lifestyle Archives - Sivu 68 97:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 05. helmikuun 2014

Tuorepuuro messiin ja menoks!

Moikkamoi!

Mä otin reilu vuosi sitten kaurapuuron takaisin ruokavalioon ja hetkeäkään en ole katunut. Ainut asia, joka ”tökkää” aamuisin on se, että kuuma kahvi ja kuuma puuro tekee helposti tuskiksen. Koska kylmä kahvi ei mulle maistu, niin puuro saa luvan olla kylmää. Kiitos tämän hetken trendiaamupalan, tuorepuuron, aamuni ovat taas vähemmän tuskaisempia (kuumempia ;). Tuorepuuroonhan voi periaatteessa laittaa mitä vain, mutta mulla on tapana tehdä se näin:

1 dl maitoa

1,5 dl maustamatonta jugurttia (tai turkkilaista jugurttia)

1 dl kaurahiutaleita (ei pika, vaan ihan niitä kunnon)

-> sekoita keskenään ja lisää (ihan omien mieltymysten mukaan):

banaanimössöä

jäisiä vadelmia ja mustikoita

gojimarjoja

maca-jauhetta

pellavansiemeniä

hunajaa

kanelia, kardemummaa tai muita mausteita

Sitten purkki jääkaappiin yöksi. Aika usein syön jo kotona aamupalan, mutta niinä kiireisimpinä aamuina tuo puuropurkki tulee töihin mukaan. Ylläolevasta annoksesta olen syönyt nyt neljänä aamuna ja vielä riittäisi huomisellekin, mutta katsotaan aamulla koostumus (enkä muista koska tuo maito menee/meni huonoksi). Välillä lisään päälle vielä mustikoita ja hunajaa, jos puuro on liian kitkerää.

Tässä pikkulauantaille vinkki hyvästä, helposta ja terveellisestä aamupalasta.

Sunnuntaina paistettiin taas tapamme mukaan kylkeen munakasta.

Siinä toinen hyvä, helppo ja terveellinen aamupala 🙂

Keskiviikkoterkkusin,

Runebergin päivää toivotellen

tiistai 21. tammikuun 2014

Sinustako minulle työtoveri?

Moikka!

Päätin nyt käyttää tätäkin sosiaalista mediaa hyväkseni ja huikkasta, että laitoin tänään avoimen työpaikan hakuun. Täältä löytyy työpaikkahakemus tarkempine tietoineen. Kuten todettua, veljen vaimo jää äitiyslomalle tämän kuun lopussa ja uskoisin kevään pärjääväni tuossa toimistossa yksin. Lukuunottamatta Thaimaan matkaa, jonka ajaksi saamme ihanan J:n tuuraamaan minua. Mutta kyseessä on siis äitiysloman sijaisuus ja näin alustavasti määräaikainen työsoppari tehdään 5.5.2014-31.8.2015. Uskonpa, että ei tuo veljen vaimo henno viedä lasta päiväkotiin vielä tuolloinkaan, joten työsuhde jatkunee tuosta vielä vuodella 🙂 Työaika on maanantaista perjantaihin klo 08.00-16.00.

Meillä on töissä todella tiivis ja yhteenhitsautunut porukka. Joten toivomme saavamme mukaamme samanhenkisen, nuorekkaan ja innokkaasti töitä tekevän henkilön. Iloinen, ystävällinen, ahkera, vastuuntuntoinen. Niillä pärjää pitkälle. Töitä saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Välillä nauramme kyyneleet silmissä, mutta tarpeen niin vaatiessa hommat tulee hoidettua ripeästi ja asianmukaisesti. Pääasiahan on, että tekemästään työstä nauttii. Työ on kuitenkin sen verran suuri osa elämää, että ainakaan itse en voisi kuvitella olevani töissä paikassa, jossa en viihtyisi. Työnarkomaanius on plussaa, kuten myös se, että tulee erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Toimenkuva sisältää mm. puhelinvaihteen hoitoa, johon ihanat asiakkaamme (väri- ja rautakaupat) soittelevat tilauksiaan. Työn monipuolisuus on se, joka minua kiehtoo. Jokainen päivä on erilainen.

Kunhan saamme veljen vaimolle sijaisen, niin itse pystyn keskittymään taloushallintoon, johdon laskentatoimeen, strategiseen suunnitteluun ja kaikkeen siihen taustatyöhön, jota tämä yrityksen pyörittäminen vaatii. Avotoimisto tosin tekee sen, että olen vahvasti myös päivittäisessä työnteossa mukana ja kiireaikoina autan päivittäisissäkin työtehtävissä. Ensi syksynä teen lyhennettyä työpäivää, jotta pystyn saattelemaan Lilian turvallisesti koulutielle.

Jos kiinnostuit, laita hakemusta rohkeasti tulemaan. Tuolta linkin takaa löytyvät yhteystiedot.

Tiistai-iltaterkuin,

PS. huomenna palataan taas sisustuksellisiin juttuihin 🙂

maanantai 20. tammikuun 2014

Auringonnoususta auringonlaskuun

Maanantai-iltaa ihanat!

Mä oon täällä ihan täpinöissäni – valokuvista ja tuosta mun kamerasta, jolla olen meinannut viskata vesilintua jo monet kerrat. Hitsinvitsi, kun kerrankin mun kamera (siis toi Canonin karvalakkimalli) otti kuvia, joita ei tarvinnut käsitellä (no suoristus ja rajaus ei ole käsittelyä ;). Niin mahtavaa! Eilen aamulla lähdin ennen ysiä maitokauppaan hakemaan maitoa ja totesin kelin olevan aivan uskomaton. Heitin maidot kotiin muulle perheelle aamupuuroon laitettavaksi, nappasin kameran kaulaan ja kipaisin toppatamineissani tuohon järven rantaan. Ja mikä näky siellä odottikaan! Auringonnousu kera ihmeellisen valoilmiön; molemmin puolin auringonnousua tasaisin väliajoin oli nähtävissä kaksi ”valeauringonnousua”. Ikäänkuin valopaasit, jotka nousivat ylös taivaanrannasta. Lisäksi vielä tuo utuinen ilma. Olin myyty!

Kotiin kävelin hymyissä suin; tiesin, että kuvat onnistuivat.

Päivä kului, kuten eilisestä postauksesta näitte/luitte, mummulassa maailman parhaassa seurassa hyvän ruoan äärellä. Kolmen jälkeen virittelin jälleen toppatamineet päälleni ja lähdin kävellen kohti Pispalaa. Tiesin, että aurinko laskee 15:52, joten siksi yritin tähdätä Pispan portaiden yläpäähän. Innostuin kuitenkin järven jäällä kuvailemaan niin paljon, että jouduin ottamaan toiset portaat ylös Pispanharjulle eikä maisemat ihan avautuneet niin kuin tuolta portaiden päästä. Tarpeeksi hyvin kuitenkin. Luonto on aika ihmeellinen ♥

Otin ne tutut lenkkeilyportaat alas Pispanharjulta kohti kotia. Vaikka aurinko oli jo painunut mailleen, niin maisema oli silti kaunis. Talvinen kuura yhdistettynä kirpeään pakkaseen. Päätin kävellä kotiin jäitä pitkin. Taivas oli oranssi ja kun käännyin katsomaan taakseni kohti Pispalaa oli taivaanranta harjun takana sinertävän vaaleanpunainen. Tässä kohtaa ajattelin, että kuinka onnellinen sitä saakaan olla, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa. Tai saatikka siitä, että pystyy nauttimaan näistä elämän pienistä asioista. Kävelin hiljalleen kotiin lumen narskuessa kenkien alla. Ja päätin, että tapahtui elämässä mitä tahansa, niin toivottavasti sitä ei ikinä menettäisi tätä kykyä olla onnellinen niistä arkisista, pienistä asioista. Ei siihen onneen paljoa tarvita, niin kuin olen täällä monta kertaa todennut ♥

Ihan superenergistä ja kivaa viikkoa 🙂

Muistetaan nauttia elämän pikkuisista onnenmurusista ja arjen kultareunoista!

perjantai 17. tammikuun 2014

Perjantaitunnelmia mökkikuvien kera

…tällä kertaa ilman ruokaa 🙂

Moikkamoi ihanat!

Nyt tehdään poikkeus ja jätetään perinteinen fredagsmys-postaus väliin. Huomiset hautajaiset jänskättävät ja mietityttävät sen verran paljon, että nyt tuntuu oikealta viettää ilta perheen parissa ilman sen kummempia kameran kanssa huseeraamisia. Ymmärtänette varmaan. Huominen tulee olemaan ehdottomasti tähän astisen elämäni raskain päivä. Mutta onneksi en joudu kokemaan sitä yksin. Muistotilaisuuteen on ilmottautunut 100 sukulaista ja ystävää. Maalla tuntuu olevan vielä tämä lähimmäisen muistaminen enemmän läsnä kuin täällä kaupungissa. Iskällä oli ihan hirmuisesti ystäviä (ja ihan kamalasti sukulaisia, vaikka olikin itse ainoa lapsi); laidasta laitaan. Kaikkia ihmisiä kohteli aina hyvin ja arvosti jokaisen täällä tallaamaa jälkeä. Ikään, sukupuoleen tai lähtötilanteisiin katsomatta. Voi kun tuohon samaan pystyisi itsekin!

Pikaisesti latasin eilen miehen työmatkan varrella räpsimiä kuvia koneelle ja tässä teillekin mökkiä tai lähinnä sitä saarta, talviasussa. Meidän mökki ♥ Ensi viikonloppuna lähdetään puunkaatajan kanssa katsomaan ne pari kolme isoa kuusta, jotka haluamme kaadettavan. Mikäli jäät kestää. Kallioranta grillauspaikkoineen on näköjään jään alla. Saas nähdä, onko meidän kiviröykkiögrillauspaikka vielä paikallaan jäiden lähdön jälkeen…

Otan huomenna kameran mukaan hautajaisiin ja sain äidiltäni luvan tehdä postauksen hautajaisista. Katsotaan, miltä sen tekeminen tuntuu. Kovinhan pintaraapaisua tämä munkin blogi on ollut meidän elämästä, joten tässä pohdin, että syventääkö juttuja pintaa syvemmälle. Kuitenkin on hyvä teidän lukijoidenkin tietää, että kaikilla meillä bloggajilla on ne samat ongelmat ja vastoinkäymiset kuin teillä muillakin. Kaikkien niiden kauniiden ja trendikkäiden sohvatyynyjen lisäksi meillä on uhmaikäisten ongelmat ja lasten aamukiukut. Paljon on onneakin, sitä en kiellä. Mutta onneksi elämä muistuttaa aina silloin tällöin siitä, että pitää arvostaa sitä, mitä on. Arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat elämässä läsnä ♥

Nyt home made hampurilaisten tekoon.

Ei tule ihan järkevää juttua tällä hetkellä – kuten varmasti totesitte ihan itsekin 🙂

Mitä ihaninta, tunnelmallisinta, rentouttavinta ja kivinta

perjantaita toivotellen,

PS. palaan kommentteihinne viimeistään sunnuntaina – nyt ei riitä paukkuja. Kiitos niistä kuitenkin ihanat ♥

PPS. nyt tuli sydämiä postaukseen enemmän kuin laki sallii. Sorppa 🙂

maanantai 13. tammikuun 2014

II/2013

Maanantaita ihanat!

Tänään onkin nautittu auringosta, ainakin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti teilläkin siellä 🙂 Lumipeite maassa ja puissa sekä tuo aivan järkyttävän ihana ja tervetullut valoilmiö taivaalla. I like it! Kovin hitahasti ollaan päästy eteenpäin näissä mun viime vuoden kvartaalikatsauksissa, mutta nyt pukkais toisen kvartaalin katsausta:

Huhtikuussa palattiin Thaimaan reissusta ja opeteltiin taas arkea. Onneksi huhtikuu on meillä yleensä juhlakuukausi, niin arki alkoi varsin mukavasti; Lilian synttärit ovat 13.päivä ja Julian 27.päivä. Siihen väliin sitten vielä sukulaissynttärit niin liki joka viikonlopulle on juhlia 🙂 Viime vuonna Lilia halusi pitää kaverisynttärinsä Hesessä ja sehän sopi mulle enemmän kuin hyvin. Julia piti juhlat kotona ja perinteisen täytekakun sijaan tehtiin jätskipallokakku. Sisustuksellisesti ei mitään hirmuisia muutoksia muuta kuin tuo pitkään haaveilemani tapettiseinä tyttöjen kuvasta. Aluksi pelkäsin, että kyllästyn noinkin isoon kuvaan, mutta vielä tähän päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt. Kun maa alkoi sulaa lumesta niin aloin haaveilemaan revityistä farkuista. Koska kauppojen valikoimista en sellaisia löytänyt, niin raastoin parmesan juustohöylällä vanhoihin farkkuihini reiät 🙂 Vappua vietimme ihanien ystävien luona ja munkkeja tuli syötyä enemmän kuin laki sallii!

Jos huhtikuu on juhlakuukausi niin sille hyvää jatkoa on toukokuu, jolloin mies täytti 40-vuotta ja jolloin vietettiin meillä lähisuvun kesken äitienpäiväjuhlia. Toukokuussa tein loppusilauksen uuden makkarin suunnittelun saralta ja remppakin valmistui parissa viikossa. Pitkään haaveilimme ruskean terassimme käsittelemisestä mustaksi ja niin vain tämäkin haave toteutui (kiitos veljelleni). Sain takapihalle myös äitienpäivälahjaksi auringonottotuolin, jossa vietettiinkin muutama jopa helteinen päivä ja ihana keväinen ilta viltin alla. Pikkuisella Lilialla oli päiväkodin kevätjuhla ja haikein mielin hyvästelimme ihanat päiväkotitädit.

Ei kahta ilman kolmatta; kesäkuussa juhlimme rakkaan iskän 65-vuotispäivää ja samana päivänä vanhempieni 40-vuotishääpäivää. Juhannusta vietimme vanhempiemme mökillä isolla porukalla. Juuri ennen juhannusta meitä lykästi ja tarjouksemme juuri siitä haaveidemme mökistä oli mennyt läpi. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin onkohan kohtalolla jo tuolloin ollut sormensa pelissä? Muistanette varmaan, miten isäni liittyí tuohon meidän mökkiimme. Täällä tarina kokonaisuudessaan uusille lukijoille. Kesäkuussa pidin jo kaksi viikkoa kesälomastani ja ilmat suosivat tuolloin; lasten kanssa käytiin ihanassa Kiviniityn kotieläinpuistossa ihastelemassa karvakorvia.