Kyllä äidin vaisto on aina oikeassa; maanantaina Lilian kuume huiteli taas 40 asteen paremmalla puolella ja päätin olla tyytymättä lauantaisen lääkärin diagnoosiin rauhaskuumeesta/viruksen aiheuttamasta kuumeesta ja varasin ajan uudelle lastenlääkärille. Ymmärrän toki, että rauhaskuume oireilee juuri näin, mutta silti tuntui, että kaikki nyt ei ole ok. Tämä kokenut vanhahko lääkäri sanoi heti, että ei tarvitse edes nieluviljelyä ottaa, sillä kyseessä on streptokokki. Joka nielurisojen puuttuessa iskee kaulan imusolmukkeisiin ja nielun pinnalle. Ehdotti aluksi suonensisäistä ab-tippaa, mutta koska potilas oli sairasteluunsa nähden suht’ hyvässä kunnossa niin määräsi ”hevoskuurin” suun kautta otettavaksi. Ja kuinka ollakkaan tiistai-aamuna kaulan imusolmukkeet olivat pienentyneet puoleen ja kuume laskenut normalilämpöön. Huomenna on silti kontrolli noiden imusolmukkeiden takia, etteivät vain ole ”kapseloituneet” tms. Mutta tuskinpa ovat, kun ovat nyt pienentyneet siitä 5 cm lähelle 2 cm. Jännä juttu, että korvanenäkurkkutautien erikoislääkäri väitti, ettei angiinaa voi olla, kun nielurisat on poistettu. Ja lastentautien erikoislääkäri oli toista mieltä. No, onneksi on vakuutus ja onneksi lapsi on nyt kunnossa. Tämä viikko kuitenkin täytyy ottaa rauhassa ja poissa päiväkodista.

Mä oon niin rakastunut tuohon Plantagenista ostamaani oliivipuuhun, että olen ajatellut ostaa sohvalle myös oliivinvihreän (harmahtavan sellainen) tyynyn tai kaksi. Syksyn väripalettini koostuu mustasta, valkoisesta, oliivin vihreästä, harmaan eri sävyistä ja pellavasta. 

Muuten olen mökkihöperöitymisen partaalla, mutta jotain hyvää tästä kotona oleilustakin on ollut; olen siivoillut tyttöjen ulkovaatteita ja inventoinut välikausi/talvivaatteita. Pian alkaa olla se aika, että toppa-asut ovat liian kuumia ja ohuemmat välikausiasut liian kylmiä. Mitä te puette silloin lapselle? Jos aamuisin on nollan pintaan, mutta päivällä kohoaa kymmeneen. Villa-asun välikausiasun alle? Puuh. Onneksi välikausikengät on nyt kondiksessa. Samoin lämminvuorikumpparit. Tosin eipä niitä loppuviikolla paljoa tarvitse, kun on luvattu jopa 20 astetta. 

Pientä stressinpoikasta on aiheuttanut ensinnäkin se, että olin suunnitellut tämän syksyn ihan toisin; toiminimen pystyyn laittamista ja asiakaskunnan hankkimista. Mutta kun meillä on töissä niin kiire, että eipä juuri ole ehtinyt toiminimijuttuja miettimään. Postia saan toiminimen tiimoilta melkein päivittäin (pääosin verottajalta yms. viranomaisilta), mutta toiseen suuntaan tuo tietovirta on vielä hieman heikohkoa 🙂 Stressinpoikasta aiheuttaa välillä myös tämä bloggailu. En haluaisi rakkaasta harrastuksesta luopua, mutta koen olevani epäreilu, sillä en ehdi juurikaan tällä hetkellä kommentoimaan blogeihinne tai edes lukemaan niitä. Juttuja itselläni kyllä olisi vaikka muille jakaa, mutta blogipostaukseen kulutettavan ajankin välillä käyttäisin muuhun. Kuten juoksemiseen. Mutta näinhän se on, että tästä asiasta ei juurikaan kannata stressata. Tämä on vapaaehtoista, eikö!

Ja ehkä sitä bloggailuaikaa taas liikenee yllättäen. Tai sitten bloggaan vain harvempaan tahtiin. Mutta kiitos jälleen teille, kun käytte lukemassa juttuja ja jaksatte kommentoida. Ilman teitä olisin blogini ehkä jo lopettanut. ♥