VUODEN VIKAT MOIKAT! 🙂

Viides blogivuosi lähenee loppuaan, joten on aika jälleen summata yhteen tuota pikaa loppuva vuosi. Mutta tehdään se vauhdikkaasti; tapanani ei ole liikaa tuijottaa menneisyyteen vaan katse on tiiviisti suunnattuna tulevaisuuteen. Blogitehtaani äänettömänä, äänellisenä ja ainoana yhtiömiehenä voin tiivistää blogivuoden yhdellä sanalla: upea. Bloggaaminen on ollut äärimmäisen mukavaa touhua. En muista yhtään kivistä tietä tai blokkia tämän homman tiimoilta kuluvan vuoden osalta. Asiat ovat soljuneet kokolailla omalla painollaan. Ja näin mä olen asian ajatellutkin; jos tämä työ alkaa tuntumaan pakkopullalta, niin se vissiin näkyy aika helposti postauksissa. Siihen musta ei olisi, että väen vängällä pitäisi postauksia tihrustaa.

Vuosi oli kyllä muuten aika raskas, varsinkin tuo alkuvuosi. Ehkä elämäni raskaimpia. Yhtäkkiä poissa olikin tärkeä ihminen. Ihminen, jolle oli tottunut soittamaan niin työasioissa kuin muutenkin. Ihminen, kenen luokse lapset kirmasivat tien toiselle puolelle kertomaan päivän juttujaan. Alkuvuosi meni hieman sumussa ja ehkä se näkyi täällä bloginkin puolella. Bloggaaminen toi kuitenkin surun keskelläkin sen kaivatun lisän elämään. Pakopaikan arjesta. Tänne on ollut aina mukava tulla. Hymyssä suin teen postauksia ja hymyssä suin luen teidän ihanaisten kommentteja. Ja tuo on oikeasti totta. Tuntuu vähän hölmöltä olla suu messingillä, kun postauksia kirjoittaa. Mutta niin vain se menee. Bloggaaminen ja kanssakäyminen teidän kanssanne saa pahemmankin päivän kääntymään hyväksi.

Helteisenä heinäkuun päivänä kävin juttelemassa Helsingissä blogijuttuja kahden kaunokaisen kanssa. Enpä tuolloin vielä tiennyt, että meistä tulee työkaverit 🙂 Syksyllä tapahtui tähän astisen blogiurani hienoin muutos; syyskuun alusta pääsin bloggaamaan huipputiimiin tänne Indiedaysille. Uskon ja toivon, että tuo muutos ei ole vaikuttanut blogiini ainakaan negatiivisesti. Ihania yhteistyökampanjoita, joiden kautta tähän bloggaamiseen on tullut ammatillinen kädenjälki. Se ei kuitenkaan ole pois teiltä lukijoilta eikä minulta bloggaajana. Itse asiassa nuo yhteistyökampanjat ovat sellaisia, joita jännitän hirmuisesti ja jotka hoidan samalla kunnianhimolla kuin isot projektit päivätyössäkin.

Blogiin on tullut satsattua aikaa ihan hirmuisesti. 322 postausta vuodelle 2014. Se on aika paljon. Joskus pidin kirjaa kuinka paljon yhden postauksen tekemiseen menee aikaa. Riippuen kuvien määrästä ja aiheen laajuudesta niin yhden postauksen koostamiseen julkaisukelpoiseksi menee tunnista kolmeen. Joissain tapauksissa myös enemmänkin. Varsinkin yhteistyöpostauksissa, joissa haluan syventyä asiaan vielä enemmän ja tehdä taustatyötä. Siltikään en vaihtaisi yhtään noista tunneista pois. Niistä myöhäisillan hetkistä kun muu perhe jo nukkuu ja jään takkahuoneeseen käsittelemään kuvia. Tai niistä aamun yksinäisistä tunneista, kun kello on soittanut viideltä, jotta ehdin tekemään postauksen ennen töihin lähtöä. Ne ovat katsokaas niitä mun omia laatuhetkiä. Laatuhetkiä teidän kanssanne. Laatuhetkiä rakkaan blogini parissa.

Mitä tulevaan vuoteen tulee, niin odotan sitä innolla! Jutun aiheita on jo jonkun verran valmiina (mm. Anulle sitä toivepostausta tarjoiluastioistamme, johon ne kuvatkin on jo valmiina :), mutta pääosin jatketaan fiilispohjlla niin kuin tähänkin mennessä. Postaustoiveita otetaan edelleen vastaan samaan tapaan kuin aiemminkin. Fredagsmys-postauksia on toivottu, joten ne herätellään jälleen henkiin alkavan arjen myötä. Arjen, jossa perjantait tuntuvat taas työviikkojen jälkeen perjantailta.

Kiitos teille kaikille suunnattomasti kuluneesta vuodesta ♥  Tuntuu kliseeltä sanoa tämä jälleen, mutta ilman teitä blogiani ei tuskin olisi olemassa. Jatketaanhan samaan malliin ensi vuonna, eiks vaan? 🙂

KAUNIISTI KULUNEESTA VUODESTA KIITTÄEN
&
ONNEA VUODELLE 2015 TOIVOTTAEN,