Lämpimät kiitokset edellisen postauksen kommenteista! Ihan huippua, että otitte asian vastaan noin positiivisesti 🙂 Mä odotan tuota syyskuun ekaa kuin kuuta nousevaa; aivan loistotiimiin pääsin ja yksi asia, jota odotan myös suuresti on tuo uusi bloggausalusta. Uskon, että wordpressin myötä saan blogini ulkoasun sellaiseksi, kun haluan. Lisäksi toivon, että wordpressissä kuvat latautuvat nätimmin, täällä bloggerin puolella kun ne välillä ”puuroutuvat”. 

Niin paljon kuin nautinkin niistä lämpimistä heinäkuun päivistä mökillä, niin yhtä paljon nautin näistä elokuun hämärtyvistä illoista. Niistä, kun pilkkopimeällä kipitämme saunarakennuksesta takaisin valaistuun ja kutsuvaan päämökkiin. Niistä, kun ympärillä on pilkkopimeää eikä mistään kuulu ääniä. Sellaisista illoista, kun istumme miehen kanssa kesähuoneessa lämppäreiden lämmittäessä myöhään yöhön ja pelastamme maailmaa.

Eilen ei tullut valvottua myöhään yöhön, mutta lasten nukahdettua raskaan ensimmäisen kouluviikon jäljiltä aikaisin (jep, kostautui tänä aamuna) teimme miehen kanssa iltapalaa ja söimme kesähuoneessa. Lämpimät leivät ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan aika herkullisia. Eilen halkaistun esipaistetun patongin päälle laitoimme tomaattipyreetä, pepperonia, ananasta, aurajuustoa ja juustoraastetta. Paistettiin ne uunissa 225 asteessa noin 12 minuuttia. Toinen hyvä lämppärileipäkombo on pesto ja parmesanjuustoraaste.

Mä en ole oluen ystävä. Ainakaan ollut ennen. Mutta muistan aikoinani Madridissa ihanan V:n luona vieraillessani aina shoppailukierroksen jälkeen istuimme ja lepuutimme jalkojamme V:n asunnon viereisellä terassilla Solin aukiolla ja joimme oluset. Niiden kanssa usein pöytään kannettiin oliiveita. Oliivien kanssa tuo Sol limen viipaleen kera toimii. Ihan ”raakana” sitä en alas saisi 🙂 

Jaahans, moottorisahahurmaaja viittoilee mua hommiin, joten ei auta kuin heittää kumpparit jalkaan ja mennä kantelemaan puupölkkyjä kohti seuraavaa tuotantolinjaa. Klapikone täytyy raahata saareen, sillä mä voisin viettää klapikoneen äärellä koko päivän. Terapeuttista tuo klapien teko!

saaresta toivottelee

PS. muistattehan tuon Instagramin (atmarias), jossa tapahtuu enemmän kuin täällä!

’

Now we’re talking! Eka kokonainen kotiäitipäivä meneillään ja nyt mä hiffasin mikä tää juttu on; aamulla lapset kouluun, siitä juoksulenkille ja kiireen vilkkaa kotiin siivoamaan. Just olin saanut siivottua, niin mies soitteli, että onko kotona lounasta. No tottahan toki! Nakkikastikkeet ja keitetyt perunat tarjolle ja mies matkoihinsa, että pääsen käsittelemään kuvia ennen kuin lapset tulevat koulusta. Mikä on tuossa vajaan tunnin kuluttua. Osa-aikainen kotiäitiys on kyllä ihanaa, mutta tavallaan odotan jo huomista työpäivääkin 😉

Olette pariin otteeseen toivoneet postausta meidän kodin siivousrutiineista. Siivouskaappia mä en tohdi esitellä, sillä se jos mikä on siivouksen tarpeessa. Kuka niihin kaappeihin katsoo 😀 Meillä onneksi molemmat aikuiset ovat tarkkoja kodin siisteydestä. Isommat siivoukset, kuten joulusiivo tehdään koko perheen kera. Vielä kotona lasten kanssa ollessani (siis silloin kun olin oikeasti kotiäiti ja toiset oli liki vauvaiässä), meillä kävi siivooja joka toinen perjantai. Oiva tapa ostaa aikaa lasten kanssa, mutta mä stressasin etukäteen hirveästi tuota siivojan tuoloa. Siivosin koko torstai-illan paikkoja kuntoon, että siivoojan on sitten helpompi siivota. Jep.

Torstai on meillä viikkosiivouspäivä. Silloin ensiksi järjestellään paikat, sitten imuroidaan, pyyhitään pölyt (myös peileistä) ja pestään lattiat sekä veskit. Viikkosiivous ei tunnu pahalta rastilta, sillä jollain tasolla meillä siivotaan koko ajan. Mies yleensä imuroi ja mä pyyhin pölyt. Pölyt pyyhin pölyhuiskalla sellaisilta pinnoilta, jotka ei pesua kestä esim. piano. Muuten käytän useasti kertakäyttöisiä puhdistusliinoja. Niissä ne lasi- ja ikkunaliinat ovat sellaisia, joilla saa rosteriset kodinkoneetkin helposti puhtaaksi. Vink vink! Tuon lieden takaisen ison rosterilevyn tosin pesen teräspinnoille tarkoitetulla suihkeella, sillä se ei oikein noista puhdistusliinoista tykkää.

Monta kertaa päivässä tulee pyyhittyä keittiön tasot, liesi ja ruokapöytä, lakaistua roskat lattioilta sihvelillä ja harjalla. Tarvittaessa pesen myös keittiön, ruokatilan ja eteisen lattian muutenkin kuin viikkosiivouksen yhteydessä. Valkoinen laattalattia lapsiperheessä on haastava 😉 Jokapäiväiseen siivoukseen kuuluu myös vuoteiden petaaminen ja tuuletus. Mä en voisi elää talossa, jonka ikkunoita ei saa auki. Usein meillä on ristiveto niin, että takapihan ja etupihan ovet ovat auki. Jopa talvella.

Hävettää myöntää, mutta matot (ne muutamat hassut) viedään happihyppelylle ja tamppaukseen vain joulusiivon yhteydessä. Petivaatteet, täkit ja tyynyt ulkoilutan noin kolme kertaa vuodessa. Pitäis tehdä tämä useammin, sillä mikään ei voita illalla sitä tunnetta, kun sukeltaa puhtaisiin lakanoihin kylmän täkin alle. Lakanat vaihdan noin joka toinen viikko. Ikkunat meillä pesee mies kaksi kertaa vuodessa. Mä lupasin hoitaa keväällä ikkunoiden pesun sisältä, mutta se on tainnut jäädä…sen verran pölyisenoloiset nuo ovat. Saunan ja pesuhuoneen pesu on viimeaikoina myös ajoittunut vain sinne jouluun. Sen lisäksi tuota pesuhuonetta toki pestään välillä suihkussa  käydessämme.

Siivous ja puhdas tuoksu kulkevat käsikädessä. Sen takia meillä käytetään huonetuoksuja. Viime syksynä sain Gladen kampanjan kautta huonetuoksuja, joihin olen sittemmin ostanut varapatruunoita. Muutama euro parin kuukauden välein noihin tuoksuihin ei ole hirmuisen iso sijoitus. Siivottu koti, kodin tuoksu ja tuoreet kukat. Ei löydy ihan heti tuon trion voittanutta!

Ja kaunis kiitos ihanat kommenteistanne edelliseen postaukseen. Elämä on todellakin ihana lahja ♥ Sain jo aikapäiviä sitten Pastellimajan suloiselta Hannalta kuvahaasteen, jossa tulee kuvata koti viidestä kuvakulmasta, joita blogissa ei ole ennen nähty. Kiitos Hanna! Ehkä pahin (ja samalla mukavin) haaste ikinä; näin liki viiden vuoden bloggaamisen jälkeen jokainen nurkka ja kuvakulma kodista taitaa olla kuvattuna 🙂 Mutta tässä joitain harvemmin nähtyjä kuvakulmia. Eilen sai muuten tuntumaa tulevaan; pimeä sadeilta ja kuvaus oli hitusen hankalaa…asetukset hämäräkuvaamiseen täytynee ottaa pian taas haltuun.

Ensimmäisenä on kuvakulma meidän makuuhuoneesta eteiseen (ja pikkuinen päivälevolla ipadin kera mun puolella sänkyä :). Tuulikaappi sijoittuu vasemman käden puolelle eteiseen mentäessä ja tuossa vastapäätä on eteisen veskin ovi.

Toinen kuvakulma on tuulikaapista sisään päin eli eteisen ja olkkarin kautta takkahuoneeseen:

Ja kun ollaan päästy takkahuoneen puolelle ja tehdään täyskäännös menosuuntaan niin näyttää tältä:

Huoh ja taas huomasin, että mun maalausprojekti on tyssännyt ja kalusteet on vielä punaruskeita. Noh, tuleehan tässä syksyn sateet ja sisämaalauskelit pian 🙂 Takkahuoneesta erkanee oviaukot saunaan, veskiin ja kodariin. Ja kun tuossa oviaukossa seisoo ja katsoo takkahuoneesta olohuoneeseen päin, maisema on tämä:

Viimeinen kuvakulma hahmoittaa vähän tätä meidän pohjaratkaisua; olkkarista eteiseen, keittiöön ja ruokatilaan katsoessa näkymä on tämä. Olohuoneen peräseinällä sijaitsee myös tuo työpöytäni, blogitehtaanakin tunnettu paikka 🙂

Palailen kommenttiboksin puolella viikonloppuna ja huomiselle laitan vähän ohjeita noihin parin postauksen takaisiin tarjoiltaviin. Meillä myyntikokous loppui juuri ja nyt kuulkaas täytyy vähän sutia punaa poskiin ja ripsiin väriä. Myyntikokouksen iltamat vietetään tällä kertaa Tapsan Tahdeilla täällä Nokialla. Esiintyjinä Martti Servo & Napander ja Yö. Erikseen, ei yhdessä. Ensimmäinen on sarjassamme ”never heard” ja jälkimmäiseltä odotan Tia-Mariaa ja Joutsenlaulua. Ihanan erilainen ilta tiedossa ja hei, klikatkaas itsenne tuonne Instagramiin, voipi olla että sinne päivitän tunnelmia 🙂

Viikonlopputerkuin,

PS. Haasteen saa napata mukaansa ken haluaa!

ja huomenta! Onko ihanampaa kuin valoisat kesäaamut? Tai kesäillat kuten tässä ja edellisessä postauksessa? Ei taida olla. Ollakin, että tämä perheyrityksen pyörittäminen vaatii välillä unettomia öitä ja vatsahaavan tuntua rintalastan alla, niin on tässä hyviäkin puolia. Onneksi rutkasti enemmän kuin niitä huonoja 🙂 Päätin, että teen tänään puolikkaan päivän ja huomenna pidän kokonaan vapaata. Kesälomarahapäiviä katsokaas! Ilmat hellivät ja kaikenlaista mukavaa on tiedossa. Tänään illalla saan ihanat blogisiskot, sielunsiskot, ystävät eli Hirsitalon Marjan ja Country Sallyn tyttärineen meille kylään. Marjan viime vierailusta onkin kulunut jo ainakin pari vuotta (jos ei lasketa pikaisia näkemisiä tuossa ovella 🙂 ja Sallynkaan kanssa ei olla törmäilty pidemmän kaavan mukaan sitten viime marraskuisen Helsingin reissun. 

Ja tiedättehän te, että kun kaksi bloggaavaa, kameran linssin läpi maailmaa katsovaa naista tulee kylään niin se asettaa hieman paineita. Jep. Toissa iltana päätin, että meidän terassi ei voi mennä itse edestään vain sen takia, että me vietämme kaiken vapaa-ajan mökillä. Mies ja lapset lähtivät iltasella pariksi tunniksi rangelle hiomaan golflyöntejään ja mä käsittelin terassin puuöljyllä. Ihan pikkuisella vaivalla terdelaudat näyttävät ihan uusilta. Viime vuoden toukokuun alussahan tuon ruskean terassin käsittelimme mustaksi ja hyvin se oli säilyttänyt värinsä. Mutta tällä käsittelyllä väri taas syveni. Ja terassilaudat saivat kaipaamaansa ravintoa.

Voi kun voisin pelastaa samalla tavalla keväällä istuttamani kukat…mutta niihin ei taida auttaa kastelut enää näin jälkikäteen. Pelakuut sentäs vielä hieman sinnittelevät olemassaolon rajamailla, mutta orvokit ja marketat olivat mennyttä. Taidan mennä lainaamaan äidiltä tien toiselta puolen amppelikukan vierailun ajaksi. Naapurin täti toi mulle tuollaisia keltaisia kukkia takapihalta ja kuinka ollakaan, nekin näyttää jo hivenen nuupahtaneita. Vai kuulukohan niiden olla tuollaisia? 😀

No nyt sinne töihin, että ehdin ajoissa kotiin valmistelemaan iltaa.

Kai sitä sisälläkin pitäisi jonkin sortin faceliftausta tehdä…tai sitten kuljetaan suoraan takapihalle silmät kiinni!

Aurinkoisin tiistaiterkuin,

PS. eikä vierailut tähän lopu! Muistattehan sen ihanan sielunsiskoni, josta kerroin täällä? Noh, hän perheineen on muuttanut nyt Suomeen, ihan parin kolmen kilometrin päähän meistä, ja he tulevat koko perhe meille huomenna kylään. Olo on kuin sokkotreffeille olisin menossa 🙂

This is a happy place

The open wings of seagulls gliding by

Kites soaring high in the sky

This is a happy place

Shovels in the sand

Digging, building, castles falling down

This is a happy place

Standing up, falling down

This is a happy place

Excitement and joy in everything they do

This is a happy place

Ready for a good nights rest

Goodnight, sleep tight for when you wake up you’ll be all refreshed

For it is time to do it all again

This is a happy place” 

-Anne Jones 

*******************************

Tunti lauantai-illasta – monta ihanaa muistoa. Näihin on hyvä palata talven pimeillä. Ainahan sitä sanotaan, että ihmiset tekevät paikan ja sitä on onnellinen rakkaidensa keskellä. Todistetusti jälleen totta. Mökki on meidän oma happy place. Kaikilla on hymy huulilla eikä ole kiire minnekään. Lapset viihtyvät loistavasti eikä tekemisestä ole pulaa. Nyt on nautittu kesäpäivistä ja -illoista. Syksyn pimeillä jatketaan puusavottaa ja maalausprojektia. Ehtiihän sitä.

Niin ihanaa kuin mökillä onkin herätä uuteen aamuun, niin silti mun mielestä illat ovat tuolla parasta. Aurinko laskee vastarannan taa ja luontokin on aivan punertava. Järvi tyyntyy ja lokit laulavat. Viimeiseen valonsäteeseen asti venytettyjä hetkiä laiturilla, jonka jälkeen saunaan lämmittelemään. Kalastelua ilman saalista, tuijottelua veteen. Kaikki omissa oloissaan hiljaa ja silti ihan yhdessä. Välillä jompikumpi lapsista sanoo jotain hassua. Hetken aikaa järvi raikaa naurusta. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla. Elämän suurista pienistä ihmeistä ja siitä, että kaikki on hyvin. Kovin kiitollisena saan pääni iltaisin tyynyyni painaa.

Akut ladattu arkea varten, joten nyt jaksaa taas. 

Ihan pian suunta kohta toista happy placea; työpaikkaa 🙂

Maanantaiterkuin,

onnellista alkanutta viikkoa toivotellen

PS. Kiitos kaunis kommenteistanne edellisiin postauksiin, palailen niihin kahvi/ruokatauolta.