei ollut kiire minnekään. Varsin kesäinen fiilis. Hetken kuluttua mies meni jo edeltä saunalle ja mä nappasin kameran mukaani. Päätin kuvailla hieman kaunista maaruskaa, mutta onneksi viivyttelin hieman saunaan menemisen kanssa. Jälleen kerran auringonlasku oli ikuistamisen arvoinen. Mä en saa ikinä tarpeekseni auringonlaskuista. Kuten ehkä monet teistä Instagram-seuraajistani olette ehkä huomanneet 😉
Huomasin, että lapsilta oli jäänyt onki asemiin laiturille. Ja kuinka suloisia olivat nuo märät jalanjäljet laiturilla. Rohkeat pikkuiset, itseäni ei ole enää kuukauteen saanut veteen. Edes saunasta. Siinä kuvaillessani tuli ehkä vähän haikeakin olo, samanlainen kuin viime syksynä. Muistan, kun tulimme viime syyskuun vikana sunnuntaina kotiin laitettuamme mökin talviteloille; kaikista meistä oli mehut imetty ja olo oli ihan ihmeellinen. Kukaan ei halunnut sanoa sanaakaan ja rinnassa tuntui möykky. Vasta tänä kesänä tajusin sen, miksi nuo meidän kullannuppusetkin viihtyvät tuolla mökillä ilman sen kummempaa tekemistä. Äiti ja isi on koko ajan läsnä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotona sitä on koko ajan jompikumpi menossa, mutta tuolta saaresta ei ihan yhtäkkiä minnekään lähdetä. Kotona on äiskällä ja iskällä välillä niin kiire, että ”ihan kohta” lausahdus tulee päästettyä suusta liian usein. Tuolla möksällä ei juuri kuulu ihan kohta -lauseita. Siellä on jotenkin aikaa enemmän ja vaikka kotitöitäkin on samalla tavalla kuin kotona, niin niistä ei tule stressattua.
Kömmin miehen seuraksi ylälauteille ja jatkoimme ihmettelemistä. Kumpikin tahoillaan, liki puhumatta. Välillä kävin vilvoittelemassa saunan terassilla ja kuuntelin, kun yltyvä tuuli vavisutti riippakoivun lehtiä. Kuinka monta kesäiltaa olinkaan tuossa istunut ja ihastellut auringonlaskua. Nyt ei näkynyt muuta kuin pimeyttä. Ja kerrankin mäkin tiedostin sen, kuinka ihana on välillä olla ihan hiljaa. Olla tavoittamattomissa. Ilman puhelimia ja some-maailmaa. Nykyajan yhteiskunnassa kun liki aina edellytetään, että olet saatavilla. Vastaat puhelimeen, vastaat sähköpostiin ja tekstiviestiin. Tuolla mökillä me ollaan todellakin eletty sellaisessa kuplassa. Tavoittamattomuuden kuplassa. Tarpeentullen kuitenkin tavoitettavissa. Nyt täytyy keksiä strategia, jolla siirtää tuo kupla myös kotiin 🙂
Hei, nyt työpäivä käyntiin!
Ihanaa maanantaita,
Ihana postaus ja kauniita kuvia, jälleen kerran <3.
Kiitos Tiia <3
Auringonlaskukuvat ovat kyllä niin kiitollisia. Kamera tekee kaiken itsekseen 😉
Ihanaa syyskuista viikkoa!
Hetken kuvittelin, että ihan kuin olisin itsekin istunut terassillasi 😉
Niin aidosti tunnelma välittyi tämän näytön läpi.
Teillä on valtavan kaunis paikka saaressa <3
Ihanaa, että tunnelma välittyi sinne <3
Kiitos kaunis lukijani ja ihanaa syksyn jatkoa sinne 🙂
Moikka! Sinulla on ihanan kaunis blogi. Olen seurannut jo kauan, vaikka harvoin kommentoin. Nyt rohkaistun kysymään maalausasioissa, kun niistä aiheista olet viime aikoina postaillutkin. Sopisiko Colorian öljyvaha koivuvanerin käsittelyyn? Teemme siitä työpöytää, joten sen pitäisi olla hieman likaa hylkivä, mutta en haluaisi sävyn kovin paljoa kellastuvan, jota ilmeisesti lakkaus voisi tehdä. Vai olisiko jotain muuta vinkkiä miten käsitellä vaneri suojaten, mutta luonnollisen näköisenä säilyttäen?
Hei, kiitos Julia <3
Kiva, että rohkaistuit kysymään 🙂 Kyllä, Coloria Öljyvaha sopii koivuvanerin käsittelyyn. Se muodostaa vahamaisen, likaa hylkivän pinnan. Sitä saa ihan sävyttämättömänä, jolla saa esim 2-3 käsittelykerralla kestävän ja kauniin pinnan. Jossain tapauksissa ajan saatossa koivuvanerit kellastuvat, sillä vanerin valmistuksessa käytettävä liima vaeltaa puun pintaan. Mutta tämä tapahtuu vasta vuosien saatossa. Ja tokihan, jos haluaa niin Öljyvahan voi sävyttää vaaleammaksi esim. vain puolilla sävytyspastoilla. Näin saa kauniin läpikuultavan, mutta vaaleamman pinnan 🙂
Aurinkoisia syyspäiviä!
Ihanasti kuvailit mökkifiiliksiä! Juurikin tuo
rento yhdessä olo, ilman kiirettä on mökillä
ihan parasta. Tästä syystä me mökkeillään ympäri
vuoden. Möksällä unohtuu arjen kiireet ja stressi,
sillä on hyvä olla.
Muksaa maanantaita Maria <3
Kiitos Teija <3
Voih, sinä ymmärrät siis mökki-ihmisenä, mistä puhun. Ihanaa! 🙂 Kunpa mekin voisimme mökkeillä läpi vuoden; saarimökissä on tietyt rajoitteensa. Mutta toki jos jää olisi kestävä ja vedentulo mökkiin ja saunalle otettaisiin avannosta, niin talvellakin voisi mökillä käydä. Pata vedenlämmittämistä tarvittaisiin myös 🙂
Ihania mökkeilyjä sinne, nauttikaahan <3
Maria.
Kiitos.
Ihan itkun päästin kun luin tätä postausta, katselin kuvia. Kaunista. En pysty muuta sanomaan… <3
Voi kiitos Saga <3
Itku pääsee täälläkin, kun miettii että pian tuon ihanuuden joutuu laittamaan talviteloille :/ Mutta nopsaahan sitä taas tulee uusi mökkikausi. Pitänee kehitellä paljon tekemistä tänne kaupunkiin talven ajaksi 🙂
Kaunista alkanutta viikkoa <3
Mullekkin tuli pala kurkkuun tätä lukiessa.
Teidän lapset muistaa varmasti aikuisenakin ihanat mökkikesät.
Siksi minustakin on ihanaa,että on mahdollisuus mökkiin nyt eikä vasta myöhemmin.ehkä tuo teinikin saadaan saaressa viihtymään hetki ilman kännykkää ja läppäriä:)
Laitoitteko nyt mökin talviteloille?tämä kesä meni taas nopeasti vaikka aloititte mökkikauden ajoissa. Näitä kuvia on ollut mukava katsoa:)
Jäätyykö muuten järvi teillä talvella kunnolla?
Meillä on se onni,että kunhan vaan tulee normaali talvi niin me päästään autolla mökille.
Tänään olikin kylmä aamu..
Moi taas,
unohdin, että en ollut tähänkään kommenttiin vielä vastannut. Ai miten niin aivot vähän ylikuormittuneet 😉
Sehän se just onkin, että lapsille tässä pääasiassa luodaan muistoja. Kyllä teinitkin varmaan saaressa viihtyvät…mutta ehkä se känny pitää antaa käteen ;D
Ei laitettu vielä, katsellaan rauhassa, mihin nämä kelit tästä menevät. Tämä viikonloppu kuluu kotosalla, kun huomenna lauantaina on koulua lapsilla ja meillä aikuisilla myös. Tuo järvi jäätyy, mutta tuossa mökin edessä on joku ihme virtaus, josta meitä varoiteltiin. Eli voi olla heikko jää siltä kohden. Kerran käytiin jäitä pitkin viime talvena möksällä. Oih, te pääsette autolla saareen talvella. Me ei kyllä uskalleta sellaiseen ryhtyä 😀
Täällä on nyt varsin syksyistä, kynttilät palamaan vaan <3
Oi ihanasti kirjoitettu! Ja tosiaan tuo on varmasti niin totta, tuo läsnäolo. Täällä kuuluu aivan liian usein minun suusta ihan kohta, teen ensin tämän ja tuon jutun loppuun.. No aikaansa kutakin tietenkin, nyt kun on pieni vauvakin hoidettavana, mutta se läsnäolo on se mikä itsellekin merkitsee. Juuri siksi en haluaisi jatkaa enää kolmivuorotyössä tämän äitiysloman jälkeen.
Ihanaa viikkoa ♥
Kiitos Jaana <3
Tuo läsnäolo on sellainen asia, jota pitää ihan treenata. Jotenkin sitä on ihan liian kiireinen...ja kerranhan nämä lapsoset vain pikkuisia ovat.
Oikein ihanaa viikonloppua sinne 🙂
Oih mitä kuvia…♡
Tunnelman aistii, -on lähes käsin kosketeltava- näin kuvienkin välityksellä.
Kiitos Titti <3
Ihana, että kuvien välityksellä välittyi se ihana ja jokseenkin haikea tunnelma, joka tuolla vallitsi 🙂
Oikein ihanaa viikonloppua <3
Voi että, olipa kaunis kirjoitus :’) kesän loppu on minustakin yhtä haikeaa, vaikka odotan kyllä kaikkia vuodenaikoja innolla. 🙂 tosin en niitän kylmiä ja pimeitä kevään loskakelejä…
Kiitos Niina <3
Kesän loppu on eräänlainen välitilinpäätös vuodelle...hyvä aika katsoa mennesseen vuoteen ja suunnitella tulevaa 🙂
Ihanaa viikonloppua!