ja terkkuja täältä yhdeltä yökyöpeliltä, joka on ihan vasta tänä kesänä hiffannut nämä kesäyöt. Huhheijakkaa, että osaa olla valoisia yöt näin kesäkuussa. Ja kauniita! Viime yönä (pe-la yönä) lähdin miestä veneellä vastaan ennen yhtä ja hyvin näki. Ollakin, että sumuverho oli vallannut järven pinnan. Siinä oli jotain maagista, kun souti tuon 200 metrin matkan valoisassa, mutta silti kunnolla vasta rantaa hahmottamatta. Järvi oli peilityyni ja airot liplattelivat vedessä. Takaisin tulimme sitten moottorilla, joten se siitä romanttisesta yöveneilystä 😀

Lauantaina nautimme pitkistä aamu-unista, pulikoimme järvessä (lapset pulikoi) ja käsittelimme tuon terassin jatkeen. Onneksi se tällä kertaa ehti kuivahtaa ennen sateiden tuloa. Iltapäivästä suuntasimme kaupunkiin synttäreille ja palasimme mökille yhdentoista maissa illalla. Auringonlasku oli jälleen tajunnanräjäyttävän ihana ja voi kunpa olisin saanut yhden hetken painettua pause-nappulaa ja ikuistettua näkymän kameralle. Hirviaidan takana siinsi vihreä pelto, jonka takana aurinko oli painumassa metsän taakse. Pelto oli hennon usvaverhon peittämä ja siellä näkyi kaksi hirveä. Jotka taistelivat. Nousivat sen sekunnin aikana, kun ohi ajoimme kaviot vastakkain. Tuo oli oikeasti upea näky ja kun suljen silmät näen sen uudelleen.

Mökillä sytyttelin ulos vähän kynttilöitä ja ripustin Annon blogivalot puukarahkaan. Järvikin oli erittäin kuvauksellinen, mutta valitettavasti mun kuvaussessiot stoppasi siihen, kun olin kävelemässä rantaan ja joku molskahti äänekkäästi järveen mun vieressä. Veikkaan majavaa. Mä tulin sitten häntä koipien välissä takaisin mökkiin 🙂 Postauksen kuvat on siis otettu tuossa puolen yön jälkeen, joten siihen nähden on kyllä valoisaa!

Tällä hetkellä mökissä kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Pienet uimamestarit ovat olleet jo tovin nukkumatin mailla; pienempi heistä nukkui jo koko automatkankin, mutta venematkan ajaksi herätimme hänet. 

Huomen aamulla luvassa toivottavasti jälleen pitkät aamu-unet. 

Muistakaahan osallistua tuohon arvontaan täällä. Sunnuntai-iltaan aikaan asti vielä osallistua 🙂 

Ensi viikolla starttaa jälleen uusi ihana arvonta, joten pysykäähän kuulolla. Lisäksi huomenna yritän ennättää kuvailla tätä meidän valkaistua olkkaria mökillä. Joten siitä postausta heti alkuviikosta. Myös juhannusta varten on yksi kesäinen jälkkäri kehitteillä. Tuotekehityksen tulos on vielä vähän epävarma, mutta katsotaan huomisten koemaistamisten jälkeen, onko tuosta jälkkäristä hitiksi vai hudiksi! 🙂

ja

teille muille yökyöpeleille kauniita unia,

…kyllä se kuulkaas vaan niin on, että Suvivirsi kuuluu kesäloman aloitukseen!

Taas on tullut herkisteltyä koululla Suvivirren ja todistusten jaon ajan. Julian ihanaakin ihanampi opettaja vaihtuu ensi vuodeksi, joten kaikilla, sekä lapsilla että meillä aikuisilla oli itku herkässä. Ihanampaa ja lapsiystävällisempää opettajaa emme olisi voineet toivoa pikkuisille eka- ja tokaluokkalaisille. Kolmas luokka häämöttää kesäloman takana ja hyvillä mielin sinnekin suunnataan.

Mummu on jälleen kerran tehnyt loistavaa työtä tuon meidän koululaisen kanssa; todistus lämmitti kaikkien mieltä. Mikä onni meillä onkaan, että on paikka jonne tuo koululainen on voinut hyvillä mielin mennä koulusta tekemään läksyt. Ihan ekaksi kevätjuhlan jälkeen käytiin esittelemässä serkkujen kanssa mummulle todistuksia 🙂

Pikkuisemmallakin loppui keskiviikkona esikoulu. Nyt molemmat tytsyt saavat jäädä kesälomille ja me aikuisetkin sitten muutaman viikon päästä seuraamme perästä. Lapset jäävät aamulla nukkumaan kotiin, kun me lähdemme töihin. Hipsivät sitten tien toiselle puolelle mummulaan aamupuurolle, kun heräilevät. Tiedän, meillä on ihan käsittämättömän hyvin asiat!

Tuleva koululainen on menossa tänään ekaa kertaa yökylään muualle kuin isovanhemmilleen tai serkuilleen. Yön yli synttäreitä vietetään ihan tuossa lähellä. Me muut päätimme sittenkin suunnata mökille yöksi. Mummu lupautui hakemaan Lilian huomen aamulla synttäreiltä kotiin ja muutenkin hoidella tilanteen, jos tulee illalla ikävä kotiin. Mökillä mennään esikoisen ehdoilla. Tuntuu, että tekee ihan hyvää tämä laatuaika äiskän ja iskän kanssa kolmistaan. Kalastellaan, paistetaan lättyjä, katsotaan filmejä, saunotaan ja vain ollaan. Palatakseni tuohon pikkuiseen yökyläläiseen, tytsyt olivat eskarissa tehneet listan mitä ottaa mukaan. Voiko suloisempaa olla?

Voipi olla, että pikinit ja arskat saa jättää kotiin…uimarenkaallakaan tuskin mitään tekee. Mutta fistnaru (=twistnaru) kyllä pakataan mukaan 😀

& ihanaa kesälomaa teille, kenellä sellainen alkoi!♥

…ja vähän korkkareissakin 🙂

Pitkästä aikaa mökkijuttujen sijaan vähän muutakin elämää 🙂 Olette taas toivoneet päivänasupostauksia ja sellainenkin kyllä on tulossa. Mutta ensin hieman kenkäasiaa. Viime viikolla julistin IG:ssä varvassandaalikauden avatuksi, mutta nyt kun Jaakko taisi heittää kylmän kiven hiukan liian aikaisin, niin varvastossut ovat jääneet suosiolla kotiin.

Mä ostan kenkiä todella, ja tarkoitan oikeasti todella harvoin. Ehkä pari kertaa vuodessa. Olen kyllästynyt jo perinteisiin ballerinoihin ja niitä mulla parit kovassa käytössä onkin. Olkoon kiilakorot sitten in tai out niin mä tykkään. Antaa mukavasti tukea jalalle ja ovat hyvät kävellä. Kenkiä tulee myös nykyään harvion ostettua kenkäkaupasta. Itse ostan pääosissa kenkäni netistä. Nettikauppohin löytyy suhteellisen vaivattomasti myös alennuskoodeja. Alennussankari -sivustolta bongasin alennuksen Brandoksen kenkiin niin, että näille kolmelle parille jäi hintaa alle satasen. Yhdet tuollaiset työkorkkaritkin tuli ostettua. Yleensä vierastan korkokenkiä töissä, kun joudun suhaamaan sinne tänne. Talvinilkkureissa ja saappaissa on eri – niissä kyllä löytyy korkoakin. Mutta muuten perusarjessa mennään matalapohjaisilla tai sitten kiilakorkokengillä.

Katsoin tuolta Brandoksen sivuilta, niin noita supermukavia Tom Tailorin kiilakorkokenkiä on vielä jäljellä (täällä) ja samoin Espritin korkkareita (täällä). Ja molemmat vielä alennuksessa! Tosin tuolla väitetään korkkareiden olevan vihreät…mä sanoisin, että ne ovat kuitenkin enemmän ehkä mudanväriset. Kuvissa näkyvät housunlahkeet ovat H&M:n haaremihousujen. Te, jotka ihastuitte taannoin niihin mun Seppälän mukavuushousuihin, niin tässä vaihtoehto. Aivan älyttömän mukavat päällä. Jopa niin mukavat, että työkaverini kysyi aamukahvipöydässä, että olenko unohtanut vaihtaa pyjamahousut aamulla pois 😀

Nyt vielä pöytä puhtaaksi ennen Helatorstain vapaata. Illalla ohjelmistossa taloyhtiön yhtiökokousta, minkä jälkeen suuntaamme vielä mökille. Ihan sama vaikka oltaisiin siellä yömyöhään. Se tunne, kun aamulla herää mökiltä – ei ole sen voittanutta. Huomenna suditaan sitten maalisudin kanssa. Sää ratkaisee tapahtuuko tuo ulkotiloissa vai sisällä. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tyttöjen makkari vihdosta viimein valkaistuu.

Ja hei, stay tuned, sillä huomenna aamupäivästä starttaa sisustusaiheinen arvonta! 🙂

Palasimme kaupunkiin jo odotettua aiemmin, sillä allekirjoittaneen juoksujalkaa alkoi vipattamaan heti aamupalan jälkeen. Mikäs sen ihanampaa kuin tulla kotiin silloin, kun siltä tuntuu. Ollakin, että tunnin juoksulenkki oli vähintäänkin tahmeanlainen tuon helteen ja kovan kosteusprosentin takia.

Kyllä on taas hemmoteltu ilmoilla viikonloppuna. Eilen saaressa mittari näytti 29,6 astetta, mutta kiitos etelätuulen, ihan suorassa auringossakin pystyi olemaan tuskastumatta 🙂 Meillä pyhitettiin eilinen vain löffäilylle; miehen kanssa otimme päikkärit ulkona aurinkoa ottaessamme ja pikkuisempi nukkui iltatirstat puoli kasista ysiin. Olimme sopineet, että lähdemme haukia narraamaan Suomen pelin jälkeen ja herätämme hänet. Niin vain olimme tunnin verran järvellä (uistelemassa ilman saalista 🙂 ja kympin jälkeen kaikki olivat jälleen valmista kauraa unille. 

Ylläolevat kuvat ovat viime kesältä ja muistin, että olen ne tänne blogiinkin tallentanut. Mutta en näköjään ollut. Tuo meidän mökkijärvemme on kaunis, siinä on mielestäni vähän lappilaista tunnelmaa tai sitten vaikutteita saaristosta. Onneksemme se kuuluu Natura-hankkeeseen, joten sen luonto pyritään pitämään jatkossakin suojeltuna. Uusia mökkejä tai taloja ei rakenneta. Viikonlopun aikana tuli kuunneltua luonnon moninaisia ääniä; meillä on onneksi lintukirja, jossa on ääninäytteet. Täytyy alkaa tutustumaan niihin, sillä musta tuntuu, että lapsetkin osasi nimetä mua enemmän lintuja 🙂 Joutsenet erotin ja tunnistin kyllä näöltä. Mökkirannan lähistöllä niitä liplatteli tänään kuuden kappaleen verran. Myös pari kanadanhanhea tuli bongattua. Lokkien lisäksi 🙂

Mä olen täällä pohtinut (ja vähän hihitellytkin itsekseni) taas näitä ilkeitä anonyymejä, jotka ovat alkaneet helteiden myötä jättämään kommentteja moniin blogeihin. Onneksi olen pääosin säästynyt niiltä, mutta jotkut kollegat ovat kyllä joutuneet ihan henkilökohtaisella tasolla haukutuksikin näiden toimesta. Mutta se, joka pisti ”korvaani” eilisen anonyymin kommentista on se, että kuvat eivät säväyttäneet. Aloin oikeasti pohtia sitä, että onko tämä blogistaniakin mennyt nykyään siihen, että pitäisi kilpailla kuvien glamourilla? Esitellä jatkuvasti über-cooleja ostoksia? Kalliita merkkitavaroita ja viimeisemmän trendin mukaisia valkoisia saunoja? Olla parempi kuin toinen? Toivottavasti ei. Mun blogi koostuu ainakin meidän perheen tavallisesta elämästä ja tuohon taviselämään liittyvistä rakkaista kuvista. Lasi on aina puoliksi täynnä, joten toivottavasti saan välitettyä teille ihanaisille lukijoille kuvien (just niiden ihan tavallistenkin) ja tekstin välityksellä inspiraatiota, elämänhalua ja positiivisuutta 🙂

Mutta, palatakseni tämän postauksen kuviin. Suomen luonto säväyttää mua. Ihan yhtäkkiä se on herännyt talvihorroksesta; kaiken värisiä kukkia alkaa pukkaamaan tienvarsille ja jopa lupiinejakin bongasin lenkillä. Saaressa oli ihan viikossa tapahtunut radikaali muutos; mustikan varpujen lehdet olivat puhjenneet ja hennon punaiset mustikan raakileet olivat vallanneet mättäät.

Kiitos kullannuppuset kommenteistanne ed. postaukseen, vastailen myöhemmin tänään.

Jee ja illalla hurrataan Suomi voittoon! 🙂 Tätäkin olen muuten viikonlopun aikana pohtinut. Mikä meitä suomalaisia vaivaa; alkupeleissä, kun Suomi oli vähän kehnonlainen, uhottiin jättää pelit katsomatta. Ei se kuitenkaan pärjää. Ei voi pärjätä tuolla pelillä, kun ei ole sitä ja sitä NHL-pelaajaa kokoonpanossa. Laitetaan telkkari kiinni. Missä on se tuki ja kannustus, kun sitä tarvitaan? Mun mielestä on aivan mielettömän hyvä juttu, että tällä porukalla ollaan finaalimatsissa. Toivottavasti pelaajillakin on se ääretön näyttämisen halu niille, jotka eivät joukkueeseen uskoneet. Hyvä Suomi!

toivottelee (jalat maitohapoilla)