Aurinko paistaa, mittarissa pari hassua pakkasastetta ja mikä tärkeintä, taudit ovat paranemaan päin. Huoh, jo oli aikakin! Viisi päivää sisätiloissa sai lapset hyppimään seinille. Näin lievästi ilmaistuna 🙂 Itse pääsin näin jälkikäteen ajateltuna viikolla aikas helpolla töissä. Nyt viikonloppuna ollaan hypitty seinille sitten yhdessä 😀

Vauvat, Liisa– ja Petri-vauva, ovat saaneet yllin kyllin huomiota. Mummun kanssa tytöt ompelivat molempien vauvojen sänkyyn patjan ja tyynyn sekä peiton.

Suurimman osan ajasta vauvat vielä nukkuvat, joten pikku-äidit pääsevät aikas helpolla.

Se, että Petri-vauva pitää mekkoja ja pinkki on hänen lempivärinsä ei haittaa näissä leikeissä 🙂

Vauvat ovat hyväntuulisia hereillä ollessaan…

Paitsi silloin, kun ne ovat syöneet jotain kamalaa ruokaa, kuten makkarasipattia, ja vatsaan sattuu (Lilian sanoin). Silloin niitä kannellaan. Pikku-äidit luistivat välillä vastuustaan, joten mähän sitten niitä  nukkeja kantelin. Ollakkin, että koko ajan jompikumpi pikku-äideistä repi mua paidan helmasta ja vaati myös syliä. Ei ole välillä helppoa olla äiti, kun on vain yksi syli 😉

Kuumeessahan ei saisi hyppiä. Mutta kun tulee se raja vastaan, että ei jaksa enää kieltää. Silloin saa hyppiä…tai oikeestaan tehdä ihan mitä vain, kunhan ei itseään tai muita satuta.

Pikku 2 ja Sub Junnun nettisaitit ovat ehkä parasta, mitä on ikinä tapahtunut. Ainakin silloin kun itse kaipaa hengähdyshetkeä. Lilia voisi pelailla ko.sivustoilla parikin tuntia putkeen.

Pikkuisen kalpea toinen kyllä vielä on…

Mutta ei haittaa, tänään päästiin ulos :)!

Jospa mäkin sulkisin nyt koneen ja menisin haukkaamaan happea. Ei tekisi pahaa mullekaan. Sisään tultuamme on ohjelmassa sitruunasaippuan valmistusta kahden oman ja yhden vieraan prinsessan kera 🙂 Syksyllähän me tehtiin joulua varten kanelisaippuoita, mutta jouluun mennessä ne haisivat jo niin pahalle, ettei niitä juurikaan voinut jakaa kenellekään 🙂