Jo vain menee myöhäselle nämä postaukset tätä nykyä! Jotenkin illat täyttyy siitä kaikesta muusta kuin bloggaamisesta. Tänään muun muassa Uno-turnauksesta (taas) ja täydellisen auringonlaskukuvan metsästyksestä (taas)! Tuolla me ajeltiin esikoisen kanssa kaupasta kotiin kiertoteitä pitkin ja yritetiin ottaa kuvaa, kunnes aikaa tuhraantui niin paljon, että se aurinkokin jo ehti laskea 🙂

Vein vuosi takaperin joulun alla täysin tuupertuneen, kuivuneen ja muutenkin jo toinen jalka haudassa olevan minikuusen vanhemmilleni tien toiselle puolen jouluhoitoon Lapin reissumme ajaksi. Sanoin äidille, että heittää roskiin sitten joulun jälkeen. Mutta niin vain kävi, että siellä se on sinnitellyt tähän asti ja vuosikasvuakin on tullut ihan mukavasti. Kyllä äidit osaa!

Eilen äiskä toi sen meille. Oli vissiin todennut sen mun oliivipuun kuolleen pystyyn. Unohdin tehdä sille sen tolu-käsittelyn, joten voipi olla, että oli oma moka ettei selvinnyt. Mutta tämä uusvanha kuusi, se vihertää kauniisti. Mutta sitä en ymmärrä, että yhdessä yössä sen oksat on kääntyneet alaspäin ja muutenkin se näyttää ei-niin-hyvinvoivalta!?! What’s happening? Ihan oikeesti, mun käsissä nämä kaikki vihertävät kuolevat alle sekunnissa 😀 Onkohan toi paikka liian vetoisa tuossa ikkunan edessä? Voih, kunpa selviäisi edes jouluun asti. Huomenna taidan kiikuttaa kuusipoloisen takaisin tien toiselle puolelle ihan vain varmuuden varalta. Haen sitten jouluksi kotiin 😉

Huomenna sitten luvassa vihdosta viimein valokuvahaasteeseen vastausta!

Oikein tehokasta ja pirteää alkanutta viikkoa, 

ollaan taas askel lähempänä viikonloppua!

Ja hei, mä kekkasin tänään sitten niin mahtis ruoan Fredagsmys-postaukseen.

Kuola valuu jo suupielistä! 😉

Instagramissa eilen viuhuivatkin tunnelmakuvia tuolta meidän aivan fantastisen upeasta illanvietosta ihanien ystävien mökillä. Tai ihanien ystävien toisen osapuolen vanhempien mökillä. Mutta siis summa summarum ihanalla mökillä, ihanien ystävien seurassa (tänään teksintuottaminen tökkii big time, so sorry…kuvia sitten sitäkin enemmän :D). Sovimme jo kesällä, että pidämme hirvipeijaiset syksyllä. Laitoimme kalenteriin päivämäärän ja niin vain me nautimme ihan älyttömän hyvää hirvipaistia lisukkeineen.

Suuntasimme mökille päivännäöllä ja siellä meitä odotti huikeiden maisemien, kauniin mökin ja ihanien ystävien lisäksi shampanjalasit ja pikkusuolaisia. Sekä macaroneseja. Uuuh. Ei voi illanvietto paremmin alkaa. Rentouduin sillä sekunnilla, kun astuin mökkiin sisään. Kaikki se työstressi ja kiire jäi sinne upeaan syksyiseen ulkoilmaan. Silmä lepäsi ihanan E:n iltaa varten valmiiksi tekemässä kattauksessa ja mökin sisutuksessa. Taisin rakastua vähäsen sormipaneeliin. Harmi, etten tajunnut ottaa tuosta yksityiskohdasta kuvaa teille.

Saunoimme tyttöporukassa (E, minä ja meidän pikkuiset kullanmuruset, jotka olivat onnensa kukkuloilla päästessään ihka ekaa kertaa hirvipeijaisiin) reilun pari tuntia ja ihastelimme vaaleanpunaista taivasta. Rantasauna oli mitä viehättävin; vanha sellainen, mutta rakkaudella nykypäiväistetty. Saunan terassilla ottelimme kuvan jos toisenkin tuonne Instagramin puolelle; iltarusko oli uskomattoman kaunis.

Vihdoin päästimme miehet saunaan (sen jälkeen, kun se oli jo kertaalleen ehtinyt kylmenemään meidän kuvaillessa luontoa 😉 ja aloimme naisväellä ruoanvalmistuksen. Tai noh, E teki ruokaa ja minä kuvailin. Loppujen lopuksi saimme miehetkin saunanraikkaina syömään. Neljä tuntia hautuneen murean hirvenpaistin lisäksi meillä oli bataatti- ja perunaranskalaisia, vuohenjuustopunajuurikiusausta, salaattia, aivan taivaallisen hyviä juustoja sun muita herkkuja. Jälkkäriksi juustorahkakakkua. Syöminen on vaan niin parasta! Ja vielä kun sen tekee hyvässä seurassa ja kaikessa rauhassa – elämä on toisinaan aikas kivaa 🙂

Kuten rapujuhlienkin jälkeen niin jälleen täytyy tätä kaukaa fiksuna olemista ihastella; neljään pekkaan yksi shamppispullo ja yksi punaviinipullo kahdeksaan tuntiin ei ole paha. Niin ja saunasiiderit per nassukka. Ja nukkumaankin menimme jo puolilta öin. Vaikka ei sillä, tänään on väsyttänyt ja välikuolemia on tultu tehtyä milloin sänkyyn ja milloin lattialle. Ei ole vanhaksi tulemista! Mutta siis aamulla heräsimme kahdeksan maissa ja minä pikkuisemman kanssa jo vähän aiemmin. 

Hyvä niin, sillä tuolta yläkerran makuutiloistamme aukesi taivas; se oli heti aamusta alkaen vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Kameraa en raaskinut alhaalta hakea, etten herätä muita, mutta voin sanoa, ettei harmittanut lainkaan, että tuo pikkuisempi herätti niin aikaisin. Tuollaisia auringonlaskuja näkee harvoin. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja mä tankkasin Ranskasta asti tuotua Camembert-juustoa varastoon. Miksei Suomesta saa tuollaisia keskeltä liki valuvia juustoja? Täältä ostetut juustot jähmettyvät viimeistään jääkaapissa ja niistä tulee sellaisia kumimaisia. 

Kiitos vielä emännälle ja isännälle ღ Tälläisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas pitkälle. Ainakin sinne pikkujouluihin saakka 🙂  Mun mielestä on ihan huippua, että tuo meidän ihanainen emäntä E:mme oli haalinut hirvirekvisiittaa sun muita. Ja mulle kun olis kelvannut ihan pelkkä hirvikin. Tai oikeastaan olisin ollut ihan täysin onnellinen ilman ruokaakin. Hyvä seura ja täydellinen ympäristö. Ei se muuta vaadi. Mutta nostan kyllä hattua sille, että sain istua valmiiseen pöytään. Vaikka kuinka yritin tyrkyttää ruokatuomisia sun muita 🙂 Oli niin rentouttavaa ja sekä sielu että silmät saivat ravintoa.

Ja hei teille suomalaisille ihanuuksille, nyt painan pään tyynyyn ja vastailen 

niihin parin edellisen postauksen kommentteihin huomenna, jos sopii?! 

Niin ihanat juhlat kuin nuo hirvipeijaiset olivatkin niin nyt väsyttää.

Kiitos ihana E, että sain tehdä tämän postauksen; palaan näihin kuviin vielä monen monta kertaa 🙂

Onnellisena, mutta väsyneenä toivottelen teille 

voimia tulevaan viikkoon ღ

PS. tuolta luetuimpien tekstein joukosta oikeasta palkista löytyy illan emännän ja isän kodin esittely 🙂

Miten tuolla auringolla onkin tuollainen energinen voima? Saa pölyrätti kyytiä, kun pölypallot pistää silmään armottomassa auringonvalossa. Huh. Niin, se mun ruskeakauteni sai pienen lisävivahteen tuosta luumun ja haaleanroosan sävyistä. Ostoslakko koki kovemman luokan kolauksen Kodin1:sen tyynyosastolla. Pitkään tuota plyyshistä pyöreää tyynyä olen himoinnut ja nyt sen ostin. Samalla lähti kotiini mudanruskea hohtava tyyny sekä kaksi tuollaista söpskää Annon niittityynyä. Olivat muuten alennuksessa 5 euroa / tsipale!

Omat vanhat ruskeat tyynyni odottelevat vielä vaatehuoneessa ja hyvä niin; sohvalla ei ole tällä hetkellä niille tilaa. Eikä liioin istujillekaan 😉 Pientä karsintaa tulee suorittaa, mutta siihen asti nuo kaikki tyynyt saavat olla sikin sokin. Sulassa sovussa sohvalla. Koristekaalit alkavat olla jo ehtoopuolella ja haisevat aivan kamalalle. Jouduin tuomaan kaikki Gladen hajusteeni olkkariin, jotta tuon pahan hajun saa pois. Mutta kieltämättä tuo koristekaali on kaunis. Väritykseltään sopii passelisti meidän värikylläiseen entistä hieman värikkäämpään olohuoneeseen.

Kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen myyssipostaukseen, vastailen viimeistään huomenna. Nyt menen vielä vähän viuhuttamaan pölyrättiä ja sitten mökkikassi valmiiksi. Suuntaamme koko porukka viettämään hirvipeijaisia ihanien ystävien mökille. Huomenna blogiin tunnelmia peijaisistamme, mikäli mökkiä ihastellessani kerkiän mitään kuvailemaan 🙂

Hei, muistakaahan osallistua tuohon Iittala-arvontaan!

Ihanaa, ihanaa ja vielä kerran 

tulin muistuttamaan teitä tuosta Arabian Suomen Kaunein Kattaus -kilpailusta. Jokos olette ladanneet sinne oman kattauksenne? Kilpailuaikaa on kyllä vielä runsaasti eli tuonne vuoden loppuun asti, mutta hyvä olla ajoissa liikenteessä. Muutenkin tuolta sivustoilta saa kattausinspiraatiota joka makuun. Aivan huikeita kattauksia! Tänä vuonna tuntuu olevan tuo astiasarjojen yhdisteleminen in. Luonnonmateriaalien lisäksi. Luonnosta on moneksi, ei vain lautasella ruoan merkeissä vaan myös kattausrekvisiitassa.

 

 

 

 

Huomaatteko muuten, että mun rusehtava kausi alkoi oikeastaan tuosta ruokatilasta; seinän sävy taittaa tietyssä valaistuksessa greigeen. Kaiken tämän ruskeavillityksen keskellä musta tuntuu, että ostoslakkoni kariutuu yhteen tyynyyn. Ihastuin Annon osastolla samettityynyyn enkä saa sitä mielestäni. Harmi vain, että kohta meidän sohville ei mahdu istumaan, kun ovat täynnä tyynyjä. Ja mitäänhän ei niistä voi karsia pois 😉

 

 

PS. siellä pilkahti juuri outo valoilmiö taivaalla!!! Woohoo!

Jotenkin tuntuu, että parin päivän räpiskäkelit ovat väsyttäneet ihan armottomasti.

Olen harkinnut kirkasvalolamppua, mutta onko kokemusta niistä? Tehoavatko?