…niin just, sinä siellä ruudun toisella puolella ♡

MOIKKAMOI!

Hehee, taas on se aika illasta, että täällä jännitetään telkun äärellä. Onneksi säästin kommentteihin vastaamiset ja tämän postauksen illalle. Voi niin kuin toisella korvalla kuulostella tuota peliä ja vilkuilla aina silloin tällöin telkkarin suuntaan. Mä olen maailman pahin penkkiurheilija. Sykemittari alkaisi varmastikin piipittämään kovan sykkeen merkiksi 😉

Ette arvaakaan kuinka paljon lämmitti mieltä taas teidän kommenttinne viime postaukseen. Se, että pystyn antamaan teille inspiraation tehdä ruokaa suurella sydämellä, inspiraation sisustaa kotia oman maun eikä vallitsevien trendien mukaan, inspiraation ulkoiluttaa juoksulenkkaria, inspiraation ajattella positiivisesti, inspiraation mihin tahansa – se on ihan huikean ihanaa! Olen oikeasti ihan todella otettu ja kiitollinen. Olette ihania ja vallan symppiksiä!

Kuten on myös tuo Pyhä, josta haluan vielä sanoa muutaman sanan. Se tunne, kun käännytään Sodankyläntieltä Pyhätunturintielle ja jossain vaiheessa tuota pitkää suoraa alkaa näkymään tunturin valot…se on joka kerta yhtä voimaannuttava. Mulla on ollut onni nähdä Pyhän huikea kehitys vuosien saatossa. Sen, kun hotellin ravintola oli vielä vähän tunkkainen (tai no, kasarimainen) ja sen, kun se koki totaalisen muutoksen kansainväliseksi Aspen-tyyliseksi olohuoneeksi ja ruokailuhuoneeksi. Jonka ruoka on muuten ihan tajuttoman hyvä. Pyhältä löytyy kivoja ruokapaikkoja vaikka kuinka. Huttuhipun pizzat vievät mennessään. Puhumattakaan Ahdin loihtimista Huttu-Uulan ruoista. Pyhä on kasvanut ja kehittynyt. Mutta mikä ihaninta, se ei ole menettänyt sieluaan. Pyhä on sympaattinen. Suosittelen kaikille, sillä Pyhä toimii niin sinkuille, pariskunnille kuin lapsiperheillekin. Se on elänyt mun rinnalla kaikki em. vaiheet 🙂

Tänään oli jotensakin ehkä vähän alavireinen päivä. Olen ollut todella väsynyt, ehkä liian paljon on taas tapahtunut viime aikoina enkä ole ehtinyt/muistanut/halunnut asioita prosessoida. Saatikka saanut ihan kunnolla nukuttua yöunia. Mutta päivä kääntyi kertalaakista paremmaksi tuossa iltapäivästä, kun huomasin saamani sähköpostin. Olin voittanut Pyhän Instagram-kisasta kausikortin, joka käy Pyhällä ja Rukalla! Minä, joka en ikinä voita mitään. Pitäisköhän alkaa lottoamaan? 😀

Pyhä syntyy ystävistä – mutta niin syntyy tämä blogikin, kiitos teille ihanat ♡

TIISTAITERKKUJA KISAKATSOMOSTA LÄHETELLEN,