Päätin että en missään nimessä. Nimittäin sorru Therese Sennerholtin nasevia sloganeita sisältäviin tauluihin. Mutta hups, kuinkas kävikään? Aikani näitä ihasteltuani mm. Marjan blogissa päätin antaa sisäiselle taitelijalleni periksi. Hih, taiteellisuus tästä on kaukana, kun suoraa kopioi toisen tekstit ja tyylin ja laittaa printterin töihin. Mutta halvemmaksi nämä toden totta tulivat kuin alkuperäiset. 12 euroa / taulu ei ole mielestäni paha hinta. En ole vielä päättänyt taulujeni lopullista paikkaa. Tällä hetkellä ne ovat ruokatilassa. 

Yllä oleva teksti kolahtaa aivan täysillä. Miksi pyrkiä onnellisuuteen, kun voisi elää tässä hetkessä onnellisena? Ei siihen onneen paljoa tarvita. Katsohan vaikka täältä.

Itse olen siinä suhteessa joku luonnon virhepainos naisesta, että olen oppinut pitämään suklaasta vasta aikuisiällä. Suklaa auttaa. Vaivaan kuin vaivaan. Nimim. tänään jälleen virpojille tarkoitetut suklaat syönyt 🙂

Eilinen keilausilta meni jälleen liian myöhäiseksi. Ja se on tänään kostautunut armottomana väsymyksenä. Ei ole vanhaksi tulemista. Onneksi väsymys on ainoa merkki kivasta illasta. Huonomminkin voisi olla.

Tämän illan kohokohta tulee ehdottomasti olemaan se, kun molemmat rakkauspakkaukset tuhisevat  tyytyväisinä sängyissään ja mä pääsen rojahtamaan nacho platterin kanssa telkkarin ääreen. Onni on lähempänä kuin arvaammekaan ♥

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle ja kiitos kun poikkesit  ♥