Kiitos kaunis kommenteistanne tuohon blogiaatospostaukseen. Juu, siitähän lähdetään, että mun blogi ja jutut pysyy tällaisina, hivenen ehkä välillä siirappisina ja hunajaisina. Välillä ihan vailla säihkettä, päätä tai häntää. Näillä on menty neljä vuotta ja mennään jatkossakin 🙂 Meillä on kuulkaas niin outo tilanne edessä, että molemmat tytsyt menevät pian ystävilleen synttäreille. Molemmat omille ystävilleen. Puolitoista tuntia omaa aikaa kaksistaan miehen kanssa. Tietänee romanttista maitokauppareissua kera rakkaan 😉 Tosin käydään me vähän katselemassa ulkosohvaryhmääkin tuonne mökille.

Viime kesänä blogiani seuranneet tietävätkin, että mökillä katetaan luonnon rekvisiittaa hyväksikäyttäen. Talvi oli jäiden myötä tuonut tullessaan rantaan mitä ihanampia harmaita ajopuita ja niiden kappaleita. Yksi niistä pääsi keskelle ruokapöytää. Yksi puukarahka odottelee pätkäisyä pienemmäksi. Se pääsee kesähuoneen nurkkaan ja saa yllensä tuolta ruokatilan nurkasta nuo Annon blogivalot. Kattaukseen pääsi myös kukkivat mustikat…vai ovatkohan noi jo mustikan raakileita? Oli mitä oli, niin koko mökin piha on täynnä noita. Viime vuonna poimimme mökin pihapiiristä himpun verran vajaa 20 litraa mustikkaa ja ne riittivät aina tämän vuoden helmikuuhun asti. Tällä hetkellä syön mummun pakkasen mustikoita 🙂

Ennen viikonloppua uhosin selättäväni kruntsulihakammoni. Hyvin se selätettiin, mutta eipä tuo entrecote hirmuisesti kruntsunut 🙂 Taivaallista oli. Lisäksi tein kesäistä perunasalaattia, joka kyllä olisi kaivannut asteen kiinteämpiä perunoita. Kesä ♥

Nyt tytöt sinne juhliin ja miehen kanssa asioille.

Meillä on pieni ristiriita tuon sohvaryhmän tiimoilta…mä kun en välttämättä ihan perinteistä polyrottinkia haluasi. Mutta toisaalta enpä tiedä sitten millaisen haluaisin. Me naiset! 😉

See u later muruset! 🙂

Maanantaiterkuin,

PS. tuo polku, joka näkyy yhdessä kuvassa johtaa meidän puuceeseen ja varastoon 🙂