Tervetuloa nojatuolimatkalle aurinkoon!
Aamulenkillä koiran kanssa se taas iski; ihan jäätävä tarve tulla blogiin. Reissusta piti tekemäni reissupostauksia, mutta wifi ei ollut puolellani. Ja ehkä hyvä niin.
Tänä tiistaina ajattelin tulla viemään teidät nojatuolimatkalle aurinkoon Singaporen ja Balin reissukuvien myötä sekä juttelemaan muutaman sanan siitä, kuinka tärkeää meille kaikille on aika ajoin pysähtyä omien tarpeidemme äärelle. Itse ainakin huomaan, että näin äitinä sitä on tullut mentyä (luonnollisesti) lasten tarpeet edellä. Tai tuli mentyä, kunnes vuosia sitten oivalsin, että jotta lapset ja koko perhe voi paremmin, on mun pidettävä huolta myös omista tarpeistani.
Pääasia, että muilla on hyvin -ajatusmalli on edelleen iskostunut tuonne selkärankaani, mutta sen jälkeen, kun tutustuin itseeni ja siihen, mitä mä haluan, on myös äitiys, vaimous ja keski-ikä tuntunut monin verroin antoisammalta ♡
Lyhyen intron jälkeen lähdetään sinne aurinkoon…onhan turvavyöt kiinni? Vietettiin ihanien, upeiden ja rohkeiden naisten kanssa just 3 yötä Singaporessa ja 6 yötä Balilla. Siinä missä alunperin ajattelin, että matkani tarkoitus on rohkaista muitakin naisia lähtemään toiselle puolen maapalloa – kenties toteuttamaan unelmiaan – oli matkani tarkoitus myös täyttää omaa kuppiani. Töideni puolesta olen helposti se antaja, joten kupin täyttäminen arjessa on yksi elinehto sille, että nautin työstäni. On mistä ammentaa.
Tarvitseeko lähteä toiselle puolen maapalloa täyttämään kuppia? No ei todellakaan, mutta kyllähän sitä arjen ympyröiden ulkopuolella saa etäisyyttä asioihin ja kupin täyttäminen on helpompaa. Näillä reissuillani ehkä antoisinta on se, mitä otan niistä arkeeni mukaan. Ei se riitä (ainakaan minulle), että käyn tankkaamassa aurinkoa silloin tällöin, vaan otan aina mukaan jotain arkeeni. Viime retriitillä se oli aamuinen mantra & hengittelyharjoitus. Tämän vuoden retriitiltä otin mukaani muutamia vuosia kateissa olleen innostuksen pilatekseen. Mä voin hyvin kehollisten harjoitusten kautta ja oikeastaan ne ovat mulle ainut keino katkaista ne kiireputket, joita meille kaikille tulee. Kiire ei lähde käskemällä.
Niin ja toki isoimpana mukaanviemisinä kotiin oli tuo tajuton naisenergia, jota sain tankata 10 päivän ajan. Se, että yhtä lukuunottamatta naiset olivat mulle entuudestaan tuntemattomia sai aikaan kysymyksiä kuten ”Miten sä uskallat lähteä ihan vieraassa seurassa ja vielä noin kauas?” ja ”Eiks toi ole tosi kuluttavaa, kun joudut oleen ”matkanjärjestäjänä”?”. Mulla on tapana olla aito, avoin ja ystävällinen. Mä uskon, että se on se, minkä takia tulee vedettyä puoleeni just samanlaisia ihmisiä.
Jos jotain meidän porukan yhteenhitsaantumisesta kertoo niin se, että saatiin ensimmäinen varoitus liian kovaan nauramisesta jo Helsingin päässä loungessa…
Seuraavassa postauksessa jalkaudutaan Singaporeen ja jaan mun tärpit, miten tutustua muutaman päivän aikana tuohon yhteen maailman suosikkikaupungeistani.
Iloa & valoa viikkoon toivotellen, Maria
