Ja ihanan tunnelmallista lauantain alkuiltaa! Nopsaa tulin toivottelemaan teille lauantaiterkut, ennen kuin tuo Tappara-Ilves matsi alkaa. Sen verran oli eilenkin jännät paikat, että en pystynyt peliä katsomaan. Kuuntelin kyllä sujuvasti. Milloin löysin itseni pinnailemasta sisustuskuvia Pinterestistä ja milloin löysin itseni Sähköautot Nyt! -facebooksivuilta uppoutuneena keskusteluihin (jep, olen aivan hurahtanut). Mutta peliä en pystynyt katsomaan. Tänään ajattelin kyllä katsoa. Toki otan läppärin sohvalle varmuuden varalta mukaan. Ja uppoudun teihin ja kommentteihinne.
Muistatteko, kun reilu vuosi sitten tein sen infernaalisen hyvän tacokakun perjantaimyyssiruoaksi? Se toimii myös näin lauantaina, pelin alla. Viimeksi tein sen kanalla, nyt perheäänestyksessä voiton vei jauheliha.
-yhdistä jauhelihat, salaattisekoitus ja silputtua tuoretta korianteria
-laita yksi tortillalätty tarjoilulautaselle ja levitä siihen avokadodippiä
-aseta toinen tortillalätty tämän päälle ja levitä sen päälle papuja
-kolmannen tortillalätyn päälle puolet jauhelihasalaattisekoituksesta
-neljännen tortillalätyn päälle puolet ranskankermasta ja juustodipistä
-toista em. vaiheet
-viimeisen tortillalätyn päälle lisäksi koristeet
-anna tekeytyä hetki
Me ei sitten tuttuun tyyliimme jaksettu antaa tämänkään tekeytyä (mikä meitä hitaita hämäläisiä vaivaa? :D), mutta hienosti se leikkautui tuollain ilman sen kummempaa vettymistä. Rinnalle valkosipulista tomaattihaketta ja nachoseja.
Mummulan vintistä löytyi 19.10.1963 päivätty Aamulehti, jossa uutisena oli ”Heikosti pelannut Ilves vain suupala Tapparalle.” Peli päättyi tuolloin Tapparalle 5-1. Mähän olen aina ollut kova tyttö uskomaan näihin merkkeihin ja enteisiin. Niin teen nytkin 😀 Nyt maja sohvalle, takkaan tuli ja kotikatsomon tunnelma kattoon!
miten teillä yleensä syödään leikkeleitä? Meillä niitä syödään pääosin aamu- ja iltapalalla, mutta kaupallisen yhteistyön myötä Kariniemen kanssa pääsin loihtimaan ruoka-annoksen leikkeleiden ympärille. Tehän tunnette minut, joten ei varmastikaan tule yllätyksenä, että lähdin jälleen kehittelemään helppoa ja herkullista arkiruokaa. Joka kyllä tässä tapauksessa menee muuten myös loistavasti juhlatilaisuuksissakin. Ruokaisat pastasalaatit ovat sellaisia, joita ainakin itse teen ruokajuhliin usein. Helppoja ja ennalta valmistettavia. Arkiruokana pastasalaatti on myös paikkansa ansainnut. Kuten monia muitakin arkiruokia, niin myös pastasalaattia tulee tehtyä parin päivän tarpeiksi. Ja sehän vain paranee jääkaapissa päivän oltuaan! Tällä kertaa pastasalaattiin pääsi maukkaat uutuudet Kariniemeltä.
Kariniemen on tuonut markkinoille kanaleikkeleitä kahdessa maussa; hunajapaahdettu filee sekä mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee. Tuotteisiin ei ole lisätty fosfaattia ja ne ovat valmistettu suomalaisesta broilerin fileestä. Tuotteiden lihapitoisuus on 86% ja sen lisäksi niillä on Sydänmerkki. Muistan joidenkin vuosien takaa, kun iskällä oli todettu korkea kolestroli; äiti panosti Sydänmerkki-tuotteisiin ja mietin, että nuo on noita vanhusten juttuja 😉 Kunnes viime aikoina olen itsekin tarttunut mieluummin siihen Sydänmerkkiä kantavaan pakettiin, sillä Sydänmerkin saaneissa elintarvikkeissa rasva on hyvänlaatuista ja suolan määrää on vähennetty. Näillä pienillä muutoksilla pyritään vähentämään muun muassa kovan rasvan ja liiallisen suolan aiheuttamia harmeja. Eli ainakin itseni kohdalla kyse on ennaltaehkäisemisestä, pienillä valinnoilla jälleen saa panostettua omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä.
Kana ja curry yhteen sopii. Hunaja ja mustapippuri täydentävät toisiaan. Mukaan myös vähän vihreää sekä pirteää punaista. Näiden ajatusten kera lähdin suunnittelemaan kanapastasalaatin reseptiä. Ja koska kokin täytyy olla tietoinen käyttämistään raaka-aineista, niin toki maistelin ensin rapeita ja maukkaita leikkeleitä. Hunajapaahdetussa fileessä maistuu hunaja juuri sopivasti eikä mustapippuri-oliiviöljy paahdettu fileekään maistunut liian pippuriselle. Maut olivat juuri kohdillaan. Hetken mietin, että sopiiko näitä kahta sekoittaa samaan salaattiin. Mietin, että jyrääkö mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee maullaan tuon herkän hunajapaahdettu fileen. Näin ei onneksi käynyt, vaan sulassa sovussa sulostuttavat tätä ruokaisaa ja varsin maukasta kanapastasalaattia.
-keitä pastat pakkauksen ohjeen mukaan
-pieniste fileeleikkeleet, omena, paprikat ja punasipuli
-valuta ananaspalat
-sekoita keitetty, valutettu ja jäähdytetty pasta muiden salaatin muiden ainesten kanssa
-sekoita joukkoon kastike, jonka ainekset on sekoitettu keskenään
Mihin muuhun ruoanlaittoon käyttäisin Kariniemen kanaleikkeleitä? Ilman muuta seuraavaksi kokeiluun pääsee kanakiusaus kinkkukiusauksen ohjeella, kinkkusuikaleiden sijaan aion käyttää kanaleikkelesuikaleita. Aamiasmunakkaaseen tuomaan lisää täyttävyyttä. Kanaleikkeleet sisältävät runsaasti proteiinia. Tyttöjen synttärijuhliin ajattelin tehdä kanaleikkelevoileipäkakun ja arki-iltojen pelastajaksi helppoakin helpomman kanapastan leikkeleistä. Mureat ja mehukkaat kanaleikkeet menevät kyllä välipalana suoraan paketistakin. Nimimerkillä kokemusta on 🙂 Kariniemen kotisivuilta löytyy monta kivaa kanaleikkelereseptiä, kannattaa käydä katsomassa!
Miten sinä käyttäisit Kariniemen kanaleikkeleitä?
Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 20 euron arvoinen lahjakortti, jolla voi hankkia Kariniemen tuotteita mistä tahansa kaupasta, joka näitä tuotteita myy. Vastausaikaa on 8.3.2017 klo 10 asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä. Huisin paljon onnea arvontaan! Mielenkiinnolla odotan vastauksianne, sillä saan niistä inspiraatiota myös omaan ruoanlaittooni.
”Sillä sekunnilla, kun nostan kauppakassin ostoskärryistä huomaan, että muovikassin yksi sivu on täysin hajalla. Ennen kuin ehdin tehdä asialle mitään, mätkähtää tomaattipussi maahan. Aueten niin, että yksi tomaatti kierii auton alle. Maitopurkki räsähtää maahan. Onneksi ei mene rikki, vaikka lommoja saakin. Parkkihallissa kaikuu ananassäilykepurkin kolahdus betonilattialle. Samperin jauhelihapakkaus, tuumaan. Vaikka toki olisin voinut syyttää pakkajaa eli itseäni siitä, että asetin jauhelihapakkauksen pussiin niin, että yksi kulma nirhasi muovipussia mennessään.”
Tuttu tilanne muillekin? 🙂 Kaupallisen yhteistyön merkeissä Atrian kanssa pääsin testaamaan, miten uusittu ja uljas jauhelihapaketti sujahtaa sinne kauppakassiin. Ilman pelkoa muovikassia rikkovista terävistä reunoista. Pääsin myös kehittelemään reseptin tuolle meidän arkiruokien kulmakivelle sekä miettimään uuden pakkauksen tuomia ekologisia vaikutuksia.
Atrian Jauhelihan pakkausuudistus on merkittävin uudistus jauhelihojen suhteen sitten 1990-luvun. Uudistuneissa Atrian jauhelihapakkauksissa on 50% vähemmän pakkausmateriaalia kuin aiemmin. Itse ainakin ällistyin siitä, kuinka kompaktiin ja pieneen tilaan tuo 400 g jauhelihaa on saatu menemään. Pakkaus on ihanan pehmeä eikä todellakaan riko sitä ostoskassia. Pakkaus sujahtaa helposti myös jo melko täynnä olevaan jääkaappiin tai pakkaseen. Pakkauksesta puuttuu suojakaasu ja se on ympäristöystävällisempi. Siinä missä aiemmin tyhjän jauhelihapakkauksen sai sulloa roskikseen, niin nyt tuon uuden pakkauksen voi rullata pienelle rullalle ja sujauttaa roskikseen. Uusi pakkaus kävi läpi pilottivaiheen syksyllä 2015 ja 97% koki uuden pakkauksen tervetulleeksi uudistukseksi. Itse lukeudun tähän ryhmään, ehdottomasti. Uuden pakkauksen kehitystyössä avaintekijöiksi muodostuivat avattavuus, käytettävyys, pakkausmateriaalin vähyys sekä pakkauksen turhan tilan vähentäminen.
Tykkään jauhelihan mausta yhtä paljon kuin tykkään käyttää jauhelihaa ruoanlaitossakin. Enkä ole suinkaan ainoa suomalainen joka on tätä mieltä; noin puolet lihakaupasta muodostuu jauhelihasta ja suomalaisten mieluisimmista ruoista kuusi kymmenestä sisältää jauhelihaa. Pääsin testaamaan Atrian Luomu Nauta Jauhelihaa, uudistuneessa pakkauksessa toki. Aika usein sitä tulee tehtyä niitä samoja ruokia jauhelihasta eli kastiketta, lihapullia tai mureketta. Tämän kampanjan myötä ajattelin kuitenkin valmistaa jotain muuta. Jauheliha taipuu moneen ja yksi kaikkien aikojen suosikkini on chili con carne. Ensimmäisessä isäntäperheessäni Kanadassa asuessani sitä syötiin viikoittain. Muistan nousseeni ruokapöydästä suu tulessa ja päättäneeni, että ikinä en enää tuon ajan jälkeen käytä itse chiliä ruoassa 🙂 Toisin kävi, tänä päivänä makuhermoni kaipaavat sitä isäntäperheen isän tekemää chili con carnea. Jossa oli tuoretta chiliä ja jauhelihaa käytetty liki yhtä paljon. Ihan kuitenkaan niin paljon en chiliä tähän omaan versiooni laittanut, sillä tarkoitus oli tehdä koko perheelle sopivaa ruokaa. Lisäksi halusin perinteiseen chili con carneen hieman lempeämmän vihvahteen.
Kuten tuolla preerialla, niin myös meidän keittiössä chili con carne tehtiin pitkän kaavan mukaan. Toki se taipuu myös nopeaksi arkiruoaksikin eikä vaadi välttämättä pitkää hauduttelua. Pitkän hauduttelun myötä mausteet, valkosipuli ja chili imeytyvät jauhelihaan ja balsamiviinietikan myötä chili con carnesta saa lempeän tulisen. Itse tykkään tehdä pataruokia, kuten tätä chili con carnea ison padallisen ja yleensä niitä syödäänkin meillä pari kolme päivää peräkkäin.
-ruskista kuoritut ja pilkotut sipulit oliiviöljyssä
-lisää jauheliha ja ruskista
-lisää tomaattisoseet ja pavut
-lisää lihaliemikuutio, oregano, paprikajauhe, tuore persilja ja chili
-anna hautua miedolla lämmöllä noin tunnin ajan
-maista ja mausta suolalla, mustapippurilla ja balsamiviinietikalla
-anna makujen tekeytyä vielä vartin verran
-tarjoile riisin ja ranskankerman kanssa
HUOM! Tuoreen chilin tilalla voit käyttää chilijauhetta, mikäli haluat miedomman lopputuloksen!
Moni varmasti miettii siellä ruudun toisella puolella, että oliko itse tuote eli jauheliha muuttunut pakkauksen muutoksen myötä? Jauheliha ei ollut koostumukseltaan ihan samanlaista kuin aiemmin; se tuntui olevan tiiviimmässä muodossa ja sehän oli vain hyvä asia. Itse tykkään aina murustaa jauhelihan pieneksi paistettaessa ja tämä jauheliha murustui oikein kivasti. Joskus saa käyttää voimaa jauhelihan murustumiseen. Väri ja tuoksu olivat samat tutut vanhat. Sitä oli helppo työstää ja se ruskistui kauniisti. Ja mikä pääasia, maku ei ollut muuttunut lainkaan! Tämän uuden tyhjiöpakatun Atria Jauhelihan kokonaissäilyvyysaika on pidempi kuin aiemmin, mikä on pelkkää plussaa 🙂
Joko te olette kokeilleet näitä uusia kätsyjä jauhelihapakkauksia?
ja kivaa maanantaita! Kyllä, maanantaikin voi olla ihan kiva, kun antaa sille mahdollisuuden 🙂 Uusi viikko edessä ja jotenkin sitä energiaa on hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä vaikka muille jakaa. Veikkaan, että myös pidentyneet päivät ovat lisääntyneen energian taustalla. Sekä se, että vihdosta viimein ruokavalio ja liikunnat ovat taas sopivasti balanssissa keskenään. Syksyllä ja alkutalvella molemmat oli kieltämättä vähän retuperällä. Tuli otettua liikuntaspurtteja, joita seurasi taas pitkä liikuntatauko. Syötyä tuli suht’ terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian vähän. Silti paino nousi, kiitos viikonloppujen mässäilyjen. Salmiakkipääkallot huutelivat tämän tästä nimeäni ja kaapista löytyi ekaa kertaa ikinä suklaalevyjä. Koukutuin suklaaseen, vaikka olin aina ollut sitä mieltä, että suklaa ei ole mitään verrattuna salmiakkiin. Tässä reilun kolmen viikon aikana olen päässyt karkkihimosta eroon, mutta viikonloppuna teki tiukkaa Runebergin torttujen suhteen. Sellaisen sallin itselleni heti kun tämä tammikuun kurjuus on selätetty ;D Lisäksi päätin, että toiste en pidä herkutonta tammikuuta. Vaan läpi vuoden sellaisen linjan, että ei tule vedettyä herkkuövereitä. Ihan turha rääkätä itseään millään totaalikieltäytymisellä.Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.
Joten nyt on hyvä olla. Tähän postaukseen pitää palata itsekin silloin kun tuntuu, että mässyvaihde jää päälle. Silloin kun liikunnat takkuaa. Mistään muusta liikunnasta en ole saanut niin hyviä kiksejä kuin tuosta hiihdosta. Aikoinaan spinningistä tuli melkein yhtä hyvä olo, mutta onhan tuo hiihto nyt ihan taas jo eri juttu. Syke pysyy korkealla (vähän liiankin) ja oikeastaan jo reilu puolen tunnin lenkki saa aikaan ihan hyvän olon. Tunnin lenkin jälkeen euforia on käsin kosketeltavaa. Vaikka en kalorinkulutusta niin seuraakaan, niin kyllä tuntiin tuollaiset liki 800 kulutettua kaloria on aika paljon. Hiihdon lisäksi olen tehnyt pitkiä kävely/hölkkälenkkejä. Matalalla rasvanpolttosykkeellä. Eihän se sikspäkki vielä näy, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Reisissäkin saattaa olla vähän muhkuraa, mutta ei haittaa. Pääasia on, että itselläni on omassa kehossani tällä hetkellä niin himskatin hyvä olla. Että jaksan arjessa ja että energiaa riittää lasten ja koiran kanssa puuhailuun. Olen muuten huomannut, että kotityötkin sujuvat jotenkin kivuttomammin. Ettei vaan olisi flunssa tai joku tulossa…;)
Energiaa antoi myös tämän päivän lounassalaatti. Jota tekisi mieleni kutsua ”kun jääkaapissa on vain valo” -salaatiksi, sillä meillä on oikeasti jääkaappi aivan tyhjä. Kauppakassit odottavat noutajaansa. Aamusta heti palaveriin, sitten töihin ja nälkäisenä kotiin. Ajattelin syödä lounaaksi paahdettua ruisleipää, kunnes salaattihimo nousi sfääreihin. Frise-salaattipuntista oli suurin osa jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta loistavastihan siitä toisesta puolikkaasta salaattipohjan sai aikaiseksi. Lisäksi parsakaalia, omppua ja kurkkua. Päälle paistettua schwarzwaldin kinkkua, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, balsamicoa ja mustapippuria.
MAANANTAIN LOUNASSALAATTI
Salaattipohja revittyä salaattia (esim. tammenlehti tai frisee) puolikas parsakaali pienisteltynä 10 cm pätkä kurkkua pilkottuna 1 pieni granny smith omena kuorittuna ja palasteltuna oliiviöljyä
-sekoita aineet keskenään
Täyte 3 siivua schwarzwaldin kinkkua (tai serranoa tms) pieni pala vuohenjuustoa granaattiomenan siemeniä (pakaste, ettei keittiö sottaannu!) (balsamicoa & mustapippuria)
-pienistele kinkku ja paista paistinpannulla ilman rasvaa rapeaksi
-pienistele vuohenjuusto
-asettele täytteet salaattipohjan päälle
-halutessasi mausta balsamicolla ja mustapippurilla
Tätä salaattia voisi kutsua pirtsakaksi. Sen verran tuo granny smith ja granaattiomenan siemenet antavat sille potkua! Mutta nyt on pakko antaa potkua itselleni sinne maitokaupan suuntaan. Vaikka jääkaapista löytyi ainekset salaattiin, niin nyt se huutaa tyhjyyttään. Iltaruoaksi suunnitteilla pitkästä aikaa arjen sulostuttajasoppaa eli siskonmakkarasoppaa. Saas nähdä kuka tällä kertaa saa plumpsauttaa makkarat soppaan 🙂
Nämä pitkät viikonloput ovat niin mannaa; eilen oli lauantaiolo ja tänään on, kappaskappas, lauantaiolo 🙂 Lauantaiolo jatkuvana ei ole lainkaan hassumpi olotila! Lupasin palata teille reseptin kanssa, mikäli tuo viikolla kehittelemäni ja eilen tekemäni Mama Maria’s meatball stew on syötävää. Ja pahus vie, sitähän se oli. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli lasi oikein hyvää punaviiniä. Sitä olisi voinut lurauttaa myös kastikkeeseenkin. Mutta tipaton on tipaton ja siitä ei tingitä (muuta kuin silloin ensi viikonloppuna, kun menemme ystäväpariskunnan kanssa syömään).
Reseptin kehittelin jälleen mutu-tuntumalla, joten määrät ovat noin määriä. Maistakaa, kyseenalaistakaa resepti, soveltakaa ja taas maistakaa. Tuo on ohjenuora, jota käytän ruoanlaitossa. Harvoin sitä tulee valmistakaan reseptiä ihan orjallisesti noudatettua. Sieluni silmin näin italialaisen nonna Marian keittiöpadan äärellä hääräilemässä, huitomassa sinne tänne, huutamassa mamma miaa, valkopunaruutuinen essu pehmeän massun ympärillä. Tämän nonna Marian jaloissa pyöri yksi yli-innokas jauhelihan tuoksusta sekaisin menevä valkoinen karvainen kaveri, joka tällä hetkellä tekee kokkauksesta hieman haastavaa. Pitänee ottaa järeät keinot käyttöön ja koira muualle kuin keittiöön ruoanlaiton ajaksi. Tai jos suostuu olemaan vinkumatta hellan äärellä, niin sitten saa olla 🙂
Aloittakaahan tomaattikastikkeesta ja sen tekeytymisen aikana tehkää lihapullat 🙂
MAMA’S MEATBALL STEW
Lihapullat 700 g nautasikajauhelihaa puolikas puntti persiljaa raastettua parmesanjuustoa 1 muna n. 0,5 dl korppujauhoja suolaa myllystä pippuria
-sekoita muna, korppujauhot, suola ja pippuri ja anna tekeytyä hetken
-lisää jauheliha, juusto ja pienistelty persilja
-vaivaa ainekset sekaisin ja pyörittele palloja
HUOM! Mä tykkään isoista lihapullista ja tästä taikinasta niitä tuli 16 kpl
-paista pannulla voissa ruskeaksi (saa jäädä hieman al denteksi)
Tomaattikastike oliiviöljyä 1 solovalkosipulikynsi 2 punasipulia kuorittuna ja lohkottuna 2 prk Mutti tomaattisosetta 7-8 tomaattia pienistelynä ripaus oreganoa tuoretta persiljaa puolikas puntti sormisuolaa mustapippuria
-kuullota pienisteltyjä sipuleita oliiviöljyssä viiden minuutin ajan.
-lisää muut aineet ja anna porista kannen alla 30 minuuttia
-lisää lihapullat ja anna porista 10 minuuttia lisää
-lisää al denteksi keitetyt pastat, sekoita ja anna tekeytyä vielä viisi minuuttia
Meillä käytettiin tuollaista tuorepastaa (tai siis tuorespagettia)
Niin ja päälle sitten reilusti raastettua parmesania sekä tuoretta persiljaa. Avot! Me käytiin tänään anoppilassa lounaalla ja ette ikinä arvaa, mitä syötiin? No jouluruokaa. Viimeistä kertaa tänä jouluna tai ekaa kertaa tulevana jouluna. Miten sen nyt ottaa 😀 Nyt siivoustalkoisiin. Pari päivää vaivannut alaselkä on onneksi siinä kunnossa, että pystyy jo kyykkimään ja noukkimaan.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.