Raparpereja piirakkaan keittäessäni tuli mieleeni lapsuuteni kesät maalla mummulassa, kun mummu keitti raparperimansikkakiisseliä. Raparperin tuoksu kuuluu kesään. Viime vuosina raparperistä on muodostunut mun ehdoton kesäherkku; raparperipiirakka, raparperikaurapaistos, raparperikiisseli tai raparperi ihan pelkältään maistuu taivaalliselta. Muutenkin tykkään kirpeän ja makean yhdistelmästä.

Saimme tänään kylään kahvivieraita ja ajattelin kokeilla raparperimarenkipiirakkaa. Ilman sen kummoisempaa ohjetta siihen en löytänyt, joten käytin apuna hieman taannoin leipomani sitruunamarenkitortun ohjetta (klikklik). 

Kesäisen raparperimarenkipiirakan seuraksi kaivoin pitkästä aika GG:n kupit esiin. En ole vieläkään päättänyt onko ne liian romanttiset makuuni vai ei. Ihan hyvältä niistä silti kahvi maistui. Tosin ulkosalla maistuu kaikki paremmalta kuin sisällä. Mutta kyllä mun täytyy myöntää, että toppaliivini ei ollut lainkaan likaa; siellä oli kylmä!

Nyt keitän iltapäiväkahvit, otan palan piirakkaa ja alan jännittämään saako Suomi pronssi-mitalin. Harmistus oli suuri eilisen pelin jälkeen, mutta kyllä parempi voitti. Jossittelulle ei ole varaa, mutta olisiko Suomi voittanut MM-kultaa, jos vastassa olisi tänään Slovakia…siis jos olisi eilen voittanut….