HEISSULIVEI,
ja pahoitteluni postaustulvasta tälle päivälle. Tiedostan, että kaksi postausta per päivä on vähän liikaa 😉 Kuten olen aiemminkin kertonut, niin suurin osa postauksista tulee tehtyä fiilispohjalta. Ja nyt tuli fiilis, että on pakko päästä kertomaan tämän päivän ajankohtaisimmat. Mä katsokaas tajusin, että mitä enemmän me tuolla mummulassa tien toisella puolella myllätään, niin sitä vakuuttuneempi olen siitä, että mummula on kuin aarreaitta. Katsokaahan noita messinkisiä kynttiläjalkoja. Täydelliset, eikö? Hitaana hämäläisenä olen nyt vasta syttynyt kultaan ja messinkiin. Better late than never. Sillä tuolla mummulassa on aika paljon kultaisia juttuja ja jonkin verran näitä messinkisiä. Hopeanvärisiä / hopeisia sisustustavaroita löytyy myös.
Vintit ovat nyt vihdosta viimein tyhjät ja oikeastaan ainoat tyhjennettävät ovat keittiö (huh, sitä kattilamäärää!) ja lastenhuone. Veljen vaimon kanssa vietimme tuolla tänään muutaman tehokkaan tunnin ja kävimme läpi joulukoristeita. Oih, osasta tuli mieleen lapsuudenjoulut. Ne sellaiset kuin pakkanen paukkui ja kettu juoksi Oriveden mummulan pihapiirin läpi. Kun ikkunasta pystyi katsomaan kauriita, jotka söivät puuhun kiinni jäätyneitä omenia. Osa koristeista on sellaisia, joita en voisi kuvitellakaan laittavani tänne nykyiseen kotiin. Mutta tuonne vanhaan puutaloon, jossa lattia narisee ja seinistä käy huiku, ne sopivat kuin nenä päähän. Voipi olla, että vuoden päästä jouluna lähtee vähän laukalle joulukoristeiden suhteen ja meillä on esillä kaikki lasten tekemistä koristeista tuohisiin koristeisiin, enkelilasipalloja ja Mailegin tonttuja unohtamatta. Ai että, sitä odotellessa 😀
Mietin tuossa myös sitä, että mikä onni on, että äidillä oli älyttömän hyvä maku sisustusesineidenkin suhteen. Tai toisaalta, jos ei olisi ollut, tavarasta olisi helpompi luopua. Nyt jokaisen esineen kohdalla tulee mietittyä, että josko tuota vielä joskus käyttäisi. Mutta se sotii sitä karsinta-ajattelua vastaan aikas pahasti. Osa tavaroista on kyllä pakko laittaa myyntiin ja mitä pikemmin sen parempi. Mietin kirppispöytää ja blogikirppistäkin, mutta ehkä Huutiksessa kuitenkin on suurempi kysyntä. Mitenkään blogini lukijamääriä aliarvioimatta. Linkkaan tuon Huutiksen tai Tori.fi:n tänne heti, kun saan tuotteet sinne laitettua.
Tuossa siivousoperaation jälkeen oli pakko vetäistä taas päikkärit. Huomaan, että kun on vähänkään henkisesti raskaampaa hommaa, niin uni on ihana pakokeino. Jätin vielä pienen karvaisen kaverin nukkumaan, sillä enhän mä malttanut varttia pidempää pötkötellä. Ajateltiin tämä ilta ottaa löysin rantein. Ei siivota yhtään vaatekaappia tai heitetä ainuttakaan kaatopaikkakuormaa. Otetaan elämästä ilo irti ja käydään ajamassa uusi rantatien tunneli läpi. Lupasin tarjota koko perheelle myös siivet, joten ruokahuoltokin on hoidettu. Arki-iltojen luksusta ♥
KESKIVIIKKOILTATERKUIN,
Tämän postauksen kuvat on otettu päivänä, jolloin ei ollut ihan näin pimiää. Päivänä, jolloin muutin sohvat taas l-asentoon. Arvatkaas minkä takia? Jep, että se joulukuusi mahtuu paremmin. Kuten kerroinkin, niin suuntaamme pohjoiseen vasta joulupäivänä. Lasten ehdoilla mennään ja lapset haluavat olla jouluaaton kotona. Pidetään sitten oikein kunnon sukujoulu täällä meillä. Toin mökiltä mukanani sunnuntaina jo pienen kuusenoksan. Yllättävästi se toi jo joulumieltä. Kuten myös se seikka, että pastellinväriset tyynyt sohvilta joutuivat hetkeksi säilöön. Kaivetaan ne taas esiin tammikuulla, kun aletaan menemään kohti kevättä. 
Mutta se mikä on tänään tuonut ihan älyttömän paljon joulumieltä on yksi pieni puhelinsoitto. Huomasin Tampereen ostetaan/myydään/annetaan/vaihdetaan palstalla ilmoituksen, jossa etsittiin koko kodin irtaimistoa äidille ja kahdelle lapselle. Empimättä laitoin viestiä, että meiltä liikenee keittiötavaraa, leluja, lasten huonekaluja ja vaikka mitä. Olemmekin miettineet, että minne nuo kaikki tavarat mummulasta saisimme sijoitettua. Perjantaina eräs elämän lähtökuopista pakon edessä ponnistava nuori äiti tulee pienten lastensa kanssa mummulaan kylään. Katsomaan, olisiko siellä jotain tavaraa, joka auttaisi elämänsyrjään kiinni. Olen niin onnellinen. Onnellinen, että saan auttaa. Onnellinen, että kaikella on tarkoituksensa. Että asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Niistä pienistä merkeistä. Meidän oli tarkoitus viedä nuo tavarat Pelastusarmeijalle, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Tänään puhelinsoiton jälkeen tajusin, että näin se äitikin olisi tehnyt. Antanut tavarat, joita ei tarvitse, niitä kipeästi tarvitseville. 
Kuvia jälleen tuolta aivan ihanasta ja kotoisasta kodista. Huomaatteko jotain tuttua? Jep, mummulasta valkoinen vitriini pääsi veljen perheen olkkariin ja itse asiassa mummulan sohvatkin sopivat tuonne kuin nenä päähän. Harmillisesti sohvista ei ole juurikaan kuvia. Veljen vaimolla on sisustussilmä kohdillaan. Tykkään koko kokonaisuudesta, mutta varsinkin ihanista asetelmista. Ja jostain kumman syystä tuolla veljen perheellä viherkasvitkin kukoistavat vuodesta toiseen. Toisin kuin meillä. Kröhöm, oliivipuuni on jälleen ottanut jostain nokkiinsa 😉 Mökiltä raahasin kotiin taljoja ja koreja. Josko sitä huomenna ehtisi kotiakin sisustaa hieman. Olkkarissa pitänee pyöräyttää vähän taas järjestystä niin, että joulukuusi mahtuu. Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä Pyhälle jouluksi, mutta lapset ovat sitä mieltä, että haluavat olla serkkujensa kanssa jouluaaton 
