Oksupoksutautioireita, nuhaa, yskää, kuumetta, lämpöä. You name it – täältä pesee! Pääosassa lapset, mutta kyllä me aikuisetkin olemme osamme saaneet. Ei ole kuulkaas ihan helppoa ollut, kun viiime lauantainen krapulatunne on jatkunut viikon. On/off. Repikää siitä 😀 Tulisi kunnolla oksupoksutauti päälle tai lähtisi pois. Mieluummin tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Lapset ovat vaatineet huomiota, kilpailleet sylistä, valvottaneet öisin, kuluttaneet lääkekaapin sisältöä, hyppineet välillä neljän seinän sisällä. Olleet mummujen hyvässä hoidossa. Samaan aikaan töissä on onneksi ollut ihan kamala kiire, paperit niin sekaisin, että onnesta saan huokaista, jos kaikki toimitukset ovat menneet oikeisiin osoitteisiin. Oikeilla hinnoilla. Kirjanpitäjälle lähettämistäni luvuista puhumattakaan…
Tänään jo huokaisin helpotuksesta töistä kotiin tullessani, sillä vastassa oli kaksi pirteää prinsessaa. Mutta mittari näytti silti Lilialla 38.4. Eli aikas paljon vielä. Itselläni pahin päivä tämän vatsaflunssan kanssa oli keskiviikko. Eilen oli välipäivä ja tänään iski jälleen heikotus ja huono-olo. Mitä lie virusta. Kaatanut jo kaksi rakasta läheistä tänään kesken työpäivän. Mutta onneksi nyt on viikonloppu, saa levätä ja parannella rauhassa!
Monella ystävällä alkoi tänään hiihtoloma; toisaalta harmittaa sillä olisi itsekin niin loman tarpeessa. Mutta toisaalta ei ole meilläkään enää pitkää aikaa, kun pääsemme taas nauttimaan näistä maisemista (toivottavasti nämä sairaudet nyt väistyvät sitä ennen….):
 |
Sain eilen kuulla uutisen, joka pysäytti taas hetkeksi. Kyllä, sydänkohtaus voi tulla nuoremmallakin iällä. Äkkiarvaamatta. Jättäen jälkeensä suuren surun ja neljä pientä lasta. Onneksi ei koskettanut henkilökohtaisesti meitä läheltä, mutta aina kun tällaisia uutisia kuulee, sitä alkaa miettimään, että miksi ei nauti tästä hetkestä sellaisena kuin se on? Miksi odottaa asioiden kanssa huomiseen, jos ne voi tehdä / sanoa jo tänään? Miksi haaveilla jostain enemmästä, kun lähellä on kaikki mitä hyvään elämään tarvitsee? Paulo Coelhon sanoja lainatakseni:
Life is short.
Kiss slowly.
Laugh insanely.
Love truly and
forgive quickly.
♥
Tai Jenni Vartiaisen aivan käsittämättömän hienon biisin sanoja lainatakseni (jos ette ole kuulleet ko. kappaletta, niin kuunnelkaa ihmeessä alla olevasta linkistä):
”Hei ollaan vaan aivan paikoillaan.
Turha on etsiä kauempaa,
Turha on etsiä kauempaa,
kun on hieno maailma jo tarjolla.”
Nyt aion ottaa ison lasillisen Jaffaa mukaani ja käpertyä takkahuoneen sohvalle nauttimaan rauhallisesta perjantai-illasta. Nämä leffaillat all by myself ovat nykyään niin harvinaista herkkua, että edes se, ettei leffailtaan kuuluvat lisukkeet (karkit, sipsit ja jäätelö) maistu, voi pilata täydellistä iltaa. Eat Pray Love ja Julia Roberts odottavat!
Ihanaa viikonloppua sinulle ♥
Ja hyvää hiihtolomaa teille kenellä se nyt alkoi! Onneksi paukkupakkaset hellittivät 🙂
huoh, meillä on oltu niin terveinä että melkein jo pelottaa että kuukauden päästä joku täällä on kipeenä… vaikka sehän ei haittais jos aapo ois:) jos siis jonkun pitää olla.
Voi miten joka puolella blogimaailmaa sairastellaan. Sitä aina kuvittelee, että kovat pakkaset taltuttaisivat kaikki pöpöt.
Ihania lomakuvia:)
Voimia ja jaksamista ja mukavaa leffailtaa!
-Hanne-
Pikaista paranemista teidän poppoolle, nuo taudit näyttävät jylläävän nyt monissa perheissä. Ihanaa viikonloppua teille, levätkää ja nauttikaa toistenne seurasta <3
Jaksamisia teidänkin sairastupaan!!
Terkkuja täältä toiselta sairastuvalta… Nelli edelleen kolmatta päivää korkeassa kuumeessa, Peppi oli eilen vielä terveenä mutta ää-ret-tö-män kiukkuinen – nyt on sitten tytöllä yli 39 kuumetta.. että meillä podetaan koko viikonloppu ihan täysillä. Mieluummin potisin viikolla 😉 mutta eipä tuota juurikaan voi valita. Tosin ihme on, ellei tuo tauti meihin aikuisiinkin tartu. Hope not.
Kauniisti kirjoitit tuosta tämän hetken ja olotilan (siis ei just tietty tämän flunssan 🙂 ) arvostamisesta, nauttimisesta siitä mitä on! Sen vaan meinaa aina välillä unohtaa haaveillessaan kaikesta mahdollisesta (ja mahdottomasta).
Niin ja tuo Jennin biisi on kyseisellä levyllä mun suosikkini. Toinen suosikki ylitse muiden on ”Eikö kukaan voi meitä pelastaa?”…
Leppoisaa lauantaipäivää, hus pois kaikki taudit!
Voi itku sentään, teilläkin siis sairastellaan urakalla! 🙁 On kyllä tympeää..
Toivottelen pikaista paranemista koko teidän porukalle!
-Päivi-
Hurjasti voimia sinne, voi mistä ne pöpöt taas on teille tulleet; mokomat pois sieltä kiusaamasta!
Onneksi on loma tulossa, eikö vain, kyllä sitä jaksaa kun tietää sen. Toivottavasti viikonlopun jälkeen olette jo täydessä iskussa koko porukka, voikaa hyvin!
Pikaisia paranemisia sinne teille!
Kiireisessä maailmassa ihminen unohtaa arvostaa mm. terveyttä — sen huomaa vasta, kun sen menettää. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, joita pidetään itsestäänselvyytenä.
Carpe diem! Tartu hetkeen.
Mutta ajattele valoisia puolia, Maria. Pieni paasto nopeuttaa ehkä biitsikuntoon pääsyä 😉
Minna: ei, kun nyt kaikki vitamiinit kehiin vaan (ihan kuin ne auttaisi ;)!
Hanne: kiitos <3 tuntuu, että tätä on nyt tosi paljon liikenteessä. Mutta nyt jo parempaan päin 🙂
Johanna: kiitos <3 nyt on levätty ja juuri päästiin ekaa kertaa uloskin viiteen päivään. Voi tätä onnea 🙂
Helena: kiitos :)!
Marja: kiitos <3 Voi teilläkin sairastetaan vielä. Tää on niin syvältä. Me tosin mentiin tänään ulos, vaikka Lilialla oli vielä 37.4. Siellä on niin ihana ilma! Meillä myös ollut tuota kärttyisyyttä liikkeellä, lapsilla ja äipällä 😉 Ihanaa sunnuntaita ja pikaista paranemista <3
Päivi: kiitos <3 Huomenna ajattelin palata arkeen lasten kanssa ja viedä natiaiset päikkyyn. Ellei nyt kuumetta ole!
Aamunkukka: kiitos <3 Mä lääkitsin itseäni eilen lasillisella punaviiniä ja se auttoi 🙂
Sally: kiitos <3 Juuri näin, kiire vielä huomion pois elämän tosiasioilta. Jotka sitten aina välillä onneksi muistaa. Jep, biitsikuntoon on onneksi vielä nelisen viikkoa.