Kuten todettu miljoona kertaa aiemmin: tiistait eivät ole mun lempparipäiviä. Kaukana lempparipäivistä. Mutta ei tämä päivä nyt ihan huonoimmasta päästä vielä ole ollut. Harmittava kylläkin. Mähän esittelin niitä viikonloppuna mökkireissulta ostamiani lankoja tuossa yksi päivä. No juu. Koukutuin taas ihan kertaheitolla kutomiseen ja jokainen ilta on kulunut sohvalla puikkoja kilistyttäen. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä tuo aloittamani villatakki valmistuu tahdon voimalla. Puikoilla nro 12 ja niin nopeasti, että itsekin ihmettelen. Villatakki on hyvällä mallilla ja kutominen on vienyt ihan mennessään. Ainoa huono puoli on se, että ostin neljä kerää (=kaikki loput) lankaa paikallisesta halppiskaupasta, joka oli vissiin ostanut langat jo pari vuotta sitten. Tänään ajattelin tilata lankaa lisää netistä. Mutta nyt tuota lankaa ei ole enää mistään saatavilla. Kaputt. Loppu. Ei vissiin enää markkinoilla saatavilla. Joten mun ihanan pehmeästä ja lämpöisestä, pitkänmallisesta villatakista tulee joko a) ihan lyhyt malli tai b) villaliivi (ilman hihoja). 

Voi ei. Harmittaa vietävästi. Jos sinulla ihana lukijani on Novita Jamboa tuollaisena harmaana lojumassa nurkissa niin mieluusti ostaisin kolme tai neljä kerää. Postarit ja vaivanpalkkiot päälle. Laitahan mailia maria.nurmi@coloria.fi. Olishan se ihan kiva villatakkiin vähän pituutta saada. Ja ne hihatkin olis ihan kivat 😀

Mies on yön yli työreissussa, joten me linnottaudutaan myöhemmin tytsyjen kanssa sohvalle; mä kudon tuota mun villatakkialiiviä, Julia virkkaa mummulle patalappua ja Lilia sormivirkkaa pinkkiä matoa (on jo pian metrin mittainen :). Ihanaa, kun on yhteinen harrastus ja tykkään kyllä, että lasten on hyvä välillä rauhoittua tälläisten rauhallisten asioiden äärelle. Ja vielä ihan omasta halustaan tuota tekevät. Onnea on kuulkaas se!

Hei, huomista postausta ajatellen kysyn teiltä mielipidettä postauksen sisällöstä; 

sisustetaanko taljoilla koti syksyyn vai nautitaanko herrrrkullista vuohenjuustotomaattikeittoa?

Ja sitten olis vielä sitä liikuntapostaustakin tarjolla.

Niin että mitä laitetaan? 🙂

PS. niin ja tiistaiseen tapaan huomasin iltapäivällä etuhiuksissa kolikon kokoisen klöntsän hoitoainetta ja kukaan työkavereista ei ollut siitä mulle sanonut. 

Pesinpä sitten osan hiuksista kesken työpäivän. Pitäiskös aamulla alkaa katsomaan peiliin ennen töihin lähtöä? Onneksi huomenna on jo keskiviikko. Tää on niin tätä :)

PPS. Irma – toivoit kuvaa kanervasta ja tuosta harmaasta seinästä; tuossa niitä tuli muutama 🙂