HEISSANSAA!

Torstai, perjantain aatto, on täällä. Meillä eletään töissä vuoden kiireisimpiä aikoja. Omalta osaltaan tuo taivaalle ilmestynyt ihana valoilmiö ja lämpöisyys ovat tuoneet lisäkiiruita. Suomalaiset aloittavat ulkomaalaukset suht’ ajoissa. Varokaahan kuitenkin noita yöpakkasia, jookos? Piti kirjoittaa ihan toisesta aiheesta tänään, vähän syvällisempää pohdiskelua sellaisesta jo pidempään mua mietityttäneestä aiheesta, mutta koska näin loppuviikosta aivonystyrät eivät ole virkeimmillään työviikon jäljiltä, niin mennään matkakamultani Karlalta saamani haasteen kimppuun 🙂 Mikä tekee kodista kodikkaan? Jotenkin sitä on aina pitänyt omaa kotiaan kodikkaana. Meidän näköisenä. Paikkana, jonne on ollut ihana paeta arkea. Elää arkea. Sisustus on vaihdellut melkolailla ja tuntuu, että ihan niinä kliinisimpinä kausina (jotka siis ovat ihan minimalistien mielestä runsaita :D) on jotain puuttunut. Viitisen vuotta sitten meillä näytti tältä (sorry sutturat kuvat):

Aika erilaista, eikö? Mutta jotenkin omaan silmääni ihan kodikasta. Värit olivat tummempia ja niitä oli enemmän. Olkkarin seinät olivat vielä vaalean kellertävää tapettia ja lattia kellastunutta parkettia. Mätsäsi siis oikein hyvin yhteen tuon kellertävän sohvan kanssa 😉 Reilu neljä vuotta sitten koettiin ilmeen raikastus, kun lattiat laitettiin uusiksi, seinät maalattiin ja Ikean Kivik-sohvat saapuivat meille. Jälleen pahoitteluni vähän suttuisista kuvista. Kamerana taisi toimia tuohon aikaan vielä ihan pikkuruinen pokkari. Mutta tämä ensimmäinen kuva oli pakko laittaa tähän siksi, että fiilistelen edelleen tuota alennuksesta Kodin1:sestä ostamaamme puunväristä hyllykköä. Joka sittemmin on kyllä jatkanut matkaansa eteenpäin. Miltähän se nyt näyttäisi tuossa paikallaan esimerkiksi mustaksi maalattuna? Ekassa kuvassa on muuten vielä lattia laittamatta…

Nuo kaksi vikaa kuvaa ovat tämän hetken sisustusmakuuni liian valkoisia. Valkoinen vaihe oli ja meni ja nythän meillä on tummennettu olkkarin lisäksi takkahuonetta, makuuhuonetta ja ruokatilaakin. Uusia huonekaluja ei ole tullut, paitsi alla olevassa kuvassa vilahtava työpöytä (joka sekin nykyään esikoisen huoneessa) ja ruokatilan tuolit. Työpöydän tilalle laitoimme tuon valkoisen sivutason. Se onkin toiminut siinä ihan näppärästi. Vanhoja tuunaamalla (inhoaako joku muukin tuota sanaa kuin mä ?) ja tekstiileillä on saatu roimasti uutta ilmettä aikaan. Alla olevia kuvia tässä muutaman päivän katsellessani olen päättänyt palauttaa itämaisen maton mummulle ja tuoda tuon vanhan olkkarin maton takaisin takkahuoneesta. On se vaan jotenkin selkeämpi 🙂 Onneksi pienillä rymsteerauksilla saa aikaan väliaikaista muutosta. Enää ei puutu kuin sitten takkahuoneesta matto. Siellähän on perinteisesti ollut Ikean Gåser, jonka sittemmin veimme mökille. Täytyykin tsuumailla, josko Gåser tulisi alennukseen jossain vaiheessa!

Kodikkuus syntyy mielestäni niistä omista huonekaluista ja tavaroista. Myös ihmisistä, joiden kanssa kodin jaan. Ihana haaste, kiitos Karla! Pidempään mukanani kulkeneet lukijat taitavatkin muistaa nuo ihan ekat kuvat. Aika rientää, koti muuttuu, lapset kasvaa ja itse ei sitten vanhene yhtään. Ideaali tilanne 😉 Jos haluatte kurkata kotiimme ennen tätä nykyistä kotia (olemme tässä asuneet nyt 9 vuotta), niin tuo postaus löytyy täältä. Blogimuuton yhteydessä kuvat pienenivät, mutta ne saa klikkaamalla isommaksi! Voi, miten hyviä muistoja tuostakin kodista on  ♥

Hei, napatkaahan haaste mukaan!

TORSTAITERKUIN,