…kausivalokausi (kääk, mikä sana!) korkattu 🙂

Pikareissu mökille nollasi taas aivot ihan totaalisesti. Aina kun vain on mahdollisuus, niin otetaan suunta tuonne. Vaikka vain yhdeksi yöksi. Missään en vielä tähän päivään asti ole nukkunut paremmin kuin mökillä. Viime yön 11 tuntia tuli kyllä tarpeeseen, jotenkin sitä on taas ollut vähän väsynyt ja univelkaa on kertynyt. Meillä pienemmän yökyläilytkin oli mennyt loistavasti. Tosin mun täytyy sanoa, että kerta kerran jälkeen nämä lasten yökyläilyt alkavat olemaan mulle vaikeita. Ihan outo tunne oli olla mökillä kolmistaan. Sellainen haikea mötti tuossa rinnassa. Eihän siitä ole aikaakaan, kun vielä toivoi edes yhtä yötä täysiä unia ja hetkeä kaksin miehen kanssa. Ja nyt on kaikista onnellisimmillaan silloin, kun iltaisin painaa pään tyynyyn ja tietää koko perheen olevan kotona. Aika saisi pysähtyä just tähän! Mutta äitiyden ihanuudesta sisustusprojekteihin…

Ei kuulkaas haittaa lumihiutaleet valosarjassa näin keskellä kesää…niin kauniisti nuo tuovat tunnelmaa tuonne prinsessojen valtakuntaan tuolla möksällä! Helatorstaina käsittelin hirsiseinät valkoiseksi pikkuruisessa huonessa ja täytyy kyllä sanoa, että huone kasvoi monta neliömetriä kooltaan. Katto, lattia ja ikkunan puitteet saavat olla puulla. Toistaiseksi 🙂 Onhan tuo sänky ja muutkin kalusteet puun värisiä. Yöpöytälipaston kannen suhteen päti jälleen sanonta ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Olin laittanut sen päälle sudin maalauskotelossaan ja kappas, nostin maalauskotelon tuosta ylös, niin jostain pahus vie oli mennyt valkoista maalia myös tuohon kanteen. Ei muuta kuin pari kertaa maalausta sillä samalla seinämaalilla, jolla hirretkin vetelin. Kuvissa ei näy, mutta tuli kiire kuvien ottamisen kanssa ennen kotiin lähtöä, joten valaisin taitaa olla kiinni lipaston kannessa, kun sen silloin märälle maalipinnalle lättäsin. Ei siinä sinällään mitään, ihan hyvin tuo valaisin tuohon sopii, joten olkoon nyt siinä 😀

Tuo ihana rottinkivalaisin on muuten edullinen löytö Löytötavaratalosta ja sopii hyvin mökkitunnelmaan. Sinne oli tullut tosi paljon muitakin kivoja sisustustavaroita. Enpä ole pitkään aikaan siellä poikennutkaan, mutta täytyy alkaa käydä useimmin. 

Tyttöjen huoneen ikkuna antaa pohjoiseen ja helatorstaina siellä ulapalla myrskysi vaahtopäät oikein toden teolla. Taidankin ottaa ja vallata tuon yläpedin kerrossängystä joku sadepäivä hyvän kirjan kanssa. Välillä aina aavaa järveä tuijotellen. Edelliset asukkaat ovat laittaneet halkopinot osittain tuon tyttöjen ikkunan alle, joten meillä on projektina siivota ne siitä pois, niin näkymät tuonne ulapalle ovat esteettömämmät.

Meidän makkarin ja tyttöjen makkarin ovina on perustaiteovet. Pyökin värisinä. Aluksi ajattelin, että ne ottaa liikaa silmään, mutta oikeastaan ovat tosi kätsyt. Iltaisin saa rauhoitettua tyttöjen huoneen, kun laittaa oven kiinni. Telkkarin äänetkään eivät olohuoneesta tuon taiteoven läpi pahemmin kuulu. Samoin molempien huoneiden oviaukon eteen saa vedettyä pimentävät verhot, jotka ovat yöaikaan käytössä. Tuolla tyttöjen huoneessa huomaa aamuisin huoneen ollessa pimeänä, että hirsien välissä on rako ulkonurkassa. Sieltä alkaa kajastamaan aina aamun valo. Ilmankos tuolla saa hyvät unet, kun on niin happirikasta ilmaa 🙂