Tämän viikonlopun aikana sydän on pakahtunut onnesta monta kertaa ja univelat on (ainakin päällisin puolin) nukuttu pois, mies ja lapset ovat saaneet osakseen läsnäoloa ja lämpöä, aurinko on hellinyt molempina päivinä ja tänä aamuna vienoinen lumipeite peitti maan. Syytä olla kuulkaas onnellinen! Tästä lähtien alan nukkumaan 9-10 tunnin yöunia. Ei sitä muuten jaksa nauttia niistä elämän pienistä asioista. Ei niitä edes väsyneenä tunnu huomaavan. 

Meillä oli lapsilla molempina öinä ihanainen yökaveri, joka oli myös mukanamme eilen vähän shoppailemassa. Minä, tamperelainen shopaholic, kävin nyt vasta ekaa kertaa remontin jälkeen Sokkarilla todetakseni, että siellähän on kaikki ihan mullin mallin (lue: etsin lasten leluosastoa neljännestä kerroksesta ja se löytyikin kerroksesta, jonka olemassaoloa en edes tiennyt). Jotenkin tulee vaan vietettyä aikaa Stockan päässä kaupunkia, mutta eihän tuo Sokoskaan huono vaihtoehto ole. Ei huano! 😀 Lasten silmät hihkuivat ilosta, kun pääsivät pitkästä aikaan TKL siniseen bussiin. Pienestä se on ilo revittävä lapsenakin. Itselleni iloa tuotti myös Indiska ja niin tajuttoman ihanat tyyny- ja kynttilävalikoimat. Kotiin kannoin yhden tyynyn ja yhden kynttilän, kun sain niin hyvät alet niistä (siis olivat liki ilmaisia). Oletkos muuten rakas mieheni huomannut noita tuolla olohuoneessa? 😉 Hih, nyt ainakin huomaat!

Muuten nautin vain suunnattomasti siitä, että sain eilen olla hetken yksin kotona. Ihan kotoilla rauhassa. Siivoilla ja rymsteerata. Ottaa kuvia päivännäöllä, kerrankin. Bourgie siirtyi taas olkkariin. Jotenkin sisustuksessamme ollaan taas menossa kohti ”pientä luksusta arjen keskellä” -teemaa. Pieni ”posh” ja ”upgradaus” on se jota pimeään marraskuuhun olen kaivannutkin. Sisustusinto on väsymyksen keskellä ollut vähän kateissa, mutta nyt se pikkuhiljaa nostaa päätään. Ja juoksuinto, tänään puolentoista tunnin lenkki (14,5 km) meni ihan heittämällä. Nyt saunan jälkeen on kyllä ihan paras olo. Koko perhe on kotona ja kaikilla hyvä olla. Elämä osaa sitten olla ihanaa ♥

Tänään ajoimme synttärikutsuille mökkirannan kautta. Siellä se mökki siinsi eikä ainakaan silmämääräisesti myrskytuhoja ollut havaittavissa. Mutta tulipahan ikävä mökille. 

Huhhuh. Ensi kesää odotellessa. Mikään mahti maailmassa ei saa mua sieltä pois!

Kiitos ihanaiset kommenteistanne perjantaimyyssipostaukseen, vastailen myöhemmin. 

Nyt taltuttamaan tuota pyykkivuorta. Taidan olla tulossa kipeäksi, sillä senkään taltuttaminen ei tänä sunnuntaina tunnu mitenkään vaivalloiselta 🙂

Puspus ja ihanaa sunnuntai-iltaa,

voimia tulevaan viikkoon  ♥