Mitä ruokailutila edellä, sitä olohuone perässä. Täällä (klikklik) juttu ruokailutilan valkaisusta. Facebookin puolella jo annoinkin pari päivää sitten sneak peekin, kuinka valkoiset verhot raikastivat ilmeen kertaheitolla. Tänään, siivouspäivänä, otin urakakseni sommitella tekstiilit ja pientavarat olohuoneeseen uudelleen…vain todetakseni, että vanhassa vara parempi. No tulipahan ainakin putsattua tasot yms. kunnolla, kun olivat tyhjillään 🙂

Jotenkin tykkään, että kun meillä on kohtalaisen paljon noita tyynyjä, että ne ovat ”ryhmitelty”. Esimerkiksi tuon koristeellisemman Bourgien eteen sopii paremmin silkkityynyt kuin tuo villatyyny. Sitäpaitsi, onhan se ihan kiva, että tuo mun lukunurkkaus on kotoisa villatyynyineen, viltteineen kaikkineen 🙂

Olen tainnut täälläkin aiemmin mainita siitä, että oli kyseessä sitten opiskeluaikojen vuokrakämppä tai nyt aikuisiällä omistusasunto niin aina olen pitänyt yhtä ehtoa ratkaisevana: auringon täytyy päästä paistamaan sisään. Joskus aikoinaan ihan ensimmäisessä opiskelijakämpässä näin ei ollut ja muistan sen vieläkin ahdistavana yksityiskohtana ko. asunnosta. Ollakkin, että kesällä meillä paahtuu (ilmalämpöpumppua odotellessa 😉 auringon porottaessa aamulla ruokailutilaan, päivällä olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen ja illasta tyttöjen huoneisiin. Mutta mieluummin otan sen tuskaisen kuumuuden vastaan kuin sen, että koko asunto olisi varjopuolella. Paras sisustusneuvoni teille ihanaiset on; älkää blokatko auringonvaloa liian raskailla verhoilla! Let the sunshine in! 🙂

Tuo huonekuusi saa vielä olla niin kauan kunnes kupsahtaa. Sitten on pakko taas investoida oliivipuuhun. Josko kolmas kerta toden sanoisi ja oliivipuu kestäisi kauemmin kuin yhden kesän 🙂

toivotellen,