Sivistyksen parissa, tietokoneen äärellä. Kotona. Ja eilinen dagenefterkin on jo hitusen parantunut. Mutta ei käy kieltäminen; vanhuus ei tule yksin. Se, missä nuorempana pizza ja jääkylmä kokis paransivat heikon hapen on nyt muuttunut paripäiväiseksi totaaliseksi löffäilyksi, jota ruoka vain pahentaa. Ei tätä onneksi kestä, joten tuollainen kerta vuoteen biletys on ihan omiaan mulle 🙂

Tänä kesänä mun tuttua ja turvallista värisuoraa vaatehuoneessa on tullut piristämään oranssi. Muutama oranssi toppi ja paita sekä viimeisempänä heräteostos alkuviikolta. Holly&White -sarjaa Lindexiltä. Rakastuin tuohon paisley-kuvioon ja tähän ”silkinomaisen” kankaan keveyteen. Toivotaan, että vielä saa nauttia lämpimistä mekkokeleistä!

Mekon oikea väri on tuollainen kirkas, erilainen kuin noissa kuvissa, joissa se on mun päälläni; pimeä ilta viime viikolla sai aikaan sen, että kuvia piti kirkastaa aikalailla. Kuvat on otettu vielä silloin kun olin nuori 🙂 Tänään tuli jälleen yksi vuosi lisää mittariin. Askel lähempänä kohti neljääkymmentä. Mulla ei ikinä ollut mitään kolmenkympin kriisejä, mutta nyt täytyy myöntää, että vanheneminen saa aikaan pientä ihistystä. Ollakin, että musta itsestäni tuntuu, että henkisesti olen jämähtänyt sinne kaksvitoseksi 😀 Se, mistä vanhenemisen huomaa on iho; sitä saa rasvata ihan koko ajan. Kuukauden tauko painojen nostelussa on saanut aikaan allit, uudet ystäväni. Vatsakaan ei enää palaudu herkutteluillan jälkeen samoihin mittoihin kuin ennen. 

Mutta jotain positiivistakin. Iän myötä olen tullut vastuuntuntoisemmaksi. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen enkä ole enää niin tiukka itselleni. Ruokailut ja liikunnat otetaan löysin rantein. Mennään fiiliksen pohjalta ja tehdään asoita, joista tulee hyvä mieli. Osaan ehkä sanoa jo vastaankin, aiemman joojoo-minäni jälkeen. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, vaan saan olla ihan oma itseni. Energiatasot ja unen tarve on muuttunut. Huomaa, että sitä energiaa ei enää pulppua ihan niin paljon kuin parikymppisenä. Tosin voisin sanoa, mun energiatasoni olevan nyt normaalileveleillä 🙂

Yks asia, joka vuosi vuodelta kiirii nopeammin on aika. Ei siitä tunnu olevan kuin viikko, kun huokaisin helpotuksesta ettei lapsia tarvitse aamuisin herätellä kouluun ja eskariin. Siitä on kymmenen viikkoa; huomenna astutaan taas arkeen rytinällä. Tälle päivälle riittää vielä paljon tekemistä; lasten vaatekaappien siivousta, kynä- ja kumiostoksia, viikkoruokakauppaa ja rauhoittumista tarpeeksi ajoissa niin, että huomenna päästään aikaisin ylös. Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta oliskohan tuota rytmiä pitänyt alkaa hivuttamaan oikeille raiteille jo vähän aiemmin? 🙂

Palaan kommenttien pariin myöhemmin tänään; nyt hösseliksi, että ehditään saada kaikki aikaiseksi ennen iltaa. Ensin käyn kyllä pikaisella juoksulenkillä. Sykemittari on pakko laittaa pitkästä aikaa toimintakuntoon (uuuh ja muuttaa se ikä siihen); puuskutan ihan noissa meidän kotirappusissakin,joten hyvä ottaa ”valvova silmä” mukaan lenkille 😉 Arki otetaan vastaan myös liikunnan ja ruokailujen suhteen. 

Ihana kamala arki, tervetuloa!

Suloista sunnuntaita 

toivottelee,