tiistai 02. lokakuun 2018

Kysymyksiä ja vastauksia

ILTAPÄIVÄÄ IHANAT

ja terkkuja iltapäivän kahvitauolta! Koska ilta on buukattu, niin laitetaan tulemaan tähän väliin tämän päivän postaus. Kuten varmaan olette huomanneet, niin blogeissa kiertää hauska kysymyspostauksien sarja. Itse olen tykännyt lukea muiden vastauksia ja on ihana oppia tuntemaan kanssabloggaajia lisää 🙂 Musta tuntuu, että minussa asuu pieni diplomaattinen poliitikko, sillä moneen kysymykseen ajattelen asian niin, että ei ole yhtä oikeaa vastausta…varsinkin mielipidekysymyksissä.

Avioliittoja: tämä yksi, ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen  ♥ 

Kihloissa: Kerran, ennen tätä avioliittoa 🙂

Lapsia: Kaksi maailman ihaninta ja rakkainta nöpönenää  ♥ 

Lemmikkejä: Maailman rakkain karvakorva Toby (Coton de Tuléar). Pikkutyttönä mulla oli seeprapeippoja ja sitten vähän isompana neljä kissaa; Essi, Ossi, Elli ja Eppu.

Leikkauksia: Jos luomenpoistoja ei lasketa, niin sitten ei ole leikkauksia.

Tatuointeja: Ei. Vielä 😀

Lävistyksiä: Neljä

Muuttoja: 12 kpl:tta äkkilaskemalla sain määräksi!

Ottanut lopputilin: Kahdesti!

Ollut saaressa: Monellakin saarella, mutta useimmin tuolla mökkisaaressa. Ulkomailla on tullut reissattua myös saarilla, joita reunustavat valkoinen hiekka ja turkoosi meri.

Autosi: Olen maasturinaisia. Jo teininä haaveilin Mac Gyver -jeepistä. Rakastan istua korkealla, josta näkyy hyvin. Mutta viimeksi autonvaihdon ollessa ajankohtainen ihastuin nykyiseen autooni niin paljon, että maasturihaaveet vaihtuivat matalaan MB CLA Shooting Brakeen. Rakastan ajaa tuolla. Sillä ei jää jalkoihin ja siinä on niin monta kivaa ajomukavuutta lisäävää ominaisuutta, että parempaa saa etsiä!

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa. Aiemmin rakastin lentämistä, nykyään vähän pelkään sitä ja siinä missä aiemmin rakastin pitkiä lentoja, en jaksaisi enää istua koneessa pitkiä aikoja.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Valitettavasti…

Ollut rakastunut: Rakkaus ja rakastuneena oleminen ovat maailman ihanimpia asioita. Olen ollut muutaman kerran rakastunut. Tällä kertaa ehdottomasti eniten 🙂

Ollut ambulanssissa: Kuljetettavana en ole itse ollut, mutta olen soittanut ambulanssin kolme kertaa. Kaksi kertaa äidille ja kerran pahasti kaatuneelle ja itsensä loukanneelle miehelle ohikulkijan ominaisuudessa.

Luistellut: juu, tietysti! Lapsena tykkäsin luistella, mutta aikuisena musta on tullut varsin arka luisteleen. Näky on kuin bambi heikoilla jäillä 😀

Surffannut: En ole, mutta rakastan seurata surffaajia, kun he ratsastavat aalloilla. Surffitukkia, ruskettuneita kroppia ja valkoista hammasriviä. Tykkään myös käydä ns. surffikaupoissa hiplaamassa tavaroita. Heikkouteni ovat Rip Curlin, Billabongin, Quicksilverin yms. lompakot.

Ollut risteilyllä: Kyllä, mutta risteilyt eivät ole ihan mun juttu. En oikein löydä sitä pointtia, miksi viettäisin 23-24 h laivalla ilman esimerkiksi päivän stoppia Tukholmassa. Tosin, kesällä oltiin 23 tunnin risteilyllä ja eihän se ollut lainkaan pöllömpää.

Ajanut moottoripyörällä: Kyydissä olen ollut pari kertaa, mutta silmät kiinni, kun pelkäsin niin paljon.

Ratsastanut hevosella: Voih, olen heppatyttö henkeen ja vereen. Asuin talleilla 7-15 vuotiaana, ollakin että olin aivan järkyttävän allerginen hepoisille. Olisi ihana virittää ratsastusharrastus uudelleen…

Lähes kuollut: En onneksi!

Ollut sairaalassa: Potilaana? Esikoisesta sairastamassa raskausmyrkytyksessä reilun kolme viikkoa ennen synnytystä ja viikon synnytyksen jälkeen. Kuopuksesta sitten vain pari yötä. Omaisena vierailulla? Liiankin kanssa…

Suosikkihedelmä: Ananas, kirpeä omena, mandariini. Vaikkea valita vain yhtä 🙂

Aamu vai ilta: Aamu, ehdottomasti! Aamut ovat ihmisen parasta aikaa ♥ Uusi mahdollisuus annetaan meille monta kertaa päivässä, mutta varsinkin aamuisin.

Lempiväri: Saako olla tylsä ja vastata valkoinen? No ei sitten. Jos joku muu väri pitäisi sanoa, niin ehkä se olisi sininen.

Viimeisin puhelu: Työpaikan keskuspuhelimeen (olen tänään vastuussa siitä) soitti asiakas ja juteltiin niitä näitä tilauksen yhteydessä. Henkilökohtaiseen puhelimeen soitti viimeksi esikoinen ja valitti koulun välitunnilta pääkipuaan.

Viimeisin viesti: Mieheltä perheryhmäämme: ”Rakkaat ” vastauksena kuvaan, jonka laitoin. Siinä tytöt maalasivat pääsiäismunia tänään seitsemän vuotta sitten (kiitos FB:n joka näitä muistuttelee). Jäin muuten pikkuisen miettimään, että oltiinko me ajoissa munien maalauksen suhteen vai armottoman myöhässä 😀 Me viestitellään ja soitellaan miehen kanssa päivän mittaan ehkä jollain mittapuulla liikaakin. Mutta varsinkin näin, kun toinen on reissussa, niin linjat käy kuumina. Onneksi palaa tänään kotiin.

Kahvi vai tee: Molemmat! Kahvia juon pari kuppia päivässä ja teetä kupposen verran.

Kissa vai koira: Tähänkin vastaan molemmat! Rakastan eläimiä ja jos mä saisin päättää, niin meillä olisi talo täynnä kissoja ja koiria 🙂 Harmi vain, että olen kissoillekin melko allerginen ja koiristakin sopivat vain harvat ja valitut. Allergialääkkeillä tosin mennään rasitusastman takia vuoden ympäri, joten eiköhän tuohon nyt muutama kissakin voisi tulla 😉

Paras vuodenaika: Neljä vuodenaikaa 😀 Jos on pakko sanoa yksi niin ehkä sitten kevät. Mutta kuten todettua, niin rakastan syksyn pimeitä ja sateisia iltoja, talven paukkupakkasia ja kesän valoisia iltoja. Mutta kevään vihreydessä ja talven jälkeen lämmittävässä auringossa on sitä jotain. Suomeen palaavissa muuttolinnuissakin on jotain varsin toivoa herättävää.

Semmoisia vastauksia. Löytyikö jotain samoja asioita vai oletteko jossain ihan eri linjoilla? 🙂 Nyt takaisin töiden pariin vielä pariksi tunniksi!

TOSI KIVAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 01. lokakuun 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta 🙂 Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!


sunnuntai 30. syyskuun 2018

Jokaisella pitäisi olla oikeus lomaan

HEIPPA IHANAT!

Kyllä, jokaisella pitäisi olla oikeus lomaan. Sellaiseen vähintään pari vuorokautta kestävään aikaan, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin elää hetkessä. Vailla huolta huomisesta tai niistä arkisista askareista. Jonka aikana voisi mennä ihan oman aikataulun mukaan. Syödä silloin kun on nälkä, nukkua kun nukuttaa. Olla tekemättä ruokaa ja olla pyykkäämättä. Katsomatta tietokoneruutua. Sellaista aikaa, jolloin ne huolirypytkin otsalta katoaa. Silmäryppyjen syventyessä, naurusta.

Näin kolmen yön miniloman jälkeen olo on vähintäänkin kiitollinen siitä, että mulla oli siihen mahdollisuus. Helposti kun sitä ruoskisi itseään oravanpyörässä yrittämään vielä kovemmin. Ellei sitten osaisi itse himmata vauhtia. Välillä ei vain voi himmata, tiedän sen. Mutta jatkossa himmaan aina kun siihen on mahdollisuus. Huomen aamusta alkaen otan jälleen käyttöön kahvikuppimeditoinnit kynttilän valossa. Sitä haluaa pitää tämän rennon fiiliksen yllä, vaikka töissä tulee olemaan pari tiukkaa päivää.

Tallinna oli jälleen kerran ihana. Matkaseura aivan parasta a-laatua ja muutenkin olo on kyllä ihan älyttömän rentoutunut. Oman perheen kanssa reissut ovat myös ihania ja rentouttavia, mutta välillä sitä tarvitsee myös muuta aikaa. Aikaa muiden naisten kanssa. Koska kukaan muuhan ei voi ymmärtää meidän naisten juttuja paremmin kuin me naiset. Ei menty kieli vyön alla vaan annettiin fiiliksen viedä. Syötiin hyvin ja juotiin maltilla. Kikatettiin ihan ilman sitä juomistakin pissat housussa. Molempina päivinä pyhitettiin aikaa myös pyjamahousupäikkäreille, tai ainakin hotellihuoneessa lötköttelylle. Tultiin jälleen kerran hirmuisen hyvin toimeen ja kaikki sujui kuin rasvattu.

Tänään koettiin ekaa kertaa syysmyräkkä merillä ja taksikuski tiesi kertoa jälkikäteen aaltojen olleen noin 3,5 metrisiä. Siltä ne tuntuikin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Malttamattomana sitä odottaa kivankin reissun jälkeen kotiin pääsyä. Nyt on riisipuuro haudutettu iltapalaa varten, sauna on päällä ja koira nukkuu keskellä aulaa, ettei kukaan vain pääse livahtamaan ulos. Valtakunnassa kaikki oikein hyvin ♥ Kiitos, kun jaksoitte olla siellä tämän pienen blogilomani ajan. Nyt jatketaan samaan vanhaan malliin, entistä ehompina. Viikolla tulossa juttua olohuoneen sohvapöydästä sekä Tallinnan tärpeistä. Ehkä vähän elämästäkin. Fiilispohjalla mennään, aivan kuten ennenkin.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


torstai 27. syyskuun 2018

Tallinnan mittainen tauko

HEISSUN!

Vihdosta viimein se pitkä viikonloppu on taas koittanut. Neljättä kertaa lähdemme sielunsiskojen kanssa Tallinnaan. Vaikka viime vuonna taisimmekin päättää, että ensi vuonna voisi kokeilla vaikka Tukholmaa 😀 Hotellikin on se sama kuin viime vuonna ja illallispaikoista toinenkin kulkee matkalla mukana neljättä kertaa. Muistaakseni. Laukkuun on pakattu lämmintä, kukkaa, hivenen blingblingiä sekä villasukat. Haaveissa on loistavan seuran lisäksi hyviä yöunia, joten meitä ei taida taaskaan baareista löytää. Ellei sitten innostuta 🙂

Olen ajatellut aina, että en tarvitse lomaa. Olen kantanut kuuliaisesti läppäriä ja kameraa mukana lomalla. Ollut ulkomaillakin saavutettavissa, vaikka aikaero on ollut liki 12 tuntia. Nyt ajattelin repäistä ja jättää tietokoneen kotiin. Kameran pakkasin loppumetreillä mukaan. Seuraavat päivät siis blogi viettää hiljaiseloa ja palaa jälleen tuttuun rytmiinsä, kun palaan sielunsiskojen reissulta. Joko sunnuntaina tai sitten maanantaina. Riippuen kuinka paljon sunnuntaina kotiin tullessa väsyttää ja kuinka kainalotakiasia muu perhe on.

Onneksi tuo tuuli on tyyntymään päin. Pelkkä ajatuskin kovasta merenkäynnistä saa vatsanpohjaan inhan tunteen. Nyt suihkuun ja sitten kohti juna-asemaa. Vaikkei blogi lähipäivinä päivitykään, niin IG tai ainakin tuo storyn puoli päivittyneen. Suunnatkaa sinne siis, mikäli mielitte syksyiseen Tallinnaan mukaan 

NÄHDÄÄN PIAN!


keskiviikko 26. syyskuun 2018

29 euron DIY-sänky

HEIPPAHEI IHANAT!

Ah, mikä syyskeli tänään on ollut! Keli on ollut omiaan myös kotitoimistolle. Kirjoitustyölle…jos vaan pystyisi kirjoittamaan täysillä. Harmi, että sattui pieni haaveri leipää leikatessani ja tällä hetkellä mennään viisisormijärjestelmällä kirjoittaen. Ei mitään vakavaa, mutta sen verran syvä viilto vasemman käden etusormessa, että näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi kaivannut pari tikkiä. Tai liimaa ja perhoslaastarin. Mutta nyt jomotus on lakannut ja kotilääkäri Nurmen tekemä perhoslaastari on paikoillaan 😀

Sain paljon kyselyjä IG storyn puolella viikonloppuna tuosta meidän sänkyprojektista mökillä. Kaikkihan alkoi siitä, kun tytöistä ei kumpikaan halunnut nukkua kerrossängyn yläpedissä. Hassua – itse kun olen aina ollut sitä mieltä, että lapset tappelisivat pikemminkin yläpedistä kuin alapedistä. Edelliskerralla purettiin kerrossänky osiin ja laitettiin patjat lattialle. Syksyn koleilla kuitenkin tuntui siltä, että ehkä tuohon lattialle vetää. Mies innostui ideasta nikkaroida sängyn kehikon, jotta patjat saataisiin korkeammalle. Alunperin meillä oli tarkoitus tuoda kaksi 80 cm runkopatjaa vierasmökistä tänne, mutta huone on 159 cm leveä. Se oli siis kuulkaa sentistä kiinni! 

Mies tykkää tehdä käsillään ja itse asiassa ryhtyi tähänkin projektiin silmät kiiluen. Kävivät esikoisen kanssa ostamassa mökkikaupungista ”kakkosnelosia”, kulmarautoja ja kaksi tuollaista rautaholkkia, jotka kannattelevat keskellä olevaa kakkosnelosta. Ruuveja meillä oli omasta takaa ja kerrossängyn petien puusäleiköt saatiin käyttöön, kun toisesta otettiin sentti leveydestä pois. Hintaa tälle sängylle tuli vähän vajaa 29 euroa. Sängyn tekeminen kesti reilun tunnin ja se vaati yhden konjakin. Helpolla selvittiin 😉

Takaseinälle on suunnitteilla hylly, johon saa kohdevalaisimen. Hylly päälle pari mökkimaisemista teetettyä taulua. Tarvittaessa tuohon huoneeseen mahtuu nukkumaan neljä pikkuista, kun nukkuvat poikittain. Itse kyllä sanoin miehelle, että vaihdetaanpas tyttöjen kanssa huoneita. Niin kiva tuosta tuli!

Nyt pähkäilemään olkkariin  valaisindilemmaa (tsek IG story). Sekä ihastelemaan tuota uutta sohvapöytää….siitäkin kuvia tuolla IG:n puolella!

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. suutarin lapsella ei ole kenkiä; sähköpatterin takaa en sitten näemmä vaivautunut maalaaman, mutta tuo kohta jäi hienosti sängyn alle piiloon 😀