HEIPPAHEI VAAN!

…ja suonette anteeksi kuvatulvasta 🙂 Mutta kun mun mielestä tuo olkkarin uusi järjestys on niin ihana, että käännetään sitä nyt joka kulmasta. Vastavaloon joutuu kyllä vielä kuvailemaan, ikkunat eivät siirtyneet minnekään. Istuttiin tiistai-iltana vieraiden kanssa kahvipöydässä ja huomasin olevani ihan omissa ajatuksissani, katse suunnattuna kohti olohuonetta. Sain siinä istuessani katsokaas päätöksen siirtää toinen sohva ikkunan alle. Pitkään mietin paikkaa tuolle Bestå-tasolle, joka on kuitenkin 3,6 metriä pitkä. Ajattelin, että jos sen laittaisi pötköksi isolle seinälle, niin se olisi liian matala ja hukkuisi tuohon. Kunnes hiffasin, että siitähän kannattaisi rakentaa eritasoratkaisun.

Vieraiden lähdettyä ehdotin miehelle pientä rymstreeraamista. Noh, tehän tiedätte miehet. Aina niin kovin innostuneita tällaisista. Hyppi tasajalkaa ja hihkui innoissaan ;D Varsinkin, kun meillä mies oli vielä lähdössä seuraavana päivänä ulkomaille ja kaikki vaatteet oli katsomatta, silittämättä ja pakkaamatta. Ajattelin, että enhän mä tähän nyt miestä välttämättä tarvitse, vaikka lupasikin ystävällisesti auttaa. Tyhjättiin esikoisen kanssa Beståt, siirrettiin ne ja musta vitriini. Sohvakin vielä siirtyi ihan heittämällä. Sitten kun alettiin irrottamaan yhdestä Beståsta jalustaa, jouduttiin hihkaisemaan mies apuun. Tsiljoonan ärräpään jälkeen todettiin, että yksi jalustan neljästä ruuvista ei tule aukeamaan. Makita löi ihan tyhjää tiedättekös. Mies sanoi, että no can do ja mähän ajattelin, että näitä ei varmasti siirretä takaisin omille paikoilleen. Nätisti sain tuon periksi antamattoman kulman tasosta rikki, jotta saatiin jalusta irti. Se on onneksi tason alapuolella eikä haittaa jatkokäyttöä.

Parin kolmen tunnin rymsteeraamisen jälkeen istuin sohvalle ja huokaisin helpotuksesta; tää näytti sittenkin niin kivalta, kuin mitä ajattelin. Mitäs mieltä te olette? Tuo ainakin vaihtelua. Sohvan halusin tarkoituksella jättää reilusti irti ikkunasta, koska näin valo virtaa paremmin. Lisäksi tuolla ikkunan alla on sähköpatterit, joten ei voi olla niissä kiinni. Toisen sohvan ja vitriinin väliin jäi reilu metri tilaa. Kuvissa sitä ei hahmoita, mutta jotenkin se on tuoltakin osalta ilmava. Bestå-tason alataso kaipaisi valkoista telkkaria, mutta ei niitä nyt kuulu joka huoneessa olla, joten saa tyytyä perhostauluun 🙂 Muutenkin piensisustus tason päällä on vähän kesken, hakee paikkaansa.  Keep Calm -taulu tulee syrjäytymään heti kun keksin tuohon tilalle jotain muuta. Lisäksi tuohon isolle seinälle sommittelin jo taulukollaasia. Näytti muuten aika kivalta…ja vielä kivemmalta näyttäisi tummanharmaalla seinällä. Jos tuo seinä ei olisi 3,7 metriä korkea (ja itselläni ei olisi korkean paikan kammoa), niin maalitela viuhuisi samantien!

Näin, kun sohvat aukeavat olkkariin tultaessa, on olohuone paljon kutsuvampi. Vaikka tykkäsin siitäkin, kun sohvat olivat keskellä lattiaa vastakkain, niin tuntuu tämä järjestys kuitenkin enemmän omalta. Kotoisammalta. Ja siinähän tässä rymsteeraamisessa on kuulkaas kyse. Saada kodista sellainen, missä viihtyy. Kotoisa ja oman näköinen. Nyt blogissa saattaa olla pari päivää vähän hiljaisempaa; meillä on huomenna kuopuksen yökyläsynttärit, joten voipi olla että juhlahumussa kiidetään ilman tietokoneen avaamista tovin verran. Viimeistään lauantaina kuvia blogiin koristeluista ja tarjoiluista, mikäli muistan sellaisia ottaa 🙂 Ai niin, just kun mä huokaisin helpotuksesta, ettei päivänsankari halunnut perinteistä kakkua, niin esitti vienon toiveen aamulla sellaisesta kakusta, jossa on kinuskia ja kermavaahtoa. Voipi olla, että leipomo kutsuu 😉

TORSTAITERKKUSIN,