täällä sitä edelleen kyläillään – omassa kodissa nimittäin 🙂 Eihän tämä nyt enää tunnu siltä, että ollaan kyläilemässä, mutta alkuun tuntui. Vahvasti. Nyt koti alkaa tuntumaan kodilta (kiitos siivouksen ja tuoreiden kukkien) ja tutut vanhat nurkat kovin rakkaalta. Sohvannurkassa odottaa syysiltoja cozy corner ja jääkaappi on täynnä kotitekoista mustikkahilloa. Kynttilänjalat ja kynttilät odottavat osittain vielä kaapissa, mutta kyllä me jo eilen illalla kynttilöitä ja takkaa poltettiin. Illat alkavat olla aika pimeitä ja ”elokuisia”. 

Kuvissa samoja vanhoja kuvakulmia, joita täällä on nähty ah niin monasti aiemminkin. Huomaattekos, että meillä ei sisustus juurikaan muutu. Mitä sitä turhaa muuttamaan itselleen hyväksi kokemiaan ratkaisuja. Tyynynpäällisiä ja vilttejä tulee aika silloin tällöin ostettua, mutta pääosin mennään samoilla tekstiileilläkin vuodesta toiseen. Verhot vaihdoin silloin viime syksynä ensimmäisen kerran harmaisiin. Saas nähdä, miten tulevana syksynä käy…

Tämä syksy tuleekin olemaan vähän erilainen kuin viime syksy; viime syksynähän kotoilin neljä kuukautta ekaluokkalaisen kanssa. Muistelen, että perjantai menetti osin silloin merkityksensä. Nyt odotan työviikkoja ja sitä tunnetta, kun perjantaina kaartaa autolla kotiin, tyhjää kauppakassit, vaihtaa kotivaatteet ja alkaa valmistelemaan perjantai-illan herkkuruokia. Tänä perjantaina odotan eniten sitä, että mies palautuu golfkentältä ja päästään takaisin mökille. Tullaan sitten taas parin yön päästä kyläilemaan kotiin.

Ja hei, olettekos huomanneet, että kesä tulee takaisin? Uuuh. Viimeinen viikonloppu aikaa syventää rusketusrajoja ja uida niin, että merenneidon pyrstö alkaa kasvamaan takalistosta 😉