tiistai 09. huhtikuun 2013

Väriä {& muistoja} seinään valokuvatapetilla

Tiistaihuomenta blogistania! 🙂

Täytyy kylllä koputtaa puuta sen takia, että ollaan selvitty lasten kanssa haavereilta erittäin hyvin. Viime yö tuli valvottua pikkuisen kanssa; pyöri tuossa olohuoneen lattialla illalla niin, että alkoi pyörryttämään ja vissiin kaatui ja otti kädellään vastaan (onneksi ei lyönyt päätään!). Nyt on oikean käden etusormi turvonnut liki kaksinkertaiseksi ja hieman tyvestä musta. Ja erittäin kipeä. Pakkohan tuota on käydä näyttämässä. Eikä päikkyyn voi viedä, kun ei pysy edes pitämään lusikasta kiinni, saatikka pukea itse itseään. Toivotaan, että on vain venähtänyt eikä  murtunut.No mutta, jaksatteko vielä vähän lomahöpinää…? Tai oikeastaanhan tämä on enemmänkin sisustushöpinää. Sillä tuo valkoinen seinä eteisen ja ruokatilan välissä on vihdosta viimein saamassa ”väriä”. Mun väriskaalalla musta ja valkoinen ovat värejä 😉 Tuossa seinässähän oli alunperin se kaunokirjotuksinen seinätarra, joka väistyi liitutaulumaalin tieltä. Joka väistyi puhtaan valkoisen tieltä. Ja kovasti olemmekin tykänneet tästä valkoisuudesta. Mutta nyt tuntuu, että tuohon seinään voisi laittaa valkaistun mustavalkokuvan. Muiston lapsista tässä iässä  Muiston mukavasta lomasta. Tutuista maisemista.

Alla olevassa hahmotelmassa on käytetty meidän ”vanhaa” ruokatilan kuvaa; nykyäänhän meillä on tauluhylly tuossa ruokatilan seinällä. Mutta saatte ainakin jotain aavistusta siitä, miltä tuo kokonaisuus tulisi näyttämään olohuoneesta päin katsottuna tuollaisen haalean vaalean mustavalkoisen tapetin kanssa. Lisäksi tuon seinän yläosassa on puulippa ja seinän takana pistoke. Tekisi mieleni heittää tuonne lipan päälle pari kaappivalaisinta, esim nämä Ikean Grundtalit (klik) tai sitten ihan yhden klipsuvalaisimen tuolta toisesta kulmasta valaisemaan kuvan. Led-valonauhaakin jo pohdin tuohon lipan alle, mutta ei taida olla ihan meidän kodin tyylinen valaistusmuoto.
Huhtikuu on meillä juhlakuukausi; L täyttää 13. päivä kuusi ja J 27. päivä kahdeksan vuotta. L:n synttärit pidetään synttärisankarin toivomuksesta Hesburgerissa. Uuh, helpotus äidille, mutta jo vain huono äiti -syndrooma nostaa päätään. J haluaa pitää syndet kotona, mutta Ystävänpäiväjuhlissa käytetyt koristeet (klik) eivät sitten enää kelpaa. Ovat vääränvärisiä. Synttäreiden teemavärit ovat kuulemma turkoosi ja musta. Whaaat?! Ei sitten kai muuta kuin suunnittelemaan 🙂 No, onneksi meillä on sukulaiskummisynttärit tuossa parin viikon päästä lauantaina niin saan ripustaa nuo ystiksille askartelemamme pompomit kattoon 😀 Pikkuhiljaa täytyy alkaa suunnittelemaan sukulaissynttäreille tarjottavia. Ihanaa ja kivaa puuhaa!
Mutta siis juu, olisi kiva, että tuo tapetti olisi seinässä ennen sukulaiskummisynttäreitä. Joten ei muuta kuin tilailemaan. Tosin ensin pitää kartoittaa netin valikoimaa ja hintatasoa valokuvatapettien suhteen. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan 🙂
Tiistaiterkkusin,

maanantai 08. huhtikuun 2013

Sisustukseen sopiva hattu

Hiphei huomenta!

Onko muuten nyt kevätkuukausi vai odotellaanko joulua? Ajattelin vain tarkistaa, sillä meidän ikkunoista aukeaa ihanan luminen talvimaisema 🙂  Maanantaiaamu on täällä. Ja so far so good! 🙂 Toivottavasti teilläkin viikko alkaa mukavasti.

Ostin reissusta hellehatun. Pitkään pohdin stetsontyylisen ja tämän perinteisen välillä, mutta päädyin perinteiseen. Ja oikeasti; kun mittarissa on se 37 astetta (tuntuu noin 45-46 asteelta) niin tuo hellehattu viilensi oloa kuumimpaan aikaan päivästä ainakin kymmenellä asteella. Tai voi olla korvieni välissäkin tämä vaikutus, mutta näin kävi.
Sen kotiin rahtaamisessa oli hiukka ongelmia, kun ei saisi lytistyä. Joten matkalaukkuun en sitä sullonut eikä se liiemmin mahtunut käsimatkakassiinkaan. Joten lentokentällä se vietti aikaansa lasten päässä vuorotellen ja lentokoneessa se onneksi mahtui ylälokeroon. Mutta kotona kohtasimme jälleen säilytysongelmia; kaikki vaatehuoneen ylähyllyt ovat niin täynnä, ettei toivoakaan. Hattulaatikko olisi tässä vaiheessa ollut kätevä, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Joten hattu pääsi päin seiniä 🙂
Ja hei, mun mielestä se passaa tuohon oikein mainiosti vai mitä mieltä olet? Kassin myötä tuovat sisustukseen ripauksen sitä vaaleaa puuta (lähinnä sen väriä ;), jota olen haikaillut. Tuo Annon punoskori pääsi peilin eteen ja musta rottinkirahti ikkunan eteen korintilalle. Tässä uudessa paikassa tulee tuo punoskorikin enemmän esiin. Lisää lämpöä sisustukseen olenkin kaivannut, ja nyt sitä sain. Ei ne aina tarvitse olla niitä isoja muutoksia, joilla saa haluamaansa efektiä.
Tällä viikolla vielä matkamuistot seinille part II. Yhdelle seinälle nimittäin olemme kaavaillut tapettia, jossa ripaus sitä lomatunnelmaa. Hui! Meillähän tunnetusti yleensä maalaillaan, joten ollaan nyt vähän tekemässä syrjähyppyä sen suhteen 🙂
Ihanaa maanantaita 
 & viikon aloitusta 

Jaksaajaksaa 🙂

sunnuntai 07. huhtikuun 2013

Aamupalapöytäpohdintoja ja wannabe voisarvia

Suloista sunnuntaiaamua 

Pitkästä aikaa rauhallinen sunnuntaiaamu omassa kodissa, hyvän aamupalan äärellä. Kaikenlaisia juttuja jutustellen. Lomaa muistellen. Mä oon jossain määrin liian analyyttinen ihminen ja tykkään tarkkailla ihmisten käytöstä ja toimintaa. Ja sitten analysoida sitä. Hih. Tuolla lomalla aamupalalla oli hyvää aikaa seurata, miten ihmiset toimivat. Useimmat toimivat ihan kivasti; toivottivat aamulla hyvät huomenet henkilökunnalle, vastasivat hymyyn hymyllä, odottivat kiltisti pöytiin ohjausta ja sitä rataa.

Mutta sitten oli niitä, jotka oikeasti sai mun veren kiehumaan. Ja voin sanoa, että sitä ei tapahdu usein. Eräänä aamuna istuimme kaikessa rauhassa uima-altaan äärellä nauttimassa aamiaista, kun huomasin viereisen pöydän naisen noutaneen ison lautasen täyteen hedelmiä, peittävän nuo hedelmät servieteillä ja nousevan poikiensa kanssa pöydästään. Tuo hedelmälautanen kädessä. Noutopöydän päässä on ystävällinen ja kohtelias ilmoitus siitä, että noutopöydän antimet tulee syödä paikan päällä. Mikäli haluaa myös mukaan hedelmiä, niin pientä maksua vastaan tämä onnistuu. Henkilökunta auttaa mielellään. Heti, kun tämä nainen yritti paeta takavasemmalle lautasensa kanssa, eräs ystävällinen tarjoilijatar huomautti asiasta. Nainen kohautti olkapäitään, tokaisi ”I always do this”, pyöritti silmiään ja jatkoi epäkohteliaasti matkaansa. Pojat pysähtyivät, kun tarjoilijatar korotti ääntään ja pyysi pysähtymään. Tähän nainen tokaisi erittäin rumalla kielellä pojilleen, että älkää kuunnelko vaan tulkaa jo ”please, ignore her and move on”.

Toinen tapaus aamiaisella, joka sai verenpaineeni nousemaan oli, kun länsinaapuristamme oleva nainen pyysi haudutettua teetä. Henkilökunta ilmoitti, että siihen menee noin 10 minuuttia, että jaksatko odottaa. Juujuu, tuokaa tee ihan rauhassa. Parin minuutin kuluttua tämä nainen alkoi höykkäämään pöytäseurueelleen, että mikä maksaa, kun tee ei tule. Tässä vaiheessa teki mieleni sanoa,että eight more minutes to go. Mutta tämä nainen nousi isoeleisesti pöydästään ja kehotti muitakin jättämään aamupalansa kesken. Tarjoilija tuli kysymään, että etkö otakkaan sitä teetä, jota juuri haudutetaan sinua varten. Tämä nainen loi tarjoilijaan niiiin ylimielisen katseen ja tokaisi ”what do you think?!”.
Siis argh. Vaikka me länsimaalaiset maksetaan ihan kohtuullinen hinta päästäksemme tuonne Aasian lämpöön, niin ei se tarkoita, että meitä varten on siellä palvelijoita. Ihmisiä hekin vain ovat. Mutta valitettavia tapauksia ei onneksi montaa näiden lisäksi tapahtunut. Tripadvisorissa moititaan meidän hotellin henkilökunnan tylyyttä; mutta voinpa sanoa, että aina sain hymyyni vastauksena hymyn ja vielä usein kyselyt voinnistani. Tuskin kukaan henkilökunnastakaan haluaa olla ystävällinen näille harvoille ”high maintenance”-ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Lisäksi muutamat moittivat henkilökunnan englanninkielen taitoa. Mutta hei, maassa maan tavalla. Kertaakaan ei jäänyt asiat hoitamatta, vaikkei vastapuoli ihan aina kerrasta ymmärtänytkään, vaan asialle naurettiin yhdessä ja toistettiin niin monta kertaa, että ymmärrettiin toisiamme. Hyvässä hengessä. Anna hymy, saat hymyn. Näin toimin Suomessa ja myös ulkomailla. Kokeilkaa ihmeessä, se toimii! 🙂
Huh, rauhoitutaanpas hieman :)Takaisin tähän meidän aamiaiseen. Meillä oli pakkasessa vieläkin muutama torttutaikinalevy, joista teimme wannabe croissantteja. Ihan niin lehteviä ei tullut kuin itsetehdystä voitaikinasta, mutta ihan hyvin menivät margariinin ja marmeladin kanssa. Lomalla söimme usein omeletteja kinkulla, paprikalla, sipulilla ja juustolla. Ne olivat taivaallisia. Mutta kyllä nuo tämän aamun wannabe-omeletitkin (scramble eggs 😉 ajoivat asiansa. 
Tänään ohjelmassa rentoa olemista; myöhemmin blogikierrosta ja blogikommenttien vastaamista (kiitos niistä ihanat ja anteeksi kun vastaaminen vähän laahaa ). Mutta sitä ennen boksilta pari ohjelmaa ja vielä yksi kuppi kahvia. Ja venyttelyä…huh. Pari viikkoa kun tuolla juoksenteli juoksumatolla niin olisin luullut juoksukunnon olevan ennallaan. Eilen ja toissapäivänä juoksin lenkit asfaltilla ja nyt on jalat aivan jumissa. Voi tosin johtua siitäkin, että vaihdoin kesäjuoksulenkkareihin 🙂
Suloista sunnuntaita, 
muistetaanhan hymyillä 🙂
PS. kiitokset Uudenkuun Emilialle vinkistä tuohon PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmaan (klik). 
Photoscape, Picasa ja Pixlromatic saivat varteenotettavan kilpailijan 🙂

lauantai 06. huhtikuun 2013

Fasten your seat belts! Lomakuvatulva :)

Kuvatulvaa kerrakseen, huh! 🙂

Moikkamoi!

Nyt sitä lupaamaani virtuaalimatkaa, joten kiinnittäkäähän turvavyöt ja ottakaa mukava asento tuolissanne 🙂 En jäsennellyt ylläolevia kuvia, vaan ne ovat ihan sekaisin. Ajattelin kuitenkin ottaa tiettyjä pointteja käsittelyyn, josta ehkä on toivottavasti hyötyä myös teille muille Phuketiin matkustaville. Kuten monta kertaa olen aiemmin todennut, niin Aasia on vienyt sydämeni täysin. Singapore on kohteista se ykkönen, mutta hyvänä kakkosena tulee Thaimaa. Thaimaassa olen käynyt kuusi kertaa ja niin turistirysä kuin tuo Phuketin saari tällä hetkellä tietyiltä osin onkin, niin se ylittää mun mitta-asteikolla jopa Koh Samuin, jossa olimme häämatkalla. Siinä on vain sitä jotain. Bangkokista ei voi samana päivänä edes puhuakkaan, koska se kuuluu aivan eri kategoriaan 🙂 Phuketissa kävin ensimmäisen kerran viitisentoista vuotta sitten; sinne oli juuri alettu tehdä valmismatkoja Suomesta. Paljon on tapahtunut 15 vuodessa. 2004 vuoden järkyttävästä tragediastakin on päällisin puolin selvitty hyvin, vaikka varmaan päivääkään ei mennyt tälläkään lomalla, etteikö tuota ikävää luonnonmullistusta olisi otettu puheeksi. Paikallisten toimesta.
Lento
Koska tämänkin kertainenkin matkamme oli valmismatka, niin meillä oli suora lento Helsingistä Phukettiin. Lento lähti iltapäivästä kolmelta, joka tarkoitti sitä, että paikallista aikaa olimme perillä aamukuuden jälkeen. Varsinaista yölentoa ei siis ollut (Suomen ajalla mitattuna), joten yöunet jäivät pariin tuntiin. Kaikki toimi loistavasti ja Kabulin yllä näimme luonnonvoimia valloillaan ukkoskuuron ja salamoinnin myötä (nyt tämä tuntuu jo hienolta, silloin lentokoneessa ei ;). Takaisin tullessamme lento lähti Phuketista aamuysin jälkeen eli lennettiin päivä ja oltiin Suomessa iltapäivällä neljän jälkeen. Tykkäsin jälleen myös päivälennosta.
Jahka lapset vähän kasvavat, niin aiomme ottaa lennot Bangkokiin ja siitä sitten Phuketiin tai jollekin toiselle saarelle. Ja jos rahaa riittää niin Bangkokin lennot ovat Thai Airwaysillä Köpiksestä 🙂
Hotelli
Olimme varanneet hotellilta lentokenttäkuljetuksen. Lentokentältä hotelliimme kestää autolla noin tunnin ruuhkasta riippuen. Kävimme nyt kolmannen kerran Merlin Beach Resortissa (kaksi kertaa valmismatkalla ja kerran omatoimimatkalla), joka sijaitsee Karon Beachin ja Patongin välissä. Omalla yksityisellä rannallaan, kaukana kaikesta hustlesta ja bustlesta. Ikinä ennen lapsia emme olisi voineet kuvitella menevämme näin isoon Bamse-klubihotelliin. Mutta hei, lasten myötä alkaa ajattelemaan asian niin, että kun lapset viihtyvät, niin meillä aikuisillakin on paremmat mahdollisuudet viihtyä. Sitä paitsi, ikinä tuo hotelli ei ole tuntunut liian ruuhkaiselta; kolme isoa allasaluetta pitää huolen siitä, että kaikki mahtuvat väljästi ja omaa rauhaakin riittää.
Pari tuntia shoppailua Patongilla tai Karonilla riittää. Hotellia en henkilökohtaisesti itse sieltä ottaisi, sillä mulla ei ole mielenkiintoa istua hulinassa iltoja diskomusiikin jumputuksessa. Mutta kukin taablaa tyylillään!
Ruoka
Tällä kertaa otimme ensimmäiseksi viikoksi hotellin illallisbuffetin, sillä tiesimme että eka viikko menee nukkuessa eikä lähteminen meluisiin ravintoloihin houkuta. Lisäksi hotellin illallisbuffassa on vaihtuva menu, mutta joka illalle thai food corner tarjoaa myös mitä ihanimpia paikallisia herkkuja. Jälkkäripöytä notkui jos jonkinlaisia kakkuja ja jäätelöitä, mutta pääosin ainakin minulle maistuivat nuo hedelmät ja pähkinät.
Hotellin aamiainen on thaimaalaiseen tyyliin myös erittäin runsas; tarjolla on paikallisten herkkujen lisäksi myös meille länsimaalaisille tuttuja aamiaisruokia. Välillä napattiin lounas hotellin allasbaarista; valikoimaa oli aina sandwicheistä herkullisiin thairuokiin.
Hotellin vieressä olevasta Little Tiger-ravintolasta sai maailman parasta thairuokaa. Olkoon kuinka alkeelliset puitteet tuossa ravintossa hyvänsä, niin ruoka oli herkullista. Tuota ylimpien kuvien gekko-kuva oli ko. ravintolasta. Betonilla rakennettu ravintolan pohja ja puiset tuolit. Niin chic tällä hetkellä! 🙂 Tulisuusasteita oli neljä ja me otimme yleensä kakkostulisuudella. Muutenkin kun tuolla hikoili, niin mausteisen ruoan aiheuttama hiki ei siinä juuri enää häirinnyt 🙂 Patongilla, Karonilla ja Katalla löytyy runsas valikoima ravintoloita kaikkiin makuihin. On hienoja seafood-paikkoja sekä myös paikkoja, joista saa perunamuusia ja nakkeja. Halvimmillaan me söimme Patongin yhdellä sivukadulla herkullista thairuokaa. 180 bahtilla eli vähän vajaalla viidellä eurolla kaksi isoa annosta riiseineen päivineen. Yhtenä kertana tuli syötyä muuta kuin paikallista ruokaa.
Kolmannen pad thai-annoksen jälkeen ko.ruoka alkoi tökkimään. Uudeksi suosikikseni nousi green curry chickenin lisäksi Massaman chicken. Ja mikä ihmeellisintä, en ole aiemmin uskaltanut syödä Thaimaassa kanaa (se kruntsukammo!), nyt ravut tökkäsivät ja otin kanaa joka paikassa.Niin mureaa ja hyvää.
No mitäs lapset sitten söivät? Pääosin ekan viikon ranskalaisia ja kananuggetteja, mutta viimeisinä päivinä innostuivat riisistä ja keitetystä kanasta (ilman kastiketta). Lisäksi runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Jäätelö päivässä piti myös olla. Lomalla saa herkutella!
Emme ole koskaan varoneet ruoan kanssa; salaatit, jädet, majoneesit sun muut on kuuluneet valikoimimme. Meille ruoka on niin suuri osa matkailua, että turhaa sen kanssa on mennä pihtailemaan. Terveydenkin uhalla. Sen vatsapöpön voi saada muustakin kuin ruoasta. Ainoan kerran olen saanut ulkomailla ruokamyrkytysksen  oli vuosi takaperin Kap Verdeltä; kotimatka lentokoneessa kului vessassa. Lentoemäntä empaattisesti totesi, että kaikista maailman kohteista hän on nähnyt eniten matkustajia vatsapöpön kera juuri Kap Verdeltä tullessaan. Mutta kyllähän nöitä pöpöjä on kaikkialla, joten no stress.
Shoppailu
Tänä vuonna kävimme ensimmäistä kertaa Phuket townin iltamarkkinoilla. Ne järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin klo 16-22. Ja voin sanoa, että ihan turha mennä muualle, jos etsii sitä tavallista (matkamuistoja, aurinkolaseja, vaatteita, laukkuja). Kaksi tuntia kiersimme ja osa kojuista jäi käymättä läpi. Osassa kojuista oli jo valmiit hinnat; esim. aurinkolasit ostimme kojusta, jossa oli kaikki 100 bahtia (2,6 euroa). Patongilla tingaten lasit olisi saanut ehkä 150 bahtiin. Tinkaaminen on ihan kivaa puuhaa, mutta jossain vaiheessa lomaa siihen kyllästyy 🙂 Tuolla Phuket townin markkinoilla on muuten erikseen ruokapuoli; olisimme ehkä kiertäneet sitäkin enemmän, jos aikaa olisi ollut.
Patong beachin Jungceylonista (ostoskeskus) löytyy merkkikauppoja ja sen takaa Robinson tavaratalo. Myös ruokapaikat tuolla alueella olivat tosi kivoja.
Things-to-do
Ihan ensimmäisenä päivänä Thaimaassa meidän perheen aktiviteetteihin kuuluu sen uima-altailla nukkumisen lisäksi hieronnat, jalkahoidot (pehmeät kantapäät rules!) ja meille tytöille kynsilakat. Hotellin rannalla on kolme hierontapaikkaa, josta me käytämme sitä, missä tädeillä on keltaiset paidat. Hierontapaikan kuva on noissa yläkuvissa. Reilun tunnin öljyhieronta maksaa seitsemisen euroa, manikyyrit ja pedikyyrit neljä euroa. Tyttöjen hiustenletitys yhteensä 15 euroa.
Phuket Townista etelään niemen kärjessä sijaitsee akvaario. Ei mikään hirmuisen suuri sellainen, mutta erittäin mielenkiintoinen ja lasten mieleen. Kalojen lisäksi sieltä löytyy tietoa koralleista ja niiden suojelemisesta sekä tsunamitietoutta. Huomionarvoinen seikka on se, että akvaario sulkeutuu joka päivä puoli viisi eli sinne täytyy suunnata parhaaseen auringonottoaikaan 🙂
Lisäisin nyö Phuket townin markkinat myös tähän things-to-do listaan. Aivan ykköset ja eikä ainakaan meidän siellä ollessamme olleet edes ruuhkaiset! Varmasti menemme uudelleen seuraavan kerran.
Phuket townin vanhassa kaupungissa saattoi hetkeksi kuvitella olevansa 1900-luvun alkupuolen kaduilla. Siirtomaatyylisiä rakennuksia ja hyvin vahva kiinalaisyhteisö. Kiinalaistemppeleitä ja ihania vanhoja mummuja.
Dino park, minigolfrata, sijaitsee Kata beachillä. Oli meidän lasten ja aikuisten mieleen sen verran paljon, että tällä lomalla kävimme tuolla kahdesti. Iltahämärässä pääsee oikeuksiinsa. Koko perheen golffaukset maksoivat noin 15 euroa. Vieressä on kiva ravintola, jossa hinnat ovat aika korkeita.
Sightseeing on mun lemppariaktiviteetti loikoilun lisäksi. Se, että pääsee mukavan tuktuk- tai taksikuskin viemänä katsomaan paikallisten asuinalueita. Ihan parhautta!
Rantoja
Hotellin oma ranta on melko korallinen (voimakas laskuvesi) eikä siinä oikeastaan tästä syystä pysty juurikaan uimaan. Snorklaamaan kylläkin. Hotellia vastapäätä oli pitkään ihana Tri trang-beach ihanan bambumajaravintolan kera. Nyt tuolle alueelle rakennetaan ja bambumajaravintola oli korvattu betonipunkkeriravintolalla.
Hotellin rannasta sai 800 bahtilla (neljä hlöä) kuljetuksen pitkähäntäveneellä yhdelle Phuketin parhaimmista rannoista; Freedom Beachille. Kuvia yllä. Tuonne ei järjestetä taksikuljetusta, joten meriteitse on ainoa keino päästä sinne.
Hotellistamme 1,5 kilometriä eteenpäin on Paradise beach, joka sekin on kuulemma ihan kiva ranta. Siellä emme ole käyneet.
Meidän makuumme Patongin ja Karonin rannat ovat liian ruuhkaisia; jetskin pärinä taustamusiikkina ei houkuttele.
Liikkuminen
Hotellilla on Patongille ja Phuket townin free shuttle bus, mutta sen kulkemisajat eivät suosi meitä, jotka olisivat valmiita lähtemään iltaostoksille/syömään vasta kuuden seitsemän maissa. Patongille bussi lähti jo 16.45. Lisäksi bussi kulkee molemmista kohteista myös takaisin hotellille.
Hotellin edessä olevilla takseilla ja tuktukeilla oli helppo matkustaa. Yhden taksikuskin kanssa teimme diilin; akvaario, Phuket townin vanha kaupunki ja markkinat tuli katsastettua parin kympin taksikyytihintaan. Aikaa meillä kului tähän reilu viisi tuntia.
Lapset olisivat reissanneet tuktukeilla vaikka kuinka. Varsinkin niillä ns. diskotuktukeilla, joissa valot vilkkuu ja musiikki pauhaa. Hotelliltamme Patongille pääsi viidellä eurolla ja Karonille vajaalla kympillä.

EDIT: oih, reissut muille saarille unohtuivat aktiviteeteista kokonaan. Niistä myöhemmin siis lisää 🙂

******************************************
Yllä jotain tärkeitä asioita reissustamme, teen erikseen vielä postauksen lasten kanssa matkustamisesta. Voipi olla, että mulla unohtui jotain tärkeää, joten jos herää kysymyksiä, niin kysykäähän ihmeessä! 🙂
Nyt banaanileipä uunista ulos. Kolmelta saamme kahvivieraita ja viideltä ruokavieraita. Veljen perhe jakaa kanssamme tämän Aasia-rakkauden. Joten ruokakin on sen mukaista. Siitä lisää ensi viikolla.
Ja jossain välissä tässä iltapäivästä pitäisi ehtiä takapihalle lunta luomaan; terassin kun saisi puhtaaksi lumesta niin se kuivuisi nopeammin (ja tulisi öljyttyä mustaksi pikemmin :)!
Aurinkoista lauantaita murut! 
Kiitos ihanista kommenteistanne ed.postaukseen, palailen niihin myöhemmin! 

perjantai 05. huhtikuun 2013

Fredagsmys & siivottu koti ♥

Aurinkoista perjantai-iltaa!

Huhhuh! Pari tuntia se vei, mutta nyt on siisti koti. Luksusta! 🙂 Äitini oli tuonut meille kahteen maljakkoon valkoisia tulppaaneja, jotka eivät sopineet siihen meidän hetkelliseen kaaokseen. Nyt on tulppaaneistakin enemmän iloa. Toki vielä on pyykättävää, mutta ne aiemmat kasat on toistaiseksi hoideltu pois sohvilta. Mies-kulta imuroi täällä kun mä tulin töistä kotiin ♥ Siivotussa kodissa on ihana aloittaa viikonlopun vietto. Ja vielä sellaisen viikonlopun, kun on vain kaikkea mukavaa tiedossa; ulkoilua, urheilua, päikkäreitä ja ruokavieraita. Veljen perhe tulee huomenna katsomaan meille jääkiekkopeliä ja lupasin tarjota Massaman currya. Mahdollisimman lähelle aitoa makua pyritään, mutta takeita en anna 🙂
Tämän perjantain iltaruoka on kevyttä; mies lähti Tapparan peliin (hyvä Tapis! 🙂 ja lapset leikkivät serkkujen kanssa ulkona. Mä kahlaan kertynyttä lehtipinoa ja syön kasviksia pestodipillä. Eilen töissä veljen vaimo näki jossain lehdessä pestodipin ohjeen ja tänään oli jo pakko kokeilla. Jäin kertaheitolla ko.dippiin koukkuun. Laitoin siihen vain turkkilaista jugurttia ja vihreää pestoa. Alkuperäisessä ohjeessa oli turkkilaisen jugurtin tilalla ranskankermaa. Juomana on perinteisen perjantain punaviinin tilalla omppumehua ♥ En oikeastaan edes juo mehuja, mutta lomalla kehitin niihinkin riippuvuussuhteen 🙂
Lehdistä puheenollen; peruutin tänään kuuden sisustuslehden tilaukset. Hyvä minä. Siitä se lähtee. Nimittäin nuo mun lehtikasat ovat vieläkin käymättä kokonaan läpi. Lisäksi tällä tavalla tulee vuodessa aikamoinen säästö. Mielenkiintoisimmat sisustuslehdet toki ostan irtonumeroina. Löysin yhdestä selaamastani lehdestä täydellisen sohvapöydän tuon mustan arkun tilalle; täytyy mennä Askon sivuille bongailemaan vieläkö tuota löytyisi…
Rentouttavaa perjantai-iltaa sinullekin 
PS. käytiin tyttöjen kanssa hakemassa mummulan pihasta omenapuun oksia maljakkoon 
ja nyt meillä odotetaan omenia kuin kuuta nousevaa…pitänee hieman valaista lapsia tässäkin asiassa 🙂