torstai 18. marraskuun 2021

Juustokakkua ja pieniä juhlan aiheita

HEI!

Tänä vuonna olen kokenut sen, mistä aiemmin olen kuullut vain huhupuheita. Marraskuun siitä puolesta, josta en ollut aiemmin tietoinenkaan. Siitä marraskuusta, joka saattaa pahimmillaan viedä kaikki mehut. Pimeydestä, joka vie unten maille jo iltakasin jälkeen.

Mulla on kehittynyt tässä vuosien aikana onneksi tapa ajatella ratkaisukeskeisesti. Kuitenkaan tosiasioita kieltämättä tai lokeroimatta jonnekin mappi ööhön. Se, että olen hyväksynyt asian, että tänä vuonna marraskuu nyt on vähän tällainen on jo yksistään helpottanut. Ja tuon tosiasian hyväksyminen on tuntunut vapauttavalta. Aiemmin olisin ehkä taistellut painikehässä marraskuun kanssa ja katsonut, kumpi ottaa niskaotteen ensiksi. Nyt me mennään marraskuun kanssa yhtä polkua rinnakkain eteenpäin.

Välillä jopa käsi kädessä.

Marraskuun pimeydelle en voi mitään. Enkä mä ihan yhtäkkiä voi mitään niille rautavarastoillenikaan, jotka ovat kaput. Mutta ajatuksilleni, tunteilleni ja teoilleni mä voin tehdä jotain. Mä voin keskittyä niihin asioihin, jotka on tällä hetkellä hyvin.

Vaikka marraskuu on vienyt tänä vuonna aiempaa enemmän mehuja, on se myös tuonut paljon hyvää. Pieniä juhlan aiheita ilmestyy jokaiseen päivään. Yksi sellaisista omalla kohdallani on ollut se, että pimeys on tuntunut tietyllä tapaa lohduttavalta. Se on iltaisin kietonut mut harsoonsa ja repivän juoksulenkin sijaan pakottanut pysähtymään. Meille Duracell-ihmisille varsin tärkeä taito. Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että siinä sohvalla telkkaria katsoessani on muu perhe valunut samaan huoneeseen. Ollaan möllötetty yhdessä ja juteltu tosi paljon.

Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että marraskuun keskellä oma hyvinvointi on noussut arvoon mittaamattomaan. Terveellinen itsekkyys on saanut pitämään kiinni entistä enemmän rajoista ja menemään nukkumaan ajoissa. Se on saanut vastaamaan myös ”Kiitos, mutta ei kiitos.” kaikkiin sellaisiin tapahtumiin ja työjuttuihin, jotka eivät ole pakollisia ja jotka eivät vie elämää eteenpäin. Jotka eivät palvele mun tai läheisteni hyvinvointia.

Isänpäivä kokonaisuudessaan toi valoa marraskuuhun. Aamulla kauniisti katettu pöytä, rakkaat pöydän ympärillä ja kiitollisuuden tunne siitä, mitä oli ja mitä on. Illalla vielä saatiin saman pöydän ääreen Tampereen kattojen ylle rakkaat appivanhemmat.

Eli vaikka marraskuu kuulkaa osaa olla vähän kökkö (tai itse asiassa, eihän se marraskuun vika ole, vaan sen miten siihen suhtautuu), niin on elämässä paljon hyvääkin. Paljon valon pilkahduksia ja pieniä juhlan aiheita. Kuten se, että maanantaina töiden jälkeen löysin jääkaapista juustokakun jämät. Joku oli kauniisti jättänyt pikkulusikankin tarjoiluvadille. Joku, joka oli ollut samoissa puuhissa kuin mä. Juustokakku suoraan lusikalla jääkaapista syötynä maistui hyvälle! :)

Sitruunainen vaniljajuustokakku

Pohja
150 g kaurakeksejä
50 g voita

Täyte
200 g vaniljatuorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
3/4 dl tomusokeria
1 sitruunan mehu
3 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen
2. Murskaa monitoimikoneessa keksit, sekoita erillisessä kulhossa sulatetun voin kanssa
3. Painele keksivoi seos irtopohjavuoan pohjalle (leivinpaperin päälle) ja laita jääkaappiin tekeytymään täytteen teon ajaksi
4. Vaahdota kuohukerma, lisää tuorejuustot ja vatkaa notkeaksi, lisää tomusokeri
5. Lämmitä yhden sitruunan mehu mikrossa ja sulata liivatteet siihen
6. Kaada sitruunamehu vähitellen tuorejuustokermaseokseen koko ajan sekoittaen
7. Kaada täyte irtopohjavuokaan ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
8. Koristele ennen tarjoilua esim pensasmustikoilla, murskatuilla pistaasipähkinöillä ja sitruunamelissalla

Eilen menin nukkumaan ennen yhdeksää ja tänä aamuna totesin toistavani samaa kaavaa tänä iltana. Marraskuussa (ja muutenkin!) lempeys ja itsemyötätunto nousevat uusiin sfääreihin. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei päivän aikana saa maailmaa valmiiksi – huomenna on taas uusi, virkeämpi päivä

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 17. marraskuun 2021

Kasviskeskiviikko: Maukas kasvislasagne

HEI HELLUREI!

Pitkästä aikaa pukkaisi kasviskeskiviikkopostausta. Tein tässä taannoin yhden uunivuoallisen kasvislasagnea viikon työlounaakseni ja siitä tuli niin hyvää, että rohkenen reseptin teillekin laittaa.

Aina siitä lähtien, kun testasin Jasmin Hamidin lumoavaa kasvislasagnea, mun on aika ajoin tullut himotus moiseen. Tänä syksynä tosin olen todennut, että mulle ei sovi lounaalla liialliset hiilarit, joten jätin tämän kertaisesta versiosta lasagnelevyt pois. Tai korvasin ne itse asiassa kesäkurpitsalla. Muuten makumaailma muistutti tuota lumoavaa lasagnea.

Tämä on muuten jälleen yksi niistä ruoista, jotka paranee lämmitettäessä. Tein lasagnen sunnuntaina ja vielä perjantainakin se oli hyvää. Ja mikä parasta, ei tökännyt kertaakaan. Lasagnen kanssa söin välillä raejuustoa, välillä kasviksia.

Helppo ja hyvä kasvislasagne

1 purkki (2,5 dl) kaurakermaa
2 salottisipulia
1 solovalkosipuli
2 kesäkurpitsaa
3 porkkanaa
punaisia linssejä (tölkissä, valmiita käytettäväksi heti)
oliivi- tai rypsiöljyä
1 purkki Rummo Basilico pastakastiketta
kuivattuja yrttejä, pippuria, suolaa, halutessasi chilijauhetta jne

1. Paista öljyssä kasarissa kuoritut ja pienistellyt sipulit ja valkosipuli
2. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja huuhdellut linssit. Anna pehmetä.
3. Lisää joukkoon pastakastike, kaurakerma ja mausteet ja anna muhia 5-10 minuuttia.
4. Lado lasagnevuokaan vuorotellen juustohöylällä viipaloituja kesäkurpitsaviipaleita ja kasvissoossia.
5. Toista niin monta kertaa kuin vuokaan mahtuu ja lisää päällimmäiseksi juustoraastetta.
6. Paista 200 asteessa noin 40min.

Tämä herkullinen kasvislasagne muuten toimisi oivana välisteppinä kohti kasvisruokapainotteisempaa ruokavaliota. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta (omassa lähipiirissäni, heh) ja tullut tulokseen, että edelleen tänäkin päivänä kasvisruoka mielletään joskus pupun ruoaksi, joka ei juuri täytä. Kasvislasagne pöytään ja ei tule nälkä hetkeen. Mä muuten lurautin tämänkin joukkoon extra neitsyt oliiviöljyä lämmityksen jälkeen töissä. Toimii!

Muistakaahan ne hyvät rasvat, varsinkin me naiset tupataan usein ajattelemaan, että mitä vähärasvaisempaa niin sen parempaa. Mutta ihan jo hormonitoiminnan kannalta kantsii panostaa pehmeiden rasvojen saantiin.

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. Mulla on perjantaina vapaapäivä ja arvatkaapas mitä se tarkoittaa? Jep, jouluisia kuvailuja + illalla myysseillään. Can’t wait…


sunnuntai 07. marraskuun 2021

10 x miksi ruokien suunnittelu kannattaa

HYVÄÄ SUNNUNTAIHUOMENTA!

Tai aamupäivää, huomen taitaa olla jo mennyt ja tullut monta kertaa :) Eilen käytiin koko perheen kanssa ravintolassa syömässä ja ääneen mietittiin, kuinka tänä syksynä on yhtäkkiä tullut käytyä ulkona syömässä enemmän kuin pitkään aikaan.

Yhtä paljon kuin rakastankin (kyllä, mä rakastan ja terminä sana tykkää on liian laimea tähän kohtaan) ruoanlaittoa ja varsinkin ruoanlaittoa arki-iltoina, niin melkein yhtä paljon rakastan käydä ulkona syömässä. Se on niitä elämän pieniä iloja, tietynlaisia palkkioita tehdystä työstä. Näinä päivinä toki ajattelen asian enemmän siltä kantilta, että jos pystyn tämän haastavan ajan aikana tukemaan ravintoloita, jotka ovat olleet ahtaalla, niin ilomielin sen teen.

Yhtä ilomielin suunnittelen tänään taas ensi viikon ruokalistan. Laitan illalla työlounaaksi kolmelle päivälle suunnittelemani kasvislasagnen uuniin ja pyöräytän lihapullat huomen illalle valmiiksi. Loppuvuonna ei ole aikomus sen kummemmin ottaa vielä itseään niskasta kiinni ruokakustannusten suhteen, mutta tammikuun alusta asti tavoitteena on pyrkiä siihen, että meidän perheen kuukausittaiset ruokakauppakulut saataisiin taas noin 600 – 650 euroon. Tuo onnistuu vain ruokien suunnittelemisella. Tästä ajattelin muuten tehdä tammikuussa julkisen haasteen ja olla tilivelvollinen teille rakkaat lukijat. Läväyttää viikkotasolla ruokamenot tänne. Positiivinen tilivelvollisuus auttaa hurjan paljon tavoitteiden saavuttamisessa.

Niin elämän yleisestikin kuin myös ruokien suunnittelu vapauttaa ihan hirmuisesti aikaa. Ei ole mitään järkeä tulla joka päivä töistä kotiin kaupan kautta. Tuskastua siellä kaupassa siihen, kun ajatus lyö tyhjää sen suhteen mitä ruokaa sitä laittaisi. Ja mä en tiedä teistä, mutta viime viikolla kun jäi ruokalistat suunnittelematta ja viikkokauppaostokset tekemättä, niin mä koin ihan jopa tietynlaista tuskaa sen takia, että punainen lanka oli kateissa.

Tosin, me ihmiset ollaan erilaisia ja jotkut eivät tuskastu siihen ajatukseen, mitä laittaisi ruoaksi päivä toisensa jälkeen. Mutta me, kenellä on kokemusta tuskastumisesta tuon ajatuksen äärellä, hyödymme ruokien suunnittelusta :)

No miksi suunnitella viikon ruoat etukäteen & käydä ostamassa aineet etukäteen?

1. Näin ollen kotoa löytyy aina tarvittavat aineet ruokien laittoon.
2. Säästät selvää rahaa
3. Säästät aikaa
4. Kun teet ruoan alusta asti itse näet, mitä sinne laitat ja voit vaikuttaa siihen, mitä sinne laitat (esimerkiksi kovaa rasvaa sisältävät paljon prosessoidut valmisruoat ovat helppo napata kiireessä ostoskoriin, mutta ei ole itse tehdyn ruoan voittanutta)
5. Hävikki pienenee (tästä mulla on niin hyviä kokemuksia ja se on itse asiassa vielä suurempi motivaattori ruokien suunnitteluun kuin tuo rahallinen säästö ♥)
6. Lautasmallin noudattaminen on helpompaa
7. Monipuolisen, ravintorikkaan ruoan saatavuus helpottuu (kun sulla on aineet jo valmiiksi kotona)
8. Ei tule woltattua, kun kaapit on tyhjiä
9. Stressi ruoanlaiton suhteen vähenee (mitä ihmettä sitä syötäsiin -> jes, meillä on selvät sävelet)
10. Mahdolliset ”vastarannan kiisketkin” ovat selvillä ruoista eikä yhtäkkinen huudahtaminen  ”Oi, musta on äiti tullut kalavegaani” lohipadan äärellä enää kelpaa tekosyyksi leivän puputtamiselle iltaruoaksi ;)

Jos nyt innostuit ruokien suunnittelusta, niin muutama vinkki mistä aloittaa. Siivoa ensin kuivamuonakaapit ja jääkaappi. Onko jotain olennaista mitä uupuu? Lisää kauppalistaan. Mistä ruoista teidän perhe tykkää? Listatkaa vaikka 30 ruokaa, jotka valmistuvat nopeasti tai jotka ovat sellaisia lämmitettäessä parantuvia (laatikot, keitot), joita voi syödä parina päivänä. Tehkää lapulle seuraavan viikon ruokalista ja kiinnittäkää se vaikka jääkaapin oveen. Myös ruoanlaittovuorot on hyvä lisätä tässä vaiheessa (mikäli ruoanlaittajia on useampia).

Tehkää kauppalista tulevan viikkoruokalistan mukaan. Muistakaa myös aamu-, väli- ja iltapalat, lounaat sun muut. Käykää kaupassa, tehkää verkossa tilaus valmiiksi.

Simple as that!

Meillä on tämä kaikki ihana suunnittelu vielä tänään edessä. Mutta sitä ennen tapaamaan rakasta ystävää ex tempore -lyhyellä varoitusajalla ja alkuillasta rakkaiden kummityttöjen synttäreille. On ollut sillä tavalla erikoisen ihana viikonloppu, että se on ollut melko täynnä kaikkea ja mikä parasta; siihen kaikkeen on mahtunut laatuaikaa teinien kanssa. Kaikki teinien äidit tietävät, että se teinien seura ei ole itsestäänselvyys ihan aina ;)

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Aiheeseen liittyviä aiempia postauksia:
Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen
Neljän viikon arkiruokalista
Neljän viikon arkiruoat